Näin historiatutkimus tehtiin
Kirjan idea syntyi jo 90-luvun puolella, kun järjestössä mietittiin milloin olisi oikea ajankohta tehdä perusteellinen partiohistorian tutkimus. Aiemmat historiikit kun eivät ole sisältäneet kokonaisvaltaista kuvaa koko suomalaisen partiojärjestön historiasta. 2000-luvun alkupuolella
Marko Paavilaista pyydettiin kirjan projektiryhmään suunnittelemaan historiakirjan sisältöä. Monien vaiheiden jälkeen hän aloitti työt kirjan parissa vuonna 2005, ja nyt 2009 kirjan sisältö on lopulta valmis.
Mitä kaikkea noin pitkä projekti piti sisällään?
- Kaikki lähti näkökulman etsimisestä, eli mietittiin, mitä ylipäätään tutkitaan, Paavilainen kertoo.
Jo melko aikaisessa vaiheessa kirjan lähtökohdaksi päätettiin yhteiskunnallinen näkökulma ja sen jälkeen tutkija syventyi alkuperäislähteisiin, joista suurin osa on kansallisarkistossa. Lisäksi materiaalia löytyi
Verneri Louhivuoren ja
Anni Collanin arkistoista sekä jo vuodesta 1917 saakka ilmestyneistä partiolehdistä. Kaikkiaan tutkijalla oli läpikäytävänä kymmeniä kansiometrejä materiaalia, ja suurin aika tutkimuksen tekemisestä menikin aineistoon tutustumiseen. Kun partiohistorian kulku oli saatu tutkittua ja kirjoitettua, piti tutkijan vielä yhdistää partion historia yleiseen historialliseen kontekstiin.
- Partion historian kirjoittaminen oli poikkeuksellisen haastava tehtävä, sillä partiojärjestöjä on maassamme ollut ennen vuotta 1972 jopa kahdeksan. Toisin sanoen tutkija piti pysyä koko ajan kärryillä, minkä järjestön historiasta missäkin lähteessä oli kyse, ja kuljettaa tekstissä koko ajan näitä eri järjestöjen omia historioita rinnakkain, Paavilainen sanoo.
- Kiinnostavinta koko hankkeessa olikin juuri partion tavattoman moni-ilmeinen historia. Kyseessä ei todellakaan ole historialtaan niin yhtenäinen järjestö kuin monet luulevat. Olisi hienoa, jos ihmiset saisivat uudenlaisen näkemyksen partioliikkeestä luettuaan kirjan.
Paavilainen uskookin, että kirja rikkoo vanhoja myyttejä, joita hän sanoo arkikeskusteluissa pidettävän itsestään selvyyksinä. Samaan hengenvetoon hän lisää, että kyseessä ei todellakaan ole mikään tilausteos, ”juhlakirja”, vaan kriittinen ja tieteelliset kriteerit täyttävä tutkimus.
- Järjestön pitää olla tosi vahva julkaistessaan tämänkaltaisen kirjan. Riviäkään siitä ei ole sensuroitu, vaikka siinä pöllytetään aika hurjasti partion historiaa, Paavilainen toteaa.