Nepal-Blogi

Vapaaehtoisena Nepalissa: Viimeistä vietiin - tai ei sittenkään 

Tansen, Palpa, Western Nepal.

Kirjoittanut Vilma, 15.9.2011

Nepalin Partiolaisten koulutukset alkavat olla korkeaa tasoa. Niissä on runsas joukko komissaareja ja muita  puhujia, välissä kevennyksiä ja workshoppeja ja lopuksi vielä puolitoistapäiväisen seminaarin kuvakooste musiikin säestämänä. Esiintyjät ja osallistujat ovat innoissaan.

Takana on viimeinen projektin virallisista ”Leadership and Regional Strategic Planning” –koulutuksista. Tämän koulutuksen jälkeen projektin puitteissa koulutuksiin on osallistunut lähes 200 partiojohtajaa, 49 eri alueelta. Jokainen alue on myös saanut oman toimintasuunnitelmansa.

Vaikka takana on viimeinen virallinen koulutus, eivät koulutukset päätykään tähän. Neljän eri alueen johtajat ovat pyytäneet alueilleen tiivistettyä yksipäiväistä koulutusta. Nämä koulutukset pyritään kaikki toteuttamaan loppuvuoden 2011 aikana, alueiden kustantamina.

Koulutus on Nepalin Partiolaisissa tärkeää. Lähes kaikki johtajat liittyvät partioon vasta aikuisina. He saavat muutaman päivän mittaisen koulutuksen, jonka jälkeen heidän tulee partioaate siirtää aktiivisiin ja ylpeisiin partiolaisiin.  Haastavaa, uskoisin.

Toivotaan, että innostus koulutuksista siis edelleen jatkuu. Ne ovat tärkeä osa partiojohtajien sitouttamista ja palkitsemista ja ennen kaikkea kanava ideoiden ja tiedon jakamiseen.

Vapaaehtoisena Nepalissa: Huippuunsa hiottu neljäs johtajakoulutus.

Birgunj, Parsa, Central Nepal.

Kirjoittanut Vilma, 26.8.2011

Projektin neljäs ja toiseksi viimeinen virallinen Leadership and Strategic Planning Training toteutettiin syyskuun puolivälissä aivan Intian rajalla sijaitsevassa Birgunjin kaupungissa.

Tällä kertaa koulutukseen osallistuivat Nepalin kaikkein kehittyneimpien alueiden johtajat ja myös projektitiimin piti antaa parastaan. Ja sen se myös teki.

Koulutuspäivän sisältöjä jaettiin useamman esiintyjän kesken ja paikalle houkuteltiin kevään vaaleissa valittuja uusia komissaareja vastaamaan omien vastuualueidensa kysymyksiin. Jo ennen koulutukseen lähtöä kaikki esitysmateriaalit käytiin useaan kertaan läpi ja viimeistellyt esitykset poltettiin CD:lle  ja jaettiin kaikille koulutukseen osallistujia.

Ja lupaan teille, ettei tämä ole aivan tavallinen käytäntö tässä maassa. Toisessa koulutuksessamme yksi suurimpia innostuksen aiheita oli dataprojektorin ja PowerPoint –esitysten käyttö. Suurin osa koulutusosallistujista ei ollut koskaan aiemmin tällaista tekniikkaa edes nähnyt.

Esitysten väliin lisättiin erilaisia pieniä taukoaktiviteetteja ja muistijäljen vahvistamisen tukena näytettiin myös videoita. Kaksipäiväinen koulutus päätettiin paikallisen partiolaulun tahdissa vaihtuneeseen kuvakoosteeseen koulutuspäivien kulusta.

Myös järjestelyistä vastannut Birgunj antoi parastaan ja ensimmäisen päivän päätteeksi pääsimme nauttimaan paikallisten partiolaisten rakentamasta iltanuotiosta ja kulttuurishowsta. Upea esitys.

Myös viesti tuntui tällä kertaa välittyvän osallistujille varsin kirkkaasti, vaikka palautteesta tiedämme, etteivät koulutuksen sisällöt olleet osallistujille ennestään tuttuja. Yksi tärkeä osa koulutusta on ideoiden jakaminen. Pitkä ja vilkas keskustelu käytiin myös siitä miten asioita voi oppia tekemällä. Itse tiesin, että oppi oli mennyt perille kun paluumatkalla bussissa johtajat kehittelivät minua varten leikin, jonka avulla sain oppia uusia nepalinkielisiä sanoja.

Onnistuneen viikonlopun jälkeen olemme myös saaneet jo pyynnöt kolmen paikallistason koulutuksen järjestämiseen, jotta yhä useampi johtaja saisi jaetun tiedon käyttöönsä. Tähän mennessä koulutuksiin on osallistunut upeat 154 johtajaa, 41 eri alueelta aivan läntisimmästä Nepalista maan itäisimpiin alueisiin asti. Saa nähdä, saammeko 200 osallistujan rajan projektissa rikottua?

Vapaaehtoisena Nepalissa: Matkalla kolmannessa johtajakoulutuksessa.

Dharan, Sjunsari, East Nepal.

Kirjoittanut Vilma, 14.8.2011

Projektin kolmas johtajakoulutus toteutetiin itäisessä Nepalissa ja sen Dharan kaupungissa. Matka koulutukseen oli jälleen pitkä, eikä matkalta Nepalilaiseen tapaan puuttunut yllätyksiä.

Tällä kertaa koulutukseen yhdistyi myös kesäkuun lopussa pidettyjen partio-vaalien jälkeen valitun uuden johtoryhmän ensimmäinen kokous. Tämä tarkoitti, että meidän koulutustiimimme lisäksi paikalle saapuivat edustajat kaikilta Nepalin maantieteellisiltä alueilta. 

Koulutus alkoi päivän suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Meidän tiimillemme ei aivan kokonaan selvinnyt miksi koulutusta oli päivällä siirretty.Tosin täällä viimehetken muutokset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, joten hetken hämmästelyn jälkeen suunnittelimme päivälle uuden ohjelman. Päätimme heittäytyä turisteiksi ja tehdä useamman tunnin kävelylenkin läheisillä kukkuloilla. Ihastella luontoa ja vierailla muutamassa temppelissä. Seuraavana päivänä koulutus alkoi suunnitellusti.

Koulutuspäivien aikana rakensivat Itä-Nepalin yhdeksältä eri alueelta tulleet 41 partiojohtajaa alueilleen uudet toimintasuunnitelmat. Lisäksi he tutustuivat sähköpostin käyttöön ja pohtivat johtajuuden ja kommunikaation haasteita. Samaan aikaan Nepalin Partiolaisten johtoryhmä istui ringissä tyynyillä seinän toisella puolella ja piti ensimmäistä kokoustaan. Avustavissa tehtävissä mukana oli lähes koko päätoimiston väki. Ruokahuollosta vastasi iso joukko paikallisia vaeltajia ja pienempiä partiolaisia pyöri muuten vain toimistolla, niin, ettei koulutuksessa tahtonut pysyä keskittyminen välillä millään kasassa. Ilmassa oli partiojuhlan tuntua ja hulinasta huolimatta, jokainen alue poistui paikalta uusi toimintasuunnitelma takataskussa.

Kun kaksipäiväinen ohjelma oli käyty läpi, saivat koulutukseen osallistujat käteensä diplomit ja me suunnistimme bussin kanssa seikkailuntäyteiselle kotimatkalle.

Nepalissa lakot ovat yleisiä. Lakkojen aikana kaupat ovat kiinni ja liikenne yleensä täysin kiellettyä. Tällainen lakko myös osui meidän paluupäivällemme. Tällä kertaa tosin moottoripyörät sallittiin ja johtaja onnistui neuvottelemaan, että myös partiobussi saisi poikkeusluvalla liikkua. Jonkin verran erikoisvarustelua kuitenkin tarvittiin, sillä tiesulkuja vahtivat joukot piti vakuutta siitä, ettei kyseessä ollut mikätahansa kuljetus, vaan matkalla todella oli bussillinen maan partiojohtajia. Siispä, bussin etukulmaan viritettiin komeasti liehuva iso partiolippu ja päälle puettiin partiouniformut. Sitten matkaan.

Bussissa pystyi aistimaan pienen jännityksen. Muutaman tunnin matkanteon jälkeen edessä olikin ensimmäinen tiesulku. Palavat autonrenkaat pakottivat vähänkin liikenteen pysähtymään. Sulkua vahtivat lippuja heiluttavat, puoliksi kasvonsa peittäneet nuoret miehet.

Tiesululla valitsimme joukostamme kaksi uniformuista johtajaa ja lähetimme heidät varmistamaan, että bussimme todella sai tiesulun ohittaa. ”Kyllä, kyllä” oli lakkoilijoiden vastaus ja näin pääsimme ilman suuria vaikeuksia jatkamaan matkaa. Itse sain vielä lähes huligaanin näköisiltä miehiltä ekstravilkutukset ”Hello sister. How are you? Bye bye. Enjoy Nepal!” Vilkutin takaisin sen mitä savuavien renkaiden seasta oli mahdollista.

Pimenevässä Nepalin illassa innostuivat partiojohtajat Nepalilaiseen tanssiin. Autoradion rämistäessä ilmoille maan suurimpia hittejä, löivät partiojohtajat käsiään yhteen ja tanssivat bussin käytävällä. Myös itse jouduin näyttämään tanssitaitoini pomppivan bussin kyydissä. Lopputulemana täytyy sanoa, että tanssien on bussin kyydissä melkein helpompi pysyä pystyssä.

Pitkän 18 h kotimatkan puolivälissä pidimme muutaman tunnin nukkumatauon. Kurvasimme bussin keskiyöllä opetusministeriön paikallistoimiston pihaan. Aivan ensimmäisiä toimistossa yöpyjiä emme selvästi olleet, sillä yllätyksekseni sisältä löytyi nukkumapaikka ihan jokaiselle bussin matkustajalle. Bussissa suoritettujen torkkumisyritysten jälkeen pölyiset patjat tuntuivat lähes luksukselta, eikä moskitoverkosta huolimatta kaulaan yöllä purrut ötökkä (ehkä muurahainen tai pikkuamppari) haitannut lainkaan.

Aamu viideltä jatkoimme matkaa vielä 9 tunnin verran. Viimeiset viisituntia kapusimme Terain tasangolta ylös 1300 metrin korkeudessa sijaitsevaa Kathmandun laaksoa. Laaksoa lähestyä saasteen määrä kasvaa ja kaupungissa bussin ikkunat on jo pakko sulkea. Pölystä ja saasteesta huolimatta on Kathmanduun aina koulutusmatkan jälkeen ihana palata.

* * * * * * * * * * * * * * * *

Vapaaehtoisena Nepalissa: Vaaleja, kunniamerkkejä ja uusia edustajia

Kirjoittanut Vilma, 23.6.2011

Nepalin Partiolaiset on monella tapaa hyvin esimerkillinen järjestö. Vaikka monessa asiassa on toki vielä parannettavaa,  saa yhä useampi asia meidät suoristamaan ylpeänä selkämme.

Nepalin Partiolaiset on maan suurin nuorisojärjestö, jolla jäseniä on upeat  melkein 43 000. Jäsenistössä tyttöjen ja poikien määrä on lähes yhtä suuri. Poikia jäsenistä on 52%, tyttöjä 48%. Kun johtajat tiputetaan laskuista pois, kääntyy luku toisin päin ja tytöt ohittavat pojat jäsenmäärässä muutamalla sadalla.

Viime viikolla päättyivät lähes kuukauden kestäneet partiovaalit. Vaaleissa valittiin johtajia niin eri alueille kuin koko Nepalin tasollekin. Yksi hienoimmista uutisista vaalien aikana oli vasta 24 vuotiaan Ms. Shankar Prasad Pandeyn valinta Nepalin Partiolaisten ylintä päätösvaltaa käyttävään National Committee:hen. Myös naisten määrä komiteassa kasvoi.

Myös järjestön johtaja, Chief Commissioner, Mr. Shree Ram uusi paikkansa järjestön johdossa, eikä ihme, sillä hän on järjestössä pidetty mies. Shree Ramilla on myös ollut iso rooli Suomen Partiolaisten ja Nepalin Partiolaisten tiiviin yhteistyön kehittymisessä. Nepalin ja Suomen partiolaiset ovat ahkerasti vierailleet toistensa luona ja esimerkiksi täällä päätoimistolla vilahtelee päivittäin erilaisia Kilkkeen leiripaitoja. Heinäkuun lopun maailmanjamboreellekin ollaan lähdössä Etelä-Ruotsin sijaan ”Suomen naapurimaahan”. Kokemuksia Suomessa käyneiden ja nyt leirille lähtevien välillä on vaihdettu ahkerasti.

Pääsimme yhdessä Mr. Shree Ramin kanssa kertomaan näistä tuloksista myös Suomen Suurlähetystölle, jossa hänelle luovutettiin loppuvuodesta 2010 myönnetty Suomen leijonan ritarikunnan 1 lk ritarimerkki. Merkki on kunnianosoitus työstä, jota Nepalin partiolaiset jatkuvasti tekevät sekä työstä, jossa Suomen ja Nepalin välisiä suhteita on rakennettu yhä tiiviimmiksi.

Merkin luovutus tapahtui Suomen suurlähetystöllä, jonne matkasimme n. 10 hengen delegaatiolla. Mr. Shree Ramin käskystä olimme paikalla, muutamaa poikkeusta lukuunottomatta, Nepalilaisittain hyvin epätyypillisesti viisi minuuttia ennen tilaisuuden ilmoitettua aloitustaikaa. ”Suomessa tämä on tapa, eikö vain?” varmisti Mr. Shree Ram vielä kun lähdimme toimiston pihasta. ”Juuri näin” vastasin. 

Merkin luovutus tapahtui lähetystön kauniilla pihalla ja mukana seremoniassa olivat mm. Shree Ramin vaimo, tytär sekä toisen tyttären puolison isä. Lisäksi edustaja opetusministeriöstä sekä eri alueiden partiojohtajat osallistuivat tilaisuuteen. 

Lyhyen seremonian jälkeisellä kahvitauolla Suomen lähetystön asiainhoitaja Pirkko-Liisa Kyöstilä tiedusteli Mr. Shree Ramilta mieluisimpia asioita partiossa. Vastaus oli selkeä, hänen mieltään ilahduttaa eniten lauantaisin kokoontuva oma ryhmä, jossa hän saa itse ohjata lapsia. Johtamalla nuorten kehittyminen ja liikkeen hyvinvointi vain mahdollistetaan. 

* * * * * * * * * * * * * * * *

Vapaaehtoisena Nepalissa: Kuvakertomus latriinin avajaisista ja sanitaatio-koulutuksesta

Kirjoittanut Tiina ja Vilma, 24.5.2011

1) Matkalla

2) Avajaiset

Paikallisia virkamiehiä, partiolaisia, opettajia, kansalaisyhteiskunnan edustajia ja koululaisia kokoontui avaamaan latriinin. Mitä pressun takaa paljastuukaan?

3) Latriinin tsekkaus

4) Tulevaisuuden toivo

5) Dhunche

6) Koululaisia

 

Paikallisen koulun partiolaisia iloisena poseraamassa ennen koulutuksen alkua. Latriinia tulee käyttämään koulun oppilaat ja muut kyläläiset.

7) Sanitaatiokoulutus

  

8) Kotimatkalla

Vapaaehtoisena Nepalissa: Partiokohtaamisia

Kirjoittanut Vilma, 19.5.2011

Nepalin kauko-lännessä Aachamin  alueen pääkaupungissa Mangalsenissa järjestettiin projektin toinen johtajakoulutus. Projektin toimistolta Kathmandusta matkasimme paikanpäälle kolme päivää. Paikka on keskellä Nepalin läntistä vuoristoa, ihan aidosti kaukana kaikesta. Jo matkalle sattui monta mielenkiintoista sattumusta.

Matkattuamme Kathmandusta Dhandaghiin yöbussin pomppivassa kyydissä lähes 20 tuntia, pääsimme seuraavaksi yöksi Suomalaisen RVWRMP (Rural Village Water Resource Management ) projektin majataloon. Jatkaisimme matkaamme vuoristoon seuraavana päivänä projektin auton kyydissä. 

Sopiessamme käytännönjärjestelyistä tutustuimme projektin sihteeriin Raj Kumariin. Entiseen alueen partiojohtajaan ja erittäin ystävälliseen naiseen. Raj Kumari oli vierailustamme innoissaan ja kertoi omista partiokokemuksistaan. Saimme myös kutsun hänen kotiinsa illalliselle.

Söimme perinteistä Nepalilaista ruokaa – riisiä ja linsseistä tehtyä kastiketta lisukkeineen – daal bhatia. Raj Kumari kertasi muistojaan partiosta ja aiemmista koulutuksista. Partiokipinä taisi syttyä uudelleen. Projektimme koordinaattori Keshav lupasi pian koulutuksen jälkeen selvittää miten Dhangadhissakin toiminta saataisiin uudelleen käynnistetyttä ja Raj Kumari takaisin partiojohtajaksi. Taisimme saada Nepaliin yhden uuden partioryhmän.  Toivotaan ainakin näin.
Matkamme jatkui kapeita vuoristoteitä aina välillä pienten kylien läpi ajaen. Kylien välissä peltotöissä olivat niin ihmiset, puhevelit kuin härätkin.

Seuraaava partiokohtaaminen osuikin yhteen näistä kylistä. Dhangadhiin. Pieneen, aaltopelleistä rakennettujen kauppojen ja talojen kaupunkiin, jossa asui myös yksi suomalainen perhe. Kävimme terhevehtimässä perhettä. Perheen pojat olivat kovasti kiinnostuneita partiosta ja listasimmekin yhdessä asioita, joihin partio meitä opettaa. Kädentaidot, majojen rakentaminen, retkeily, eläimet, ensiapu, solmut, leikit, erilaiset maat ja kulttuurit sekä kaikenlaiset seikkailut.

Kesän Suomen lomalla edessä on ensimmäinen partioleiri. Yhdessä totesimme, että onnistuuhan partiointi varmasti myös Nepalissa. Keshav lupasi jälleen ottaa asian hoitaakseen ja selvittää missä paikallinen ryhmä kokoontuisi. Mukaan pääsisi varmasti.

Partio yhdistää, vaikkei yhteistä kieltä aina olekaan. Omalla kohdallani taukoa partiosta ennen vapaaehtoisjaksoa ehti kertyä useampi vuosi. Partiohuivin laittaminen kaulaan sai kuitenkin ryhdin suoristumaan ja tuttujen, maiden rajat ylittävien, tapojen palauttaminen mieleen onnistui hetkessä.

Tunsin ylpeyttä, kun aamulla tervehdimme toisiamme partiotervehdyksin. Kättelimme vasemmalla kädellä. Marssimme avajaisiin. Tunsin, että vieraassa kulttuurissa kerrankin tiedän miten käyttäytyä.

* * * * * * * * * * 

Vapaaehtoisena Nepalissa: Projekti etenee

Kirjoittanut Tiina, 24.4.2011

Vaikka välillä tuntuu, että kaikki tapahtuu Nepalissa niin paljon hitaammin kuin Suomessa, on projektin aktiviteetit saatu jo hyvin käyntiin.


Latriinin rakennus

Kävimme tammikuun lopussa ensimmäisellä reissulla Dhunchessa. Dhunche sijaitsee 170km Kathmadusta pohjoiseen, mikä tarkoittaa sitä että paikallisbussilla matka kestää noin 8 tuntia. Dhuncheen rakennetaan projektin avulla latriini, jossa on naisille ja miehille omat vessat sekä keskellä peseytymistilat. Latriinia tulee käyttämään koko kylä, mukaan lukien läheisen koulun oppilaat sekä alueella asuvat kastittomat, Dalitit.

Latriini tullaan rakentamaan huhtikuun loppuun mennessä ja sanitaatiokoulutus ja avajaiset pidetään pidetään toukokuun aikana.


Johtajuus- ja strateginen suunnittelu -koulutus

Ensimmäinen johtajuuskoulutus pidettiin maaliskuun 7-8.päivä Pyuthanissa, Keski-Lännessä. Koulutukseen osallistui yhteensä 32 partiojohtaja 7 eri piiristä. Koulutuksessa käytiin läpi Nepalin partiolaisten uusi Vision 2020 –strategiapaperi, jonka jälkeen piirit valmistelivat oman tapahtumakalenterinsa strategisten painopisteiden mukaan. Koulutuksessa käytiin myös läpi hyvään kommunikaatioon liittyviä tekijöitä sekä opetettiin käytännössä miten internet toimii ja miten avata email-osoite omalle partiopiirille. Aktiivisempi yhteydenpito ja molemminpuolinen tiedonvaihto päätoimiston ja piirien välillä hyödyttäisi kaikkia osapuolia.

Palaute koulutuksesta oli erittäin positiivista. Kaikki osallistujat kokivat koulutuksen hyvin hyödylliseksi ja uusia ideoita tuovaksi. Palautteessa toivottiin myös lisää vastaanvanlaisia koulutuksia säännöllisin väliajoin. Vaikka kehitettävää toki löytyy, oli ensimmäisen johtajuuskoulutuksen palaute erittäin kannustavaa projektille.


Dokumentointi ja kääntäminen

Alkuvuoden ajan projektikoordinaattorit ovat sekä dokumentoineet että kääntäneet tärkeitä partioasiakirjoja Nepalista englanniksi ja päinvastoin. Osa dokumenteista on jo laitettu nettisivuille kaikkien saataville. Aiempi dokumentointi on ollut Nepalin partiolaisissa hyvinkin puutteellista, joten projektimme avulla tehtävä työ hyödyttää partiolaisia pitkällä aikavälillä.


Muu kapasiteetinvahvistus

Projektimme puitteissa on tehty monenlaista ”sekalaista” puuhaa. On autettu projektisuunnitelmien teossa (mm. WAGGGSista haettiin rahaa naisyrittäjyys –ja terveyskasvatushankkeessa ja hakemus meni läpi), valmisteltu esityksiä tärkeitä vierailuja varten, tehty uutiskirjeitä, osallistuttu partioleirille ja neuvottu päätoimiston väkeä tietokoneiden käytössä. 


Projektimme avulla tehdyt askeleet voivat olla pieniä, mutta ne kaikki vahvistavat Nepalin partiolaisten toimintakykyä ja antavat esimerkkejä uusista tavoista niin hallinnon kuin kommunikaationkin parissa.

* * * * * * * * * * 

Vapaaehtoisena Nepalissa: Arkea toimistolla

Kirjoittanut Tiina, 5.4.2011

Alun kaaoksen jälkeen arki on lähtenyt sujumaan toimistolla. Tosin nepalilainen normipäivä töissä voi koostua hyvinkin erilaisista elementeistä Suomeen verrattuna. Suurin haaste lienee sähkökatkot (tai load-shedding kuten tällä puhutaan). Kaikki toiminta pitää suunnitella sähkökatkojen mukaan; jos sähköä on aamulla kaksi tuntia, pitää silloin laittaa kaikki sähköpostit, kirjoittaa kiireisimmat raportit ja päivittää nettisivut. Onneksi suunnittelua helpottaa varsin hyvin paikkansa pitävät sähkökatkoaikataulut. Joinain päivinä tavallista sähköä ei ole lainkaan ja silloin generaattori pyörittää toimistoa muutaman tunnin verran, mutta koskaan ei voi olla varma kuinka kauan se jaksaa puksuttaa.

Nepalissa asiat sujuvat verkkaisempaan tahtiin. Deadlinet ovat harvoin ehdottomia ja aikataulut eivät useinkaan pidä paikkaansa. Länsimaalaiseen tehokkuuteen tottuneena se välillä hermostuttaa, mutta loppujen lopuksi sille ei voi mitään. Siihen pitää vain tottua. 

Mutta sitten kun alkaa tapahtua, tapahtuu vauhdilla. Koskaan ei tiedä mitä työpäivä tuo tullessaan. Saatan tulla toimistolle t-paidassa ja farkuissa ja saan kuulla, että uusi nuoriso- ja urheiluministeri on tulossa parin tunnin kuluttua valanvannomis-tilaisuuteen. Ei kun taksilla kotiin, supernopea hiusten pesu, vaatteiden vaihto ja partiohuivin asettelu. Sitten taksilla takaisin työpaikalle ja suoraan ministerin esittelyyn ja tv-kameroiden eteen. Mielessä välkkyy, että olisihan tästä voitu informoida etukäteenkin, mutta käyhän se näinkin..

Muitakin eroja Suomen toimistoelämään on; niistä mukavin lienee Didit, jotka tuovat kaksi kertaa päivässä teetä suoraan omalle pöydälle. Talvella se lämmitti, näin keväällä se virkistää. Yritän muistella milloin viimeksi joku on Suomessa tuonut työpöydälleni kupin kuumaa teetä. 

Siitä lienee hetki. 

* * * * * * * * *

Vihtiläisten lippukuntien kehitysyhteistyöhanke Nepaliin

Kirjoittanut Jesse, 28.3.2011

Vuonna 2006 vihtiläiset partiolippukunnat, Hiistulen Tytöt ja Vihdin Polunlöytäjät, päättivät järjestää Partion juhlavuoden kunniaksi kehitysyhteistyöprojektin. Selvittelyn jälkeen kohteeksi valittiin lähes kaikille tuntematon Nepal, joka tuntui sopivalta vaihtoehdolta, koska se on yksi maailman köyhimpiä maita, tuolloin sisällissodan runtelema ja ennen kaikkea sen takia, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat – lapset – joutuvat kärsimään eniten.

Yhteistyötahoja tiedusteltaessa saimme kuulla, että tuolloin SP ei suositellut avun lähettämistä Nepaliin epävakaan sisäpoliittisen tilan takia. Tarkan harkinnan jälkeen lippukuntien johtajisto kuitenkin päätyi Nepalin kannalle – varoitteluista huolimatta. Tärkeimpänä syynä pidettiin juuri lasten huonoa tilannetta maassa. Päätökseen vaikutti myös se, että tarkoitus ei ollut lähettää rahaa ja näin ollen väärin käytöksen riski katsottiin vähäiseksi. Kontakti Nepaliin löytyi erään lippukuntamme johtajan kautta Suomi-Nepal-seurasta ja Kirkon lähetysseurasta. 

Projektissa tutustuttiin Nepaliin lippukuntien tapahtumissa ja kerättiin täytettyjä penaaleja lähetettäväksi Nepaliin. Kohteeksi Nepalissa valikoitui Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa sijaitseva lastenkoti Morning Star Children’s Charity, jossa asuu n 50 lasta. Lastenkoti katsottiin hyväksi kohteeksi, koska se saa tukea Suomen Lähetysseuralta ja on näin ollen luotettava kohde. Lippukunnat saivatkin kokoon yhteensä 80 penaalia, jotka lähettiin yhteistyöjärjestöjen kautta lastenkodille. 

Sattuman kautta allekirjoittanut päätyi vuonna 2008 Nepaliin ja rakastui välittömästi sen lumoavaan kauneuteen ja lämpimiin ihmisiin, sekä jostain käsittämättömästä syystä pääkaupungin kaaokseen. Heti kotiin paluun jälkeen alkoi uuden keräysprojektin suunnittelu ja tällä kertaa kohteena oli toinen lastenkoti Children and Youth First. Tämäkin keräys oli onnistunut ja muovikassikaupalla tavaraa lahjoitettiin lastenkodille syksyllä 2009. Lahjoituksia saatiin niin paljon, että kaikkea ei pystytty viemään yhdellä kerralla perille, vaan Suomen Partiolaisten retkikunta toimitti viimeiset tavarat CYF:lle keväällä 2010.  

Tämän tarinan opetus on seuraava: myös yksittäiset lippukunnat voivat järjestää onnistuneen kehitysyhteistyöhankkeen. Olennaista on tiedostaa omat rajallisuudet ja etsiä käsiinsä luotettava yhteistyökumppani. Myös pienillä teoilla on merkitystä, koska vastassa on aina oikea, apua tarvitseva, pieni ihminen. Tähän mennessä minulle on kertynyt vierailuja Nepaliin ja samalla Morning Stariin kolme kappaletta ja loppua ei ole näkyvissä. 

* * * * * * * * *

Vapaaehtoisena Nepalissa: Öinen Kathmandu

Kirjoittanut Tiina, 22.2.2011

Päivisin auringon lämmittäessä Kathmandun laaksoa kaupunki pursuaa elämää, melua, ihmisiä, loputonta liikettä.  Äänet eivät hiljene hetkeksikään, saasteiden määrän voi nähdä ilmassa ja loputon tööttäily kaikuu niin pienten kuin suurtenkin katujen varsilla. Tööttäyksillä ilmoitetaan omasta tulosta, varoitetaan jalankulkijoita tai ilmoitetaan vapaasta taksista.

Pimeä laskeutuu kuitenkin nopeasti ja sitten alkaakin jo olla kiire kotiin. Ilman katulamppuja pitää vain toivoa, että autoilijat ja moottoripyöräilijät näkevät kadun sivussa kiiruhtavat hahmot ja ehtivät väistää ajoissa.

Muut kuin turistikaupat sulkeutuvat melko pian pimeän jälkeen, taksit yrittävät nostaa hintojaan ja on saman tien viileää, vaikka
kevät onkin jo aluillaan. Muutaman kuukauden kuluttua voi olla jo kuuma.

Pimeällä suurin muutos tapahtuu kuitenkin kulkukoirissa. Päivisin nuo söpöt hauvelit nuokkuvat auringossa katujen varsilla ja niiden ohi ja yli voi hyppiä miten vain. Ne näyttävät usein hyvinhoidetuilta perhekoirilta ja niiden puoleen tekee mieli kumartua ja rapsuttaa korvan takaa. Voi toisia.

Sitten tulee pimeä ja ne heräävät. 

Söpöt hauvelit karistavat valeasun päältään ja muuttuvat tiukasti omaa reviiriään puolustaviksi pedoiksi. Ne kerääntyvät laumaan ja ahdistelevat niitä harvoja, jotka liikkuvat hiljentyneillä kaduilla. Ne tulevat lähelle ja murina kaikuu niiden kurkuista.

Joskus kulkukoirat yllättävän uuden tulokkaan, joka on pahaa aavistamatta palaamassa ravintolasta tavallista myöhempään. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä kiireesti lukitun portin yli ja repiä farkkuihin reikä. Pieni hinta potentiaalisen raivotautisen koiran puremasta.

Aamulla (samat?) koirat nuokkuvat lähikaupan edustalla ja ovat taas niin suloisen näköisiä. Turha huijata, nyt tunnen teidät. 

Olen taas astetta viisaampi. Aamu alkaa auringon noustessa, miksi siis hukata hetkeäkään valoisaa aikaa.

* * * * * * * * *

Vapaaehtoisena Nepalissa: Ensimmäiset viikot

Kirjoittanut Tiina, 10.2.2011

Kun viimeksi saavuin Nepaliin, olin reissannut viiden viikon ajan Intiassa ja tuntenut miten köyhyys tulee iholle. Ylittäessäni Nepalin rajan marraskuussa 2007 tulin suoraan värien, ihmisten, lehmien, saasteen, melun ja ruumiin polttamisen hajujen täyttämästä Varanasista ja suuntasin kohti raikkaan vuoristoilman täyttämää Pokharaa. Lumihuippuiset vuoret hohtivat ympärilläni ja tunsin olevani paratiisissa.

Kathmandusta muistan lähinnä sairaalaan. Mitä en muista tai mitä en ehkä nähnyt Intian turruttamana oli tämä köyhyys. Tällä kertaa jo matkalla lentokentälle näin kaiken ihan eri tavalla. Hökkeliasumuksia, ihmisiä rääsyissä, likaa, kaaosta. Miten en muistanut tätä?

Koska olen ollut täällä aiemminkin, ajattelin että tällä kertaa sopeutuminen kestää vain hetken ja olen hetkessä kuin kotonani ja koti-ikävän hetket tulevat olemaan vain lyhyitä välähdyksiä toisesta todellisuudesta. Turha toivo.

Tällä kertaa olin ollut paikoillani Suomessa kauemmin kuin 10 vuoteen. Olin ollut yhdellä työnantajalla. Tällä kertaa ei ollut Intiaa puskurina välissä. En ole enää matkailija, joka voi hengata loputtomiin kahviloissa muiden reissaajien kanssa.

Nyt en tutustu pelkästään uudelleen maahan ja kultuuriin, vaan myös uuteen työkulttuuriin, uuteen organisaatioon. Uuteen tapaan tehdä. Jatkuva kulttuuristen koodien lukeminen väsyttää ja pitää jaksaa olla iloinen, vaikka pää on täynnä kaaosta.

Koko ajan on kylmää, meluisaa ja ilman laatu on aivan järkyttävää. Illalla kun puhdistan ihoani mustaa likaa tarttuu pumpuliin.

Mutta pienistä hetkistä tulee suuria. Kun ensimmäisen kerran ylitin ison tien itse, kävelin keskelle ja pysäytin autot, olo oli kuin kuninkaallisella. Kun suihkusta tulee lämmintä vettä ja saan kuivattua hiukset, olen kaiken valtaavan hyvän olon vallassa. Kun tungen itseni paikallisten suosimaan tuk-tukiin ja pysäytän kulkuneuvon oikeaoppisesti hakkaamalla kattoon, saan hyväksyviä hymyjä kanssamatkustajilta. Ja kun olen tavannut uusia ihmisiä, joista voi ajan kanssa tulla ystäviä, muistan miksi lähdin.


Ja ehkä tärkeintä, täällä muistan miten elämä on mahdollista rauhoittaa hetkeksi ja keskittyä asioihin. Ehkä on hieman naurettavaa olla yksi tuhansista länsimaalaisista, jotka parveilevat kehitysmaissa hitaamman ja yksinkertaisemman elämän takia, istuvat kivoissa kahviloissa (joihin vain ylä- ja keskiluokkaisille paikallisilla on varaa) ja pohtivat elämäänsä Cafe Lattejen siivittäminä.

Suurin osa kuitenkin täällä yrittää ja haluaa auttaa. Ehkä panos ei ole suuri, mutta koskaan ei tiedä miten pienillä teoilla voi olla suuret seuraukset.

Jos ei muuhun, niin ainakin omaan elämään. 

* * * * * * * * *

Etvojen valinta

Kirjoittanut Susse, 24.1.2011

Keväällä saimme tietää, että Suomen Partiolaiset Kepan (www.kepa.fi) jäsenjärjestönä voi hakea vapaaehtoisia työskentelemään kumppanijärjestöihinsä Etelässä. Innostuimme tästä, sillä ajattelimme, että Nepal Scoutsien kanssa pyörittämämme yhteinen 2 vuotinen kehityshanke, joka on myös saanut UM:n hanketukea voisi hyötyä tästä. Samalla haimme myös vapaaehtoisia, eli etvoja Woomal projektiin Senegaliin. 

Nepal projektia ajatellen muokkasimme Nepal Scoutsien kanssa aika avoimen työnkuvan, joka mahdollistaisi eirlaisten vapaaehtoisesta työskentelystä kiinnostuneiden hakeutumisen hakkeeseemme. Työnkuvaan sisältyi mm. Nepal Scoutsien järjestön kapasiteetin vahvistamista esim. johtajuus ja sanitaatio -koulutuksia järjestämällä, yhteistyökumppaneiden verkostoa kartoittamalla jne. Toivoimme henkilöä, jolla olisi järjestökokemusta ja mielellään halua kirjoittaa omista kokemuksistaan esim. blogia tai lehtiartikkeleita. Olimme onnekkaita ja saimme syyskuun alussa kun hakuvaihe päättyi yhteensä 11 hakemusta. 

Yhdestätoista hakeneesta valitsimme kolme haastateltavaksi. Haastattelupäivä oli pitkä ja perusteellinen ja sisälsi haastatteluiden lisäksi valmennusta niin haastateltaville kuin haastattelijoille sekä ryhmätehtäviä ja tietysti toisiin tutustumista. Suur kiitos Kepalle loistavista järjestelyistä. Päivän päätteeksi valitsimme Nepaliin kaksi vapaaehtoista ja Senegaliin yhden.

Vapaaehtoiset "etvomme" ovat loppusyksystä ja alkuvuodesta tutustuneet partiotoimintaan ja kehityshankkeisiimme. Vietimme myös Bollywood pikkujouluja tanssien Bolly Beat Dancersin Sarin johdolla. Ensimmäinen reipas etvomme Tiina on juuri saapunut Nepaliin. Alku on mennyt hyvin ja vähitelen saame varmasti kuulla Tiinalta lisää projektin etenemisestä. Toinen etvomme matkaa Nepaliin myöhemmin keväällä.

* * * * * * * * * * *

Elämää Nepalissa tässä ja nyt

Kirjoittanut Minttu, 5.1.2010

Kaksi sanontaa, jotka kuvaavat parhaiten nepalilaista elämää lienevät “No hurry in life” ja “ke garne”. Ensimmäinen kuvaa hyvin nepalilaisten aikakäsitystä: kiire ei ole mihinkään ja kaiken voi hoitaa huomenna tai vaikka vasta ensi viikolla. Jälkimmäinen sanonta on nepalia ja tarkoittaa suorana käännöksenä “mitä tehdä?”. Asiaan kuuluu samalla levitellä käsiä ja ihmetellä tilannetta. Sanontaa voi käyttää aina kun asiat eivät mene ihan suunnitelmien mukaan itsestä riippumattomista syistä. 

Nepalissa päättyi kymmenen vuotta kestänyt sisällissota vuonna 2006 ja rauhan sopimuksen jälkeen maahan onkin puuhattu uutta perustuslakia. Tämän ja muiden poliittisten tapahtumien vuoksi eri etniset ryhmät järjestävät protesteja ja mielenilmauksia pitkin maata lähes päivittäin. Suurimman osan näistä tarkoituksena on saada oman etnisen ryhmän ääni kuuluviin perustuslakia valmisteltaessa. Erityisesti pienten etnisten ryhmien jäsenet ovat niitä.jotka elävät maassa kurjimmassa köyhyydessä ja puutteessa. Yleisin protestimuoto lienee bandha, joka tarkoittaa suomeksi jotain lakon ja tiesulun välimaastoon sijoittuvaa protestia. Bandhan aikana useimmat kaupat ja liikkeet ovat kiinni eikä mottoroidut ajoneuvot saa liikkua teillä. Joskus kielletään jopa polkupyörien ja -riksojen kulkeminen. Vuosi 2011 on julistettu turismin vuodeksi, joten tänä vuonna useimmat poliittiset puolueet ja ryhmittymät ovat luvanneet olla järjestämättä uusia bandhoja. Kysyin tästä mielipidettä eräältä nepalilaiselta ystävältäni, joka sanoi uskovansa lupaukseen, kunnes se ensimmäinen bandha julistetaan. 

Nepalin pääministeri erosi tehtävästään juhannusviikolla 2010. Sen jälkeen uudesta pääministeristä  ei ole päästy yksimielisyyteen, joten poliittinen tilanne on maassa tällä hetkellä sekava. Pääminsterin vaaleja on paikallisessa parlamentissa käyty jo useita kymmeniä, mutta kukaan ehdokkaista ei vielä tähän mennessä ole saanut valintaan tarvittavaa äänten enemmistöä. Useita nepaleita maan jatkuva poliittinen kaaos jo kyllästyttää ja harva jaksaa seurata poliittisen eliitin toimia päivittäin. 

Nepalilaiset ihmiset ovat maan sekavasta tilanteesta huolimatta hurjan ystävällisiä ja avuliaita. Kolmas nepalilainen sanonta on “Guest is God” eli “vieras on jumala” ja tätä sanontaa toteutetaan yleensä tilanteessa kuin tilanteessa erityisesti turistipaikkojen ulkopuolella. Itse olen asunut nyt kaksi vuotta Nepalin syrjäisimmässä kolkassa, Kauko-Lännen pikkukaupungissa nimeltä Dhangadhi ja saanut totea tämän sanonnan pitävän paikkansa useasti. Vaikka mikään ei mene tässä maassa juuri niin kuin on suunnitelti, omista reissuistani täällä ikimuistoisimpia ovat ne, kun jotain yllättävää on sattunut, mutta loppujen lopuksi kaikki on mennyt aina hyvin. 

Muutan tammikuussa 2011 takaisin Suomeen ja odotan jo nyt kotoisia juttuja: erityisesti näin talvisaikaan aina lämmintä suihkua, lämpimiä asuntoja, äidin karjalanpaistia, toimivaa joukkoliikennettä, elämää ilman sähkökatkoja ja tietenkin rakkaita ystäviä ja perhettä. Nepalista jään kuitenkin samalla kaipaamaan monia asioita: valmistuvan daalbhatin tuoksua, yhteisöllistä asumista, aurinkoa, ihmisten leppoisaa elämänasennetta ja ystävällisyyttä sekä tietenkin paikallisia rakkaita ystäviä ja varsinkin niitä ihmisiä, joista on tullut minulle osa perhettä. Onneksi turismin vuoden slogan “Nepal –Once is not enough!” on oikeassa: tänne on palattava uudestaan!

* * * * * * * * * * * * *

Kehitys-yhteistyöprojekti etenee

Kirjoittanut Anna, 22.12.2010
Koko kehy-projektin tarkoitus on auttaa Nepal Scouts-järjestöä kehittymään ja erityisesti kehittämään johtajiaan. Tähän pyritään vahvistamalla järjestön kapasiteettia esimerkiksi auttamalla partiojohtajan käsikirjan koostamisessa. Kirjan koostamisella pyritään myös helpottamaan partiojohtajien kouluttamista.  
Nepal Scoutsiin on palkattu kaksi työntekijää tarkoituksenaan nimenomaan parantaa järjestön toimivuutta. Operation plan 1 piti sisällään muun muassa työntekijöiden palkkaamisen vuoden 2011 loppuun asti, käsikirjojen painattamisen sekä vessojen rakentamisen Dhunchen kylään. Nepalista saamme aika ajoin raporttia siitä mitä on tehty, kuinka asiat ovat sujuneet ja mitä on luvassa seuraavaksi. Me kommentoimme suunnitelmia ja raportoimme edelleen Ulkoministeriölle missä mennään. 
Tammikuussa on ensimmäinen Etelän vapaaehtoisohjelman kautta lähtevä vapaaehtoistyöntekijä, Tiina, lähdössä kohti Nepalia, Kathmandua. Tiinasta ja Nepalin kuulumisista kuulemme varmasti keväämmällä.