Karhunhammas

Karhunhammas on samoajille, vaeltajille ja partiojohtajille (väh. 15 v.) tarkoitettu kaukoretkimerkki. Sitä pidetään partiolaisten keskuudessa eräänlaisena eränkävijän diplomina ja se on yksi arvostetuimmista suoritusmerkeistä. Sen perinteet alkavat vuodesta 1955, jolloin ensimmäinen tutkielma hyväksyttiin.

Karhunhammas on ennalta valmisteltu raportoitava vaellus, jolla tehdään harrastustutkimus. Kaukovaelluksen aikana pidetään lisäksi päiväkirjaa, sekä arvioidaan varusteet, vaatetus ja vaellusmuonitus oman vaellustietämyksen kartuttamiseksi.

Parhaimmillaan karhunhammas on silloin, kun sen vuoksi paneudutaan vaelluksen mielenkiintoiseen aiheeseen; kun karhunhampaan vuoksi lähdetään kohti uusia ja outoja maastoja; kun ilmassa on seikkailun tuntua; kun karhunhampaan tähden lähdetään jälleen liikkeelle - arjen kiireiden ja touhujen keskeltä kohti erämaita! Merkkinä suorituksesta jaetaan numeroitu karhunhammasmerkki partiopuseron taskun nappina kannettavaksi.

1.Vaellus

Vaellusalue

Karhunhammas on luonteeltaan erämaavaellus. Vaellus on toteutettava vähintään 100 km:n päästä kotiseudulta, ensisijaisesti kotimaassa ja mielellään alueella, joka ei entuudestaan ole tuttu. Jos vaellus kuitenkin halutaan suorittaa ulkomailla, edellytyksenä pidetään runsasta vaelluskokemusta kotimaassa.

Vaellusreitti

Vaellusreitin suunnittelussa on otettava huomioon harrastetutkimuksen asettamat vaatimukset. Suunnitteluvaiheessa tulee ottaa mahdolliset säätilanvaihtelut huomioon vaihtoehtoisten päivämatkojen / reittien muodossa. Poikkeamat alkuperäisestä suunnitelmasta tulee merkitä vaelluspäiväkirjaan asianmukaisine perusteluineen.

Vaellustapa

Vaelluksella on liikuttava omin voimin jalan, hiihtäen meloen tai soutaen. Purjehtijoille on oma kaukopurjehdusmerkki "Kultainen ruori" ja melojille uusi merkki "Majavanhäntä". Niiden suoritusohjeet voit tilata SP:stä. Vaelluksen tulee olla ns. etenevä vaellus eli vaelluspäivinä edetään sopivaksi katsottu päivämatka (esim. 10-20 km) ja kuljetetaan kaikkia varusteita mukana. Omissa majoitteissa (laavu, loue, teltta, lumiluola tms.) tai taivasalla on yövyttävä ainakin kahdesti.

Vaelluksen kesto

Vaelluksen tulee kestää maastossa vähintään viisi täyttä (5) vuorokautta (=120 tuntia). Tutkimukseen käytettäviä lepopäiviä, eli sellaisia päiviä, jolloin ei leiriä siirretä, sallitaan korkeintaan 20 % vaelluspäivistä.

Vaellukselle osallistujat ja vaellusryhmän koko

Suorittajan mukana vaellukselle osallistuville ei ole mitään ikä- tai muita rajoitteita. Vaellusryhmän koko saa vaihdella yhdestä kuuteen henkilöön Karhunhampaan suorittaja mukaan lukien. Harrastetutkimuksen aihe saattaa vaikuttaa ryhmän koostumukseen. Karhunhammas suorituksena on aina yksilösuoritus.

Varusteet ja muona

Vaelluksella on tultava toimeen pääasiassa mukana kuljetetuilla varusteilla. Muonatäydennystä voi hankkia kalastamalla ja keräämällä marjoja, sieniä ym.

Vaelluspäiväkirja

Vaelluksen suorittaja pitää päiväkirjaa. Päiväkirjan pidolla on kolme tarkoitusta:
(1) Karhunhampaan suorittaja pyrkii kehittämään omaa arviointikykyään tekemällä muistiinpanoja vaelluksen toteutumisesta; asioista, joista voi ottaa oppia myöhempien vaelluksien suunnittelussa esim. kelien vaikutuksesta kuljettuun matkaan sekä osallistujien fyysiseen ja psyykkiseen kuntoon. (2) Luonnon havainnointi (3) Vaellus- ja partiohuumorin tallettaminen.

2. Harrastetutkimus

Mittaamalla kerätään tutkimusaineistoa

Harrastetutkimus on tärkeä osa karhunhammassuoritusta. Tutkimukselta ei vaadita ammattilaistasoa, mutta tutkimuksen tulee olla aiheeltaan selkeästi rajattu, sisältää riittävät havainnot ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset. Olennaista on, että ennalta esitettyihin kysymyksiin pyritään löytämään vastaukset, jotka esitetään perusteltuina loppuraportissa. Yritä keksiä suoritukseen joitain partiomaisia ja hauskojakin elementtejä, ettei siitä tule vain kuivaa luetteloa tehdyistä asioista ja havainnoista.

Tutkimuksen aihe

Harrastetutkimuksen aiheen voi itse valita, mutta sen tulee liittyä vaeltamiseen tai vaelluskohteeseen (luontoon, ihmisiin , kulttuuriin). Muona- tai varustearvioihin liittyvät aiheet eivät kelpaa, sillä niiden tekeminen kuuluu muutenkin Karhunhampaan suoritukseen. Vinkkejä ajankohtaisista tutkimusaiheista voi kysellä mm. Ympäristöministeriöstä, tutkimusasemilta, Metsäntutkimuslaitokselta, paikallisilta luonnonsuojelujärjestöiltä, kotiseutumuseoista ja kuntien matkailusihteereiltä sekä piirisi vaellusohjaajalta. Mielenkiintoisin aihe on kuitenkin itse keksitty ja kehitelty.

Tutkimuksen tekeminen

Karhunhampaan harrastetutkimus edellyttää havaintojen tekemistä ja kirjaamista vaelluksen aikana. Hyvä tutkimus on selkeä ja johdonmukainen. Siinä on :1) Huolella laadittu ja hyväksytty tutkimussuunnitelma, 2) aineiston keruu tutkimussuunnitelmassa esitettyjen kysymysten ratkaisemiseksi, 3) aineiston käsittely sekä 4) tulosten ja johtopäätösten esittäminen loppuraportissa. Tiedot on esitettävä niin, että asiaan perehtymätönkin tajuaa mistä on kyse ja mitä on tehty.
Karhunhammas on yksilösuoritus. Parhaista raporteista otetaan kopio SP:n kirjastoon.

3. Ennakkosuunnittelu

Ennakkosuunnitelma on pakollinen ja se on lähetettävä SP: Retkeily- ja luontoryhmän Karhunhammasraadille vähintään puolitoista (1,5) kuukautta ennen vaellusta. Se koostuu tutkimussuunnitelmasta (3.1) ja vaellussuunnitelmasta (3.2) . Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ennen karhunhammasvaellusta pitäisi suorittajalla olla kokemusta ainakin kolmelta aikaisemmalta vaellukselta. Vaellussuunnitelman kohtia 4.b - 6. ei tarvitse toimittaa etukäteen, mutta ne on oltava mukana loppuraportin vaellussuunnitelmassa. Karhunhammasraati arvioi ja hyväksyy ennakkosuunnitelman.

3.1 Tutkimussuunnitelma

Tutkimussuunnitelma laaditaan karhunhampaan aihetta käsiteltäessä. Näin osoitetaan, että aiheeseen ja sen taustoihin on paneuduttu sekä tutkimusongelma on jäsennelty hyvissä ajoin ennen itse vaellusta ja aineiston keruuta.

Tutkimussuunnitelmasta on käytävä ilmi seuraavat asiat:

• tutkimuksen aihe

• tutkimuksen lähtökohta (henk.koht. motiivit, tutkimuksen tarpeellisuus)

• tutkimuksen tausta (esim. selvitys aiheesta aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista - muistakin kuin Karhunhampaista

• tutkimusongelman jäsentely (kysymyksen asettelu) eli niiden asioiden muotoilu, joihin vaelluksella haetaan vastausta

• menetelmien kuvaus (keinot, joilla tutkimusongelmat aiotaan ratkoa) ja tarvittava välineistö

• tutkimuksen asettamat vaatimukset vaellukselle (mm. Ajankohta, kesto, maasto)

• aikataulu karhunhampaan suorittamiselle

3.2 Vaellussuunnitelma

Vaellussuunnitelmasta on selvittävä:

• vaellusalue ja suunniteltu vaellusreitti (karttaluonnos reittivaihtoehtoineen ja tarpeellisine varauksineen)

• vaellusryhmä (nimi, ikä, partiotaustat)

• EA-suunnitelma (reitti-ilmoitus, erämaapuhelimet, osallistujien EA-taidot ja vaelluskokemus, EA- varustus)

• varusteluettelo: a. ryhmän yhteiset b. henkilökohtaiset varusteet

• muonitus: a. päivittäiset ateria b. tarvittavat ruoka-aineet ja määrät

• vaelluksen kustannusarvio

4. Raportointi

Päiväkirjaa kirjoitetaan joka päivä Valmis karhunhammassuoritus on raportoitava kolmen (3) kuukauden kuluessa vaelluksen päättymisestä SP:n Karhunhammasraadille suorituksen arviointia varten Karhunhammasraati kokoontuu kaksi kertaa syksyllä ja kerran keväällä. Raportin on oltava ulkoasultaan Karhunhampaan arvoinen ja tukevasti yksiin kansiin koottu. Tekstin tulee olla viimeisteltyä ja helppolukuista (siisti käsiala riittää - ei tarvitse olla koneella kirjoitettu). Kartat, piirrokset, lehtileikkeet ja valokuvat elävöittävät raporttia.

Loppuraportti sisältää:

1. Suorittajan henkilötiedot, syntymäaika, ammatti, partiotausta (lpk/piiri), kaukoretkeilykokemus
2. Tutkimuksen aihe, vaelluksen kohde, ajankohta ja tapa
3. hyväksytty tutkimussuunnitelma (kohta 3.1)
4. Harrastetutkimus

• A. Aineisto
• B. Menetelmät
• C. Tulokset
• D. Johtopäätökset; vastaukset alkuperäisiin ongelmiin
• E. Yhteenveto; tutkimuksen ja tulosten luotettavuuden arviointi

5. Hyväksytty vaellussuunnitelma (kohta 3.2)
6. Vaelluspäiväkirja eli kronikka, jonka voi tarvittaessa kirjoittaa puhtaaksi)
7. Tarkka karttaluonnos toteutuneesta vaellusreitistä
8. Tiivis reittiselostus, arviot maaston kulkukelpoisuudesta, kuljetuista päivämatkoista ja nähtävyyksistä
9. Varustearvio: varusteiden tarpeellisuus, niiden hyvät ja huonot puolet, puutteet ja parannusehdotukset omia tulevia vaelluksia ajatellen
10. Muona-arvio: aterioittain maku, valmistamisen helppous, paino ja ravitsevuus sekä määrittäin, mitä oli sopivasti, mitä liikaa ja mitä liian vähän sekä muita huomioon otettavia seikkoja

Esimerkki riittävästä yhden varusteen arvioinnista:

Makuupussi Tena Prof 100, paino 3.0 kg, liian kuuma kesällä,
käytin vain peittona ja silti hikoilin. Tarvitsen myös kesä/ syyspussin

Esimerkki muona-arviosta:

Blå Band Tomaattilihamakaronipata 170 g, nopea ja helppo valmistaa,
kevyt, makuun kyllästyy helposti.

5. Lopuksi

Valmis raportti lähetetään Suomen Partiolaisten osoitteella tai suoraan raadin jäsenelle. Kaikki raatilaiset lukevat raportit ja niistä tehdään raadin kokouksessa arvio ja palaute jokaiselle suorituksen tekijälle. Palaute lähetetään suorittajalle ja hyväksytty suoritus lähtee todistuksen ja Karhunhampaan kanssa partiopiiriin. Piiri miettii jonkin sopivan paikan merkin jakamiseksi.

Kaikki suoritusraportit palautetaan tekijöilleen riippumatta siitä, saiko sillä suorituksen vai ei.

Tekemällä oppii, mutta kaikki yrittäneet eivät ole ensimmäisellä kerralla yltäneet suoritukseen. hylkäämisen syitä on monenlaisia, mm.:

• kaksi suorittajaa lähetti yhteisen raportin, vaikka Karhunhammas on yksilösuoritus

• tutkimuksen ennakkovalmistelut puuttuivat kokonaan

• itikkamyrkkytutkimusvaelluksella ei ollut itikoita

• talvivaellus keskeytyi lumimyrskyn vuoksi

• tutkimus oli vain kasa havaintoja ilman minkäänlaisia ennakkovalmisteluja, kysymyksenasettelua, johtopäätöksiä tai pohdintoja

• vaelluksen kesto oli liian lyhyt

• varustearviointi puuttui kokonaan

• vaellusreitti katsottiin tutkimusaiheeseen ja karhunhampaan luonteeseen nähden liian helpoksi (tapahtui kävellen teitä pitkin, vaelluseväitä täydennettiin lähikaupoista).

Osa hylkäämisistä johtui luonnonvoimista, osa ei ollut paneutunut tehtävään riittävästi. Tavallisesti lähetettyä raporttia ei enää ole mahdollisuus täydentää. Tästä ei kannata kuitenkaan masentua. Takana on silloin jälleen yksi vaellus, joka kenties muuten olisi jäänyt tekemättä. Karhunhampaanhan voi suorittaa myöhemminkin, sillä yläikärajaa ei ole.