Melonta

Melonta on hyvä tapa liikkua luonnossa rauhallisesti ja lihasvoimalla. Vesiltä maiseman seuraamiseen saa uuden ulottuvuuden. Melonta lyhentää matkaa ja sen avulla saavuttaa esimerkiksi saaria, joihin ei patikoimalla lainkaan pääse. Kalusto päätyyppejä ovat avoimet intiaanikanootit ja eskimokulttuurista peräisin olevat yksikkö- ja kaksikkokajakit.

Retki- ja vaellusreittejä Suomen runsaista vesistöistä löytyy paljon. Alkuun kannattaa totutella varusteisiin ja oikeisiin otteisiin hyvässä säässä, tasaisessa vedessä ja kokeneen melojan opastuksessa. Oman kokemuksen kartuttua voi taitojaan ja uskallustaan kokeilla virtaavan veden haasteissa.

Retkien lisäksi melonta sopii esimerkiksi lippukuntien kesäleirien ohjelmanumeroksi. Leirirannassa voidaan kouluttaa lapsille ja nuorille turvallisuustaitoja ja oikeita otteita. Kokeneempia melojia voi kannustaa lähtemään esimerkiksi leirin haikille kolmen hengen ja yhden kanootin vartiona. Haikkireitin voi suunnitella rantoja seuraillen, jotta myös kävelevät vartiot pääsevät samoille rasteille.

Suomalaiset lippukunnat omistavat yhteensä noin 440 kanoottia ja 70 kajakkia, vuosittain ne järjestävät noin 70 melontaretkeä ja 220 muuta melontatapahtumaa (Vuosiseloste 2007). Vuoden 2004 Tarus-suurleirin jälkeen lippukunnat lunastivat käyttöönsä 100 uutta kanoottia, joita oli käytetty leirin ohjelmissa.

Joko sinun lippukunnassasi on melontatoimintaa tai haluaisitko käynnistää sellaisen? Kanootti- ja muuta kalustoa voi hankkia omaksi tai lippukunnalle. Alkuun kannattaa kysyä varusteita lainaan naapurilippukunnista, piiristä tai paikallisilta melontaseuroilta. Seurat edellyttävät jäseniltään ja kalustonsa lainaajilta usein lyhyen melonnan peruskurssin käymistä. Lisätietoja melontaharrastuksesta saa esimerkiksi Suomen Kanoottiliitosta.