Teksti: Katariina Kemppi

Kuvat: Patrick Degerman ja Pekka Holma

Pata saa kiittää hauskasta lempinimestään omaa äitiään. Nykyisin hänen äitinsä on ainoita, joka kutsuu häntä Patrickiksi sillä kaikki muut oppivat kutsumaan häntä Pataksi jo kaksiviikkoisena. Niistä ajoista oli kuitenkin vielä pitkä matka Suomen ainoaksi tutkimusmatkailijaksi. Tavoitin Islannin tuhkapilven(kin) parissa työskentelevän Patan puhelimitse ja otin selvää miten kaikki alkoi.

Pata liittyi noin 13–14 vuotiaana poikalippukuntaan Helsingin Munkkiniemessä. Hän oli aktiivisesti mukana noin kymmenen vuoden ajan ja sai kokea niin lippukunnanjohtajuuden kuin erilaisten leirien ja retkienkin johtamistehtävät. Partio oli alkusysäys Patan uralle tutkimusmatkailijana.

- Parasta partiossa oli ehdottomasti se, että saimme oikeasti paljon vastuuta ja saimme itse suunnitella vapaasti lippukunnalle ohjelmaa ja niin me sitten teimmekin, Pata naurahtaa.

Lippukunnassa oltiin niin intohimoisia retkeilyn suhteen, että kaikki kokouksetkin päätettiin pitää ulkona. No, lopulta päädyttiin siihen, että vain puolet kokouksista pidettiin ulkona. Pata pitää edelleen yhteyttä joihinkin tuonaikaisiin partiokavereihinsa.

- Omat lapseni ovat nyt partiossa ja heidän myötään olen taas itsekin innostunut menemään useammin metsään, Pata kertoo.

Pata matkusti vuonna 1986 vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin aikeenaan pelata siellä tennistä. Kaverien perheissä oli vuorioppaita ja kuinka ollakaan, pian Pata löysi itsensä heidän matkastaan.

- Kiipesin ensimmäiset huippuni Jenkeissä, ihan ensimmäinen oli Mount Washington, Pata muistelee ja jatkaa: - enkä muuten ole tuon ajan jälkeen koskenut tennismailaan.

Suomeen palatessaan hän liittyi Suomen Alppikerhoon ja aloitti vuorikiipeilyn harrastuksena. Pata opiskeli teollista muotoilua ja vaikka hän matkustelikin jo tuolloin paljon, olivat sydän ja ajatukset opiskellessakin koko ajan matkalla jossain kaukana.

- Oli vain tehtävä päätös, keskusteltava läheisten kanssa, perustettava yritys ja toteutettava tämä unelma, Pata kertaa.

Energinen seikkailija taittaa matkansa nykyisin mieluiten reppu selässä mäkeä ylöspäin maisemia ihaillen. Patan reissuissa pitää aina olla jokin tavoite; esimerkiksi vuoren valloitus tai viidakossa eteneminen johonkin tiettyyn pisteeseen.

Pata on ollut nimeämässä kolmea huippua maailmassa. Lisäksi hänellä on takana kymmenen ensinousua, joita olisi myöskin voinut nimetä. Vuonna 2006 Pata kiipesi Pekka Holman kanssa ensimmäisenä erään huipun Etelä-Mantereella.

- Ehdotimme viranomaisille, että haluaisimme nimetä tuon huipun Mount Finlandiksi ja ehdotus meni läpi, Pata muistelee ja jatkaa: - Nimi tuli mieleemme heti, olemmehan kovia Suomi-faneja.

Mikäli halajat olla ensimmäisenä paikalla, nappaa tästä Patan vinkit talteen:

1. Etsi tietoa valloittamattomista paikoista, niitä on runsaasti esimerkiksi Grönlannissa, Patagoniassa ja Etelä-Mantereella
2. Todista ensinoususi valokuvien, videoiden, todistajien ja vaikkapa GPS-laitteesta otetun kuvan avulla
3. Ilmoita kyseessä olevan maan viranomaisille mitä nimeä haluat ehdottaa kyseiselle huipulle. Mitään törkeitä nimiä ei saa ehdottaa. Yleensä nimeksi valitaan jonkun henkilön nimi.

Vuonna 2006 vuoden puhujaksi valitulla Patalla on takanaan noin tuhat pidettyä luentoa. Patan luennot rakentuvat aina jonkin hänen matkansa ympärille. Retkikertomukset muovautuvat tarinoiksi tiimiytymisestä, tavoitteiden asettelusta tai vaikkapa unelmien toteuttamisesta.

- Uskon siihen, että jos ei heti tyrmää ideaa sanomalla Ei, voi yllättyä ja huomata idean olevan toteutettavissa, Pata maalailee ja jatkaa: - Tottakai unelmia toteutettaessa tulee pettymyksiä mutta silti aina oppii jotain. Jos joku on vaikka aina unelmoinut, että hän matkustaa moottoripyörällä Euroopan halki, ei sekään varmaan suju ongelmitta. Yrittäessä voi oppia uuden kielen ja mikä parhainta jotain uutta itsestään.

Patan sanomaa on helppo uskoa, sillä hän on itse toteuttanut unelmansa. Siksi hän haluaa jakaa tätä ilosanomaa muillekin ja rohkaista heitä yrittämään ja kokeilemaan uusia juttuja.

- Sehän on fakta, että koskaan ei ole oikea hetki. Moni haaveilee lapsista mutta ei koe, että aika olisi milloinkaan niille sopiva. Oma ajattelumallini on, että jos olen jotain asiaa aina halunnut, on vain päätettävä, milloin sen toteutan. Tietenkin unelmia voi priorisoida mutta missään nimessä niitä ei kannata unohtaa, Pata kannustaa.

Pata luennoi matkakuvien kera Lippukunnanjohtatapaamisessa 20.11. Tampereella.