Hankeideoita Vaeltaja 006 -Rover 006 -tapahtumasta
Vaeltaja006 - Rover006 järjestettiin 29.9-1.10.2006 Hämeenlinnassa. Tapahtumaan osallistui noin 750 partiolaista.Tapahtumassa vaeltajaryhmät esittelivät toisilleen hankkeita, joita olivat toteuttaneet lippukunnissaan. Voit tutustua nyt hankkeisiin sähköisesti ja hyödyntää niitä oman vaeltajaryhmäsi kanssa.Hankkeet
Hiussalongin pitäminen tapahtumassaHullujen Hirwien erikoisretkiKakkuskabaKamerarulettiMaailmanpyöräMäkipartion vaeltajien leikki-iltaNeljä erikoista yöpymistäOlohuoneliljaOnnenpyöräRentoutuminenVaeltajaryhmän nimiäiset Mäntänvuoren Partiolaisten ja Kurun Kontioiden yhteinen hanke oli discotyyliin rakennettu Hiussalonki, Saturday Night Salon. Valikoimissa oli monenlaisia kuumia kampauksia illan bileisiin, kuten ranskanlettejä, inkkarilettejä ym. Päivän suosituin kampaus oli kuitenkin lankaletit, joita tehtiin niin lyhyisiin kuin pitkiinkiin hiuksiin. Neuvoja löysimme kirjastosta, sieltä löytyi monenlaisia eri malleja toteutettaviksi.
Olimme juuri siirtymävaiheessa vartiosta vaeltajaryhmään, olimme oikeastaan molempia. Vartiolaisen kirjassa, ensimmäisessä luokassa oli suoritus, että tehkää erikoisretki. Siinä ehdotettiin mm. arvontaa mihin suuntaan mennään aina risteyksestä jne. Hieman suuruudenhulluina päätimme hypätä Kouvolaan menevään junaan Kyminlinnasta ja siitä jatkaa eteenpäin johonkin suuntaan, budjettinamme viisi euroa yhteen suuntaan. Valtermannimme/joo-miehemme Susku antoi meille kymmenen eri kuvausaihetta kirjekuorissa avattavakseen ne aina tunnin välein.
Tarkat suunnitelmat meillä totta kai oli, esimerkiksi ruokapolitiikka: Ravintolat ovat kalliita, ja pikaruokaloiden herkut eivät täytä pohjattoman vatsan omistavien partiolaisten mahoja. Loogisinta ja huokeinta oli siis ottaa matkaan vähän sapuskaa ja trangia.
Maanantaiaamuna hyppäsimme junaan, ja löysimme yhdeksän jälkeen itsemme Lahdesta.
Hullujen Hirwien erikoisretki, ma 24.10.2005
(Älä kokeile kotona)
Lähtö klo 07.45, Kyminlinna
Paikalla piti olla klo. 07.20. Virva ja Marsa tulivat klo. 07.33. Jenni, Maarit ja Christa tulivat vielä myöhemmin, mutta junaan jopa kerkesimme hyvin. Valtermannimme/joo-miehemme Susku oli antanut meille 10 kirjekuorta, joiden sisällä oli joku kuvausaihe. Aiheet oli tarkoitus katsoa tunnun välein.
Junassa
Kun konduktööri tuli myymään lippuja, kysyimme, että minne juna menee Kouvolan jälkeen. Konnari sanoi, että Helsinkiin. Emme halunneet lähteä Helsinkiin asti, joten päätimme mennä Kouvolaan ja sieltä sitten johonkin suuntaan. Konnari katsoi meitä vähän oudosti. Tsekkasimme ensimmäisen valokuvausaiheen, joka oli ryhmäkuva.
Kouvolassa klo 08.25
Hyppäsimme junasta pois, ja kiiruhdimme lipunmyyntipisteeseen. Kysyimme, paljonko maksaa yksi lippu Jyväskylään. Ystävällinen lipunmyyjä vastasi, että 19,90€. Rahapussi ei antanut myöten, sillä matkaan oli varattu vain 5€/hlö. Kysyimme siis, että minne pääsisi alle viidellä eurolla, ja nainen sanoi, että Lahteen matka maksaa 4,40€/hlö. Päätimme siis lähteä Lahteen. Juna lähti klo 08.32, raiteelta 8.
Junassa klo 08.32
Ensimmäisenä totesimme olevamme samassa junassa millä tulimme Kyminlinnasta. Konnari oli kuitenkin eri, onneksi.
Lahdessa joskus 9:n maissa
Kipitimme juna-asemalle ja yritimme ostaa Lahden karttaa, mutta sellaista ei löytynyt. Lähdimme kävelemään keskustaan päin. Jenni kysyi, että pitäisikö kysyä joltain vastaantulijalta, missä se Trio oikein sijaitsee. Tosin Trio oli aivan edessämme…
Päädyimme Seppälään. Etsimme karmeat mummohameet, rumat eskimotoppatakit (aivan kammottavan värisiä, oranssi ja vihreä nyt vaan eivät sovi yhteen) ja poikien sydänkalsarit jokaiselle. Menimme vaatteiden kanssa sovituskoppiin ja puimme vaatteet päälle, tosin sydänkalsarit päätyivät päähämme. Tungimme yhteen sovituskoppiin ja otimme peilin avulla itsestämme ryhmäkuvan.
Huomasimme jonkin ruokakaupan säilytyslokeron, jonne tungimme osan ulkovaatteistamme, trangian ja Sinolin. Siitä tuli meidän ”tukipisteemme” missä pyörimme vähän väliä.
Menimme Lelusaareen ja etsimme sieltä viisi lelukuorma-autoa. Laitoimme ne lattialle rinkiin, ja laitoimme niihin kaikenlaista ”ongelmajätettä”, eli erilaisia leluja. Keskelle laitoimme lapun, jossa luki ”ongelmajätettä”.
Jatkoimme Trio-säätöämme ja menimme Faunattareen. Löysimme tyylikkään akvaariokoristepatsaan ja otimme siitä kuvan. Tosin törmäsimme myöhemmin paljon parempaan patsaaseen…
Etsimme vartijaa, mutta sellaista ei oikein tahtonut löytyä. Menimme kysymään jostain vaateliikkeestä, että mistä niitä vartijoita sitten löytäisi. Myyjä sanoi, että he kahvittelevat usein kahvila Sinuhessa. Suunnistimme sinne siis, ja olihan siellä vartijoita. Minä ja Maarit menimme kysymään, saisiko heistä napata kuvan, mutta eivätpä he suostuneet. Päädyimme taas Lelusaareen. Christa laittoi Zorro -naamion naamalleen ja koska Marsan kamera ei ollut yhteistyöhaluinen, otimme kuvan Maaritin filmikameralla. Lelusaaren myyjä mulkoili meitä äkeästi, ja hiippailimme liukkaasti Tiimariin. Marsan kamera alkoi kuin alkoikin taas pelittää ja otimme kuvan Batman-kansiosta. Tiimarista pois puikkelehtiessamme näimme kaksi vartijaa. Otimme heidät kiinni, ja kysyimme saako heistä ottaa kuvan. Toinen alkoi selittää, että ei, koska se olisi sääntöjen vastaista. Mussutti myös jotain vihamiehistä sekä väärinkäytöstä, joten emme siis saaneet kuvaa heistä (eivätkä he edes olleet kovin hyvännäköisiä. Mutta Batman on aina hot).
Christa, Marsa, Maarit ja Virva ostivat donitsit, Jenni katseli vierestä (koska oli karkkilakossa). Laitoimme Christan ja Virvan kuolaamaan niitä ja Marsa otti kuvan siitä (tai oikeastaan useammankin, sille ei se ekalla, eikä edes tokalla kerralla onnistunut). He olivat siis onnellisia ihmisiä, koska heillä oli donitseja.
Kun donitsit oli syöty, Christasta ja Virvasta otettiin vielä sellainen kuva, jossa he olivat surullisia donitsien loputtua. Epäilimme nimittäin, että seuraava kuva olisikin ollut ”surullinen ihminen”.
Ilmeisesti Suskulla oli sittenkin hieman mielikuvitusta, kun aihe ei ollutkaan niin ilmeinen. Kahvilan pöydän vierestä bongasimme muovipalmun, josta Virva räpelsi kuvan. Mietimme, että mitäpä seuraavaksi, kun adventtikalentereitakin oli tarkoitus saada myydyksi. Päätimme lähteä ulos, ja käväisimme armaalla kaapillamme pukeutumassa ja kaahasimme ulos.
Christa yritti kaupata jollekkin mummelille kalenteria, mutta mummo väitti, että hänellä oli jo. Mietimme, että myisimme ovelta ovelle, mutta kaikissa kerrostaloissa oli joku ihme tunnuslukujuttu, emmekä päässeet niihin sisälle. Loikimme siis leikkipuistoon häröilemään. Leikimme mahtavalla ”vaippalaitteella”. Se oli ihmeellinen pyörivä sydeemi, josta tuli paha olo. Surffasimme eteenpäin ja päädyimme aukiolle, jossa oli hieman epäilyttävä patsas. Etsimme partiokauppaa, jota ei kuitenkaan löytynyt. Ajauduimme takaisin Trioon.
Nälkä alkoi kurnia, ja yhteistuumin lähdimme ulos. Leikkipuisto vaikutti hyvältä paikalta tehdä ruokaa, siellä ei paljon ihmisiä liikkunut. Leiriydyimme aika lähelle keinuja ja kaivoimme ruoat esille. Ruokana oli makaronia, purkkilihapullakastiketta ja ”Marsanlihapullia”. Purkkimuona näytti epäilyttävältä ja mukana olleet lihapullatkin hajosivat kastikkeeseen. Kaksi poikaa pyöräili ohi mutisten jotain ”selviytyjistä”. Pyysimme heitä ruoalle, mutta eipä heille maistunut… Söimme hyvällä (..?) ruokahalulla ja totesimme, että ”puskaan ei saa laittaa mitään, mikä ei puskasta ei ole tullut”. Päivän hyvä työ oli, kun laitoimme roskat roskiin.
Ajattelimme ensin poseerata kirjaimia, ja ottaa siitä kuvan, mutta sepä ei oikein onnistunut. Salakavalasti huomasimme taas olevamme Triossa. Laahustimme rakkaalle lokerollemme ja jätimme tavaroitamme sinne. Tuli kuitenkin mieleen, että jos pitäisimme kiirettä, ehtisimme seuraavaan Kotkan junaan. Teimme seinälle sormista kirjaimet A, I, K ja A ja nappasimme äkkiä kuvan.
Menimme sellaisiin lasten leikkiautosysteemeihin, joihin pitää maksaa n.1€ että se heiluu. Virva poseerasi Väiski Vemmelsäären autossa, Jenni ponin selässä ja Maarit ja Christa punaisessa urheiluautossa.
Saavuimme äänekkäästi juna-asemalle. Saimme kuin saimmekin liput ostettua, tosin vasta pienen säädön jälkeen, sillä lipunmyyjä oli melko nuiva.
Pääsimme hienon kaksikerroksisen InterCity-junan yläkertaan. Kasaannuimme yhdelle penkille, ja olimme nukkuvinamme. Siitä räpellettiin hyvä kuva.
Virvan vieressä istui epäilyttävä poika, joka oli tuijottavinaan tiukasti eteenpäin, mutta tarkkaili sivusilmällä touhujamme… Kaikenlaisia kummajaisia sitä junassa matkustaakin (sanoi pata, kun kattilaa soimasi.) Vaihdoimme junaa Kouvolassa, ja kaahasimme Kotkaan menevään junaan. Junassa meillä oli aika väsyneet jutut. Kaikki viisi pääsimme onnellisesti kotiin, kaikesta huolimatta.
Ryhmämme hankkeena on kakkuskaba. Kakkuskaba on vanha Silinjärveläinen perinne, jota koetamme nyt elvyttää uudestaan. Kakkuskabassa joukkueet (2-6 henkilöä) kilpailevat siitä, kuka valmistaa parhaan kakun. Ainekset jokainen ryhmä tuo mukanaan. Arvovaltainen ja asiantunteva tuomaristo valitsee parhaat tuotokset ja taitavimmat kakuntekijät palkitaan. Kilpailu tapahtuu mitä luultavimmin Siilinjärven yläasteen kotitalousluokassa. Ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta sen verran tiedetään, että jossain vaiheessa ensi keväänä Siilinjärvellä leivotaan kakkuja ihan urakalla. Tervetuloa.
Vaeltja006:ssa järjestimme pienen lämmittely kisan, jossa pienet ryhmät pääsivät koristelemaan pieniä kakunpaloja. Kakut tietenkin myös syötiin. Ihmisten puuhastellessa kerroimme heille kakkuskabasta ja keräsimme kiinnostuneiden s-postiosoitteita, jotta voimme sitten keväämmällä lähettää heille lisätietoa asiasta. Kiinnostus ylitti kaikki odotukset.
Kameraruletti on hauska tapa tallettaa partiotapahtuman muistoja. Kuvaamiseen osallistuvat muutkin kuin kameran omistaja. Noppa määrää, millaisia kuvia saat tapahtuman jälkeen liimailla albumiisi. Eikä kuvatekstejäkään tarvitse itse miettiä; sen hoitaa kuvaaja heti kuvan otettuaan.
Me tehtiin maailmanpyörä eli kertomus eräpoikavartiosta, joka päätti Linnanmäelle rakennetun esikuvansa Rinkelin, innoittamana rakentaa oman maailmanpyöränsä Vartiovuoren Poikien ja Vartiovuoren Tyttöjen yhteiselle kesäleirille Tammelaan. Rinkelillä on korkeutta 35 metriä maanpinnasta, mutta koska riittävän pitkiä puunrunkoja ei löytynyt, tyydyttiin maailmanpyörästä rakentamaan vain 6 metrin korkuinen.
1.rakennuspäivä
Pellon laidalla parveili joukko eräpoikia mittailemassa ja merkitsemässä maahan maailmanpyörän tukirunkoa varten kaivettavien kuoppien paikkoja. Metsän puolelta kuului moottorisahan ääntä ja aina välillä maahan rojahti mäntyjä. Maassa makaavat puut karsittiin ripeästi ja katkaistiin määrämittaisiksi. Yllätys oli suuri, kun puita lähdettiin raahaamaan työmaalle.
”Näähän painaa ihan sairaasti” kuului joku sanovan. Köysien avulla raahaamalla, puut saatiin kuin saatiin sinne, minne pitääkin. Runkojen pystytys sujui kokeilujen jälkeen parhaiten käyttämällä vipuvartena valtavaa a-pukkia ja pitkää vetoköyttä. Pitkän ja voimia vaatineen aherruksen jälkeen päätettiin jatkaa töitä seuraavana päivänä. Ristikkäin olevat puunrungot tuettiin alapuolelta sopivan korkuisilla a-pukeilla, jotteivät ne yön aikana kaatuisi.
2. rakennuspäivä
Aamupala oli maittava ja antoi voimia jatkaa lähes ylivoimaiselta tuntuvaa rakennusprojektia. Lihaksissa tuntui vielä eilinen raskaiden puunrunkojen kanssa punnertaminen. Löysimme leirialueen huoltorakennuksesta muutamia sänkyjä, joita päätimme käyttää rakennustelineinä sellaisissa työvaiheissa, joita ei maasta käsin voinut suorittaa. Kääntelimme puunrunkoja tovin, aina välillä vatupassilla tarkastaen ja saimme viimein rungot sellaiseen asentoon, että ristissä olevat kohdat olivat samalla tasolla.
Taas lapion varteen ja kuoppia täyttämään. Maa-aines oli helppoa kaivaa, sillä peltomaa oli tiivistä multaa ja hiekkaa, eikä isoja kiviä tullut vastaan yhtään. Täyttövaiheessa maa oli kuitenkin liian pehmeää, jotta sen olisi saanut tukemaan raskaita puunrunkoja. Sekoitimme hiekan joukkoon vettä ja kiviä, jolloin saimme aikaiseksi hyvää tiivistemateriaalia. Puupölkkyjä käyttäen nuijimme kostean hiekan tiiviisti puunrungon ympärille.Kun poistimme runkojen tukena olleet a-pukit, eivät rungot enää pyrkineet kaatumaan. Hyvä.
Poikittaistukia varten haettiin metsästä taas pari isoa puunrunkoa, jotka tuettiin a-pukeilla ristikkäin olevien puunrunkojen alle. Toiseen päähän kaivettiin kuopat, jotta rungot eivät liikkuisi sivusuunnassa. Poikittaistukien kiinnittäminen olikin varsin mielenkiintoiseksi osoittautunut työvaihe – parin metrin korkeudessa tapahtunut poraaminen huojuvalla tasolla, äärimmäisen tarkkaa MUTU-arviointimenetelmää käyttäen sujui kaikesta huolimatta hyvin. Vaikka poraus piti suorittaa kahdesta suunnasta onnistui rautatankojen läpityöntäminen vain kohtalaista väkivaltaa käyttäen.
Poikittaistuen toiseen päähän tehtiin reikä, jonka läpi lyötiin toinen rautatappi, joka puun lävistettyään upposi vielä metrin verran maan sisään. Nyt ei pitäisi maailmanpyörän huojua sivuttaissuunnassa.
3. rakennuspäivä
Edellinen rakennuspäivä päättyi yllättäen kesäleirin muiden aktiviteettien alkaessa, mutta taas on uusi päivä ja uudet voimat.
Päivä aloitettiin poraamalla maailmanpyörän keskiakselin laakerointina toimivalle putkelle sopiva reikä tukirungon läpi. Taas lähes tieteellisen tarkalla MUTU-arviointimenetelmällä puhkaisimme kahden mäntyrungon läpi reiän ja jälkikäteen ihmeteltiin, kuinka vaakasuoraan reikä olikaan tullut: vatupassin kupla oli tarkalleen viivojen välissä. Toinen reikä tehtiin samalla tavalla, mutta reikä kohdistettiin käyttäen apuna reikään tulevaa teräsputkea. Putki saatiin paikoilleen ja ylimääräinen pätkä katkaistiin rälläkällä. Akseli sopi paikoilleen oikein hyvin.
Nelos-neloset pätkittiin kaikki saman mittaisiksi ja niiden puoleen väliin tehtiin 5cm syvä lovi, jotta puut saadaan naulattua ristiin. Lovettuihin puihin porattiin vielä reikä akselia varten. Lopuksi lätkäistiin teräksestä tehdyt reikälevyt puiden kylkiin, jotta liitoksista tulisi mahdollisimman tukevat. Nelos-nelosten päihin porattiin reiät istuimia varten. Jättimäisiä joulukuusenjalkoja muistuttavat hökötykset nostettiin paikoilleen akselin varaan ja akselin paikoillaan pysyminen varmistettiin vielä laittamalla lukkopultit akselin päihin porattuihin reikiin. Myrsky ja mylväys – tässä vaiheessa huomattiin, että reikälevyt olivat asennettu toiseen kuusenjalkaan väärin päin. Naulaaja oli työn tekemisen riemussa naulannut reikälevyt vahingossa alla olevan nelos-nelosen suuntaisesti. Loppupäivä kuluikin aiempien työvaiheiden purkamisessa.
4. rakennuspäivä
Edellisen päivän töppäilyistä sisuuntuneena tarmokas eräpoikaryhmä päätti tehdä kaikkensa, ettei hidasteita enää satu, vaan työ saatetaan päätökseen tänään.
Projekti oli jälleen saatettu siihen vaiheeseen, että nelos-neloset oli nostettu akselin varaan ja akseli oli hyvin kiinnitetty. Oli aika säätää sakaroiden väli sopivaksi ja laittaa sakaroiden päihin porattuihin reikiin terästangot. Istuimien ripustamiseen tarkoitetut terästangot sovitettiin reikiinsä ja ne lukittiin paikoilleen prikkojen ja tangon läpi tulevilla pulteilla. Terästankojen varaan ripustettiin istuimiksi keinut, jotka juuri ja juuri mahtuivat sakaroiden välistä. Keinujen köydetkin tuli mitattua hieman liian pitkiksi. Säätämisen jälkeen saatiin maailmanpyörä viimein käyttövalmiiksi.
Riemulla ei ollut pienten leiriläisten joukossa rajoja, kun he viimein pääsivät hartaasti odottamansa maailmanpyörän kyytiin. Eräpoikaosasto päättää projektinsa tältä osin varsin tyytyväisin mielin.
Enää pitäisi purkaa koko komeus ja pystyttää se uudestaan omalle partiokämpälle.
Vietimme leikki-illan Jyväskylän Vesangan Syvälahdessa 23.-24.9.2006. Leikimme syysillan pimeydessä sekä pimeässä ja valoisalla leikittäviä leikkejä. Muistakaa myös ravitseva ruoka, eli pizza!
Ideaa voi soveltaa myös liljamuotoon, jolloin sopiva aika leikkiä on 12h. Omia lempileikkejä voi lisätä alla olevaan listaan, noistahan ei ihan aika tule täyteen. Tai jos lilja ei innosta, voittehan vain pitää hauskaa kavereiden kanssa!
Leikit
Tyyppi-tyyppi
Tätä leikkiä voi leikkiä missä vain, ajasta, paikasta ja porukan määrästä välittämättä.
Leikkijät ottavat oikealla puolella piirissä olevan parikseen. Leikinohjaaja sanoo esim. "Peukalo-olkapää", jolloin toinen parista laittaa peukalonsa parinsa olkapäähän. Leikinjohtaja sanoo uusia kehonosayhdistelmiä, jotka pari toteuttaa pitäen myös vanhat asennot mukana. Muutaman ohjeen jälkeen leikinohjaaja sanoo: "Tyyppi-tyyppi", jolloin vaihdetaan paria. Tällöin leikinjohtaja itsekin rientää hakemaan itselleen parin. Se joka jää ilman paria on seuraava ohjeiden antaja. Jos leikkijöitä on tasaparit, viimeiseksi toisensa löytänyt pari on yhdessä ohjeiden antaja.
Lähtölaskenta
Tässä leikissä hämäryydestä on hyötyä, mutta hyvillä piilopaikoilla onnistuu myös valoisalla. Pimeässä voi leikkiin lisätä taskulamput, jottei olisi mahdotonta ja ylimääräisiltä vahingoilta vältyttäisiin.
Ensin valitaan etsijä, joka laskee 10:stä nollaan. Sillä aikaa kun tämä laskee muut menevät piiloon. Kun etsijä on laskenut nollaan hän alkaa etsiä muita, mutta hän saa ottaa vain kolme harppausta. Jos etsijä näkee jonkun, pitää hänen tunnistaa tämä ja huutaa nähdyn nimi. Kun hän ei enää löydä ketään ja on ottanut kaikki kolme harppausta, hän laskee uudestaan, mutta nyt 9:stä nollaan ja sillä välin muut käyvät koskemassa etsijää ja menevät taas piiloon. Seuraavalla kerralla etsijä laskee 8:sta nollaan jne. Leikki jatkuu niin kauan että kaikki ovat jääneet.
Skotlantilainen joukkoitsemurha
Muistuttaa kaikkien tuntemaa leikkiä Kuka pelkää mustaa miestä. Tämä leikki on aika raju, mutta sopii kaiken ikäisille. Vartiolaisten ja sudenpentujen leikkiessä samaan aikaan kannattaa sopia säännöt, kuinka rajusti sudenpentuja saa retuuttaa. Maan kannattaa olla suhteellisen tasainen ja pehmeä, esimerkiksi pätkä hiekkatietä kelpaa hyvin mutta kivinen mäki on todella huono.
Ensin sovitaan kuka on ensimmäinen kiinniottaja. Sovitaan tietyt rajat mistä juostaan minne, kiinniottaja asettuu vedettyjen viivojen väliin. Jääjä huutaa "säkkipilli soi", jolloin muut leikkijät yrittävät päästä toiselle viivalle. Se kenet jääjä saa nostettua ja huudettua "hameet korviin, skotti!", jää ensimmäisen jääjän kanssa ottamaan muita kiinni. Kiinniotetun täytyy olla ilmassa koko huudon ajan. Näin jatkuu kunnes viimeinenkin leikkijä on jäänyt.
Valokiila
Leikki on kirkonrotan, poliisin ja rosvon sekä tuikkusen risteytys. Tarvitsette taskulamppuja, tarpeeksi porukkaa ja paikan, jossa on riittävästi piiloja.
Ensin odotetaan pimeän tuloa. Leikkiporukka jaetaan puoliksi, etsijöihin ja piiloutujiin. Sitten sovitaan rajat, vankilan sijainti ja aika joka leikitään ennen vaihtoa. Sopiva aika on n. 15–20 min, riippuen porukan määrästä. Sovitaan myös, onko vankilassa vanginvartijaa. Etsijät alkavat laskea ja laittavat ajastimen päälle, jotta tiedettäisiin kun sovittu aika on kulunut. Piiloutujat totta kai menevät tällä aikaa piiloihin. Laskettuaan sataan etsijät lähtevät taskulamppujen kanssa etsimään.
Piiloutujat saavat vaihtaa piiloa. Kiinni jää, kun etsijä koskettaa, mutta karkuun saa juosta. Kun etsijä on saanut piiloutujan kiinni, viedään hänet vankilaan. Vankilasta voi pelastautua, jos joku piiloutuja koskettaa. Kun kaikki piiloutujat on saatu kiinni tai sovittu leikkiaika on kulunut, tapahtuu vaihto eli piiloutujista tulee etsijöitä ja toisin päin.
Pieni Lintunen
Laululeikki, voidaan leikkiä missä vaan, milloin vaan.
Lauletaan:
Mä olen pieni lintunen (heilutetaan käsiä kuin lintu siipiään),
ja aina niin nälkäinen (pyöritetään kättä vatsan päällä),
mun kotiväki, mun kotiväki(piirretään ns. talon kuvaa ilmaan)
on niin saita (pyöritetään kättä vieden sitä eteenpäin).
Ne tarjoo silliä aina vaan (kämmenet yhdessä liikutetaan käsiä kuin kala),
sitä en halua (ravistetaan päätä),
vaan haluaisin, vaan haluaisin (nyökätään päätä),
coca-colan (juodaan näkymättömästä lasista)
ja jätskin (piirretään käsillä jäätelötötterö).
Leikkiä voidaan toistaa siten, että tehdään se ruotsalaisittain, jolloin kaikki on sekaisin, tai usalaisittain jolloin kaikki on SUURTA, japanilaisittain kaikki on pientä, saksalaisittain jämäkkää ja ranskalaisittain hienostelevaa. Eri tyylejähän voi keksiä vaikka kuinka!
Jalka
Jalkaa voi leikkiä missä vain, milloin vain. Loistava ajankulutusleikki!
Leikkijät asettuvat piiriin ja ottavat toisiaan käsistä kiinni. Joku leikkijöistä aloittaa ja siirtää toisen jalkansa jonkun muun leikkijän jalan viereen. Silloin toinen leikkijä siirtää sitä jalkaa, jonka viereen on tullut jalka, taas jonkun muun leikkijän jalan viereen. Jalan saa siirtää mistä kautta tahansa, vaikka käden yli. Käsistä ei saa päästää irti, eikä polvi osua maahan. Leikkijä tippuu pelistä pois, jos irrottaa käden tai horjahtaa pois asennostaan.
Hirvi
Hirveä kannattaa leikkiä metsässä tai muussa maastossa jossa on piiloja ja vaihtelevia maastonmuotoja piiloutumista varten. Esimerkiksi metsäinen, loiva rinne on peliin juuri loistava.
Yksi leikkijöistä on hirvi. Hirvi menee nököttämään paikalleen sovittuun paikkaan, esim. pienen kiven/sammalmättään päällä on hyvä. Muut leikkijät ovat metsästäjiä ja he kokoontuvat sovittuun lähtöpisteeseen, joka on tarpeeksi kaukana hirvestä.
Pelin idea on samantapainen kuin peilissä, mutta hirvessä hirvi ei saa nähdä pelaajaa ollenkaan. Jos hirvi näkee metsästäjän ja todistaa tunnistaneensa hänet huutamalla metsästäjän nimen, joutuu metsästäjä palaamaan lähtöpisteeseen.
Hirvi voi nukkua = silmät kiinni, valvoa = silmät auki, sekä syödä = katsoa alaspäin ja yrittää siitä nähdä lähestyviä metsästäjiä. Hirvi ilmoittaa aina ennen kuin vaihtaa tekemistään huutamalla esim. "Hirvi syö!". Saman tekemisen on suositeltavaa jatkua ainakin 15 sekuntia.
Pelin voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä koskettamaan hirveä ja huutamaan: "HIRVI!"
Pikku kani Kalle
Pikku kani Kallea voi leikkiä missä tahansa.
Kaikki menevät ympyrään ja alkavat laulaa:
Pikku kani Kalle
meni suureen metsään
kaivoi sieltä hiiriä (kaiva ilmaa kuin koira)
ja löi niitä päähän. (lyö nyrkkejä päällekkäin yhteen)
Tuli hyvä haltia ja sanoi:
”Älä mene suureen metsään (soosoo-liikettä etusormella)
kaiva sieltä hiiriä (kaiva ilmaa kuin koira)
ja lyö niitä päähän (lyö nyrkkejä päällekkäin yhteen)
mutta..
sama toistuu koko ajan ja nopeutuu. Leikki loppuu kun nopeuttaminen tulee mahdottomaksi.
Monsterihippa
Tätä voi leikkiä missä vain, avoin alue on parhain.
Kaikki menevät rinkiin. Valitaan hippa ja kiinniotettava. Hippa kiljuu ja karjuu (hirviömäisesti) ja yrittää ottaa kiinniotettavaa kiinni. Tämä juoksee karkuun ja menee jonkun ringissä olevan taakse. Ringissä olleesta tulee hippa ja entinen hippa juoksee karkuun. Leikki loppuu kun kukaan ei enää jaksa sitä olla.
Hankkeemme ideana oli yöpyä erikoisissa paikoissa. Suunnittelimme menevämme mm. putkaan, liikenneympyrään, auton lavalle ja leikkikentälle. Loppujen lopuksi yövyimme veneessä, talon katolla, lehtikeräyspisteessä ja ladossa. Toteutus on helppoa, täytyy vain keksiä mahdollisimman erikoinen paikka nukkua ja kerätä porukka kasaan.
Tarkoituksena on rakentaa olohuone jonnekin ei välttämättä niin ilmeiseen paikkaan ja oleilla siellä mieluusti koko päivä. Välillä saa käydä tietenkin vessassa, ja myös syömässä, jos olohuoneessa ei ole ruuanlaittomahdollisuutta. Olohuoneeseen voi tuoda kaikenlaisia virikkeitä ja syötävää, mutta televisio ei ole sallittu. Myöskään Internet-yhteyttä ei saa käyttää, vaikka sellainen olisikin saatavilla. Liljan merkki on nahasta leikattu sohva. Sohvaa voi koristella eri keinoin, esim. neulalla ja langalla, tusseilla jne, siitä voi tehdä omannäköisensä.
Vaeltaja – Rover006 -tapahtumassa esiteltiin olohuoneliljaa ja tarjottiin näyttelyä kiertäville rentoutumismahdollisuus. Loimme kotoisan tunnelman sohvilla, matoilla, tyynyillä, pehmoleluilla, tauluilla, seurapeleillä, kutimilla, erilaisilla kirjoilla ja lehdillä, kitaralla ja laulukirjoilla. Meillä oli myös läppäri mukana, joka antoi mahdollisuuden kuunnella musiikkia ja katsella valokuvia vanhoilta retkiltä ja leireiltä.
Liljaa saa kehitellä lisää ja tuoda siihen omia vivahteita.
Idea
Tarkoituksena on lähteä ennalta sovitusta paikasta ja jokaiseen suurempaan risteykseen saavuttaessa pyöräyttää ”onnenpyörää” eli polkupyörän takarengasta. Takarenkaaseen on maalattu sektoreita jotka ilmoittavat mennäänkö suoraan, oikealle vai vasemmalle.. Kun ”räpätti”, joka on kiinnitetty pyörän runkoon, pysäyttää renkaan, mennään sektorin suuntaan. Jos risteyksessä ei ole sektorin kertomaa suuntaa, pyöräytetään uudelleen. Jos sama suunta on tullut kaksi kertaa peräkkäin mennään automaattisesti vastakkaiseen suuntaan.
Renkaaseen on maalattu myös yksi pieni sektori; pääkallosektori. Jos pyöräytys osuu pääkallosektorille, joutuu pyöräyttäjä nostamaan pääkallopussista kortin. Korteissa on merkittynä tehtävä, joka nostajan täytyy tehdä, esimerkiksi laulaa Kaija Koon Tinakengät sillä paikalla
Varusteet
- välinerikkoihin varautuminen
- 2-3 päiväksi ruokaa, loppu aika improvisoidaan
- yöpyminen teltassa
- polkupyörä jokaiselle henkilölle
- tavalliset kesäretkeilyvarusteet
Hankkeemme on rentoutus, eli rentoutuminen, miten vaan haluatte sen lukea. Kaikki tietävät kuinka stressaava harrastus partio toisinaan on. Jokainen lippukunnan johtaja kaipaa irrottautumista arjesta, edes hetkeksi. Järjestäkää siis lippukuntanne johtajistolle mukava rentoutumishetki vaikkapa johtajahuollon merkeissä tai muussa vastaavassa. Ohessa on kivoja vinkkejä rentoutumisen toteuttamiseksi ja 10 faktaa rentoutumisen mukavuuksista.
10 Faktaa rentoutumisesta
1. Rentoutumisen taito on synnynnäinen
2. Lisää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä
3. Auttaa mielen ja kehon hallinnassa
4. Asenteen rentoutumiseen täytyy olla myönteinen ja avoin
5. Mukava paikka lisää rentoutumisen nautintoa
6. Syvän rentoutustilaan vaaditaan säännöllistä harjoittelua
7. Lyhytkin hetki tuntuu pidemmältä kun rentoutuu täysin
8. Tapoja on useita; voit valita omasi.
9. Rentoutuminen vähentää stressiä, mitä useimmilla meistä on, enemmän tai vähemmän.
10. Rentoutuessa kehosta vapautuu mielihyvää aiheuttavia aineita
HYÖDYNNÄ LIPPUKUNNASSASI
Progressiivinen rentoutus, joka auttaa aistimaan lihasten jännitystilat ja poistamaan ne.
Lyhyesti:
1.Sulje silmäsi ja hengitä syvään muutama kerta.
2.Rauhoita mielesi.
3.Keskity pelkkiin jalkateriisi. Jännitä jalkateriä niin voimakkaasti kuin pystyt ja lopuksi rentouta ne täysin veltoiksi. Aisti äskeisten tuntemuksien ero.
4.Jatka samalla jännitys/rentous -periaatteella edeten koko kehosi varpaista päähän ja kasvojen lihaksiin asti.
5.Yritä jännittää aina vain yhtä, määrättyä kohtaa kehossasi.
6.Aisti lopuksi koko kehon rentouden tunne. Nauti tunteesta.
7.Herättele lopuksi itsesi liikuttelemalla hiljalleen sormiasi ja varpaitasi. Tunne miten virkeys on levinnyt kehoosi. Venyttele aivan kuin Rentoutujat istuvat tai makaavat piirissä tai jossain muussa muodostelmassa lattialla. Lue heille seuraava ohje rauhallisella äänellä:
"Asetu pitkällesi lattialle. Avaa kaikki ’mahdollisesti puristavat vaatteet. Tee olosi hyvin, hyvin mukavaksi. Ajattele luitasi ja lihaksiasi ja tunne niiden paino lattiaa vasten. Hengitä silmät suljettuina hitaasti ja syvään. Hengitä ulos. Hengittäessäsi ulos tunne, miten jännitys alkaa leijua sinusta pois ja kehota itseäsi rentoutumaan. Hengitä uudelleen syvään ja hitaasti, tunne miten jännitys poistuu hengittäessäsi ulos. Rentoudu. Hengitä kolmannen kerran sisään hitaasti, tasaisesti ja syvään. Hengitä ulos. Kuvittele, miten jännitys poistuu lihaksistasi. Kehota itseäsi rentoutumaan."
Kokeile myös näitä keinoja:
Pallohieronta: Jaa porukka pareihin ja jaa jokaiselle parille pallo. Palloksi soveltuu hyvin mm. tennispallot tai muut vastaavat käteen sopivat. Toinen parista menee makaamaan lattialle vatsalleen ja istumaan jäänyt alkaa rauhallisin liikkein hieroa parinsa kehoa niskasta jalkateriin, käsivarsia unohtamatta. Aikaa saa käyttää runsaasti ja kun ensimmäinen on hierottu, vaihtuvat osat. Taustalle voi laittaa soimaan rauhallista musiikkia, mutta juttu toimii hyvin ilmankin.
Hierontarinki: Väki asettuu suhteellisen tiiviiseen piiriin peräkkäin, niin, että kasvot ovat kohti edellä olevan selkää. Tässä muodostelmassa sitten aletaan harrastaa hartiahierontaa ja samalla voi jutustella mukavia tai vaan olla hiljaa. Kynttilöillä saa mukavaa lisätunnelmaa!
Hiljentyminen: Vaikka pelkkä hiljaa oleminen kuulostaa käytetyltä idealta on siinä silti itua. Kokeilkaa, miten kauan hallittu hiljaa olo onnistuu, mutta varmistakaa, ettei kukaan nukahda kesken harjoituksen.
RENTOUTUMINEN, MIKÄ IHANA TEKOSYY
Aloitimme vaeltajaryhmän nimiäisten valmistelun muutamaa kuukautta ennen varsinaista tapahtumaa. Väilillä oli turhankin hauskaa, homma ei aina oikein edennyt.
Saimme kuitenkin järjestettyä nimiäiset kesäkuun lopussa, jolloin kutsuimme partiokämpällemme Rajasuolle vaeltajia niin Myrskylästä kuin Askolastakin. Lisäksi paikalla
olivat oman lippukuntamme johtajisto. Julkistimme nimemme 126226 puheen kera alkuillasta, jonka jälkeen aloitimme varsinaisen hauskanpidon. Ohjelmaan kuului mm. ruoan (tortilloja) valmistusta trangialla sekä hauskanpitoa läpi yön. Aamulla vaeltajavieraamme lähtivät ja tuore vaeltajaryhmämme jäi siivoilemaan kämppää..
Vaeltajaryhmä 126226 , Artjärven Eränkävijät, Uusimaa