Partiolupaus ja tunnus

Lapset ja nuoret sitoutuvat partion arvoihin antamalla partiolupauksen. Lupaus annetaan joka ikäkaudessa ja sen sanamuoto on kaikille yhteinen. Partioihanteet, joihin lupauksessa sitoudutaan, ovat partioliikkeen arvojen perusta.

Lupauksen antamista ja sen merkitystä käsitellään aina ennen lupauksenantotilaisuutta ikäkaudelle sopivalla tavalla esimerkiksi tarinoiden tai keskustelujen avulla. Partioihanteet ja niiden merkitykset vaihtelevat ikäkausittain. Aikuinen lupaa lupauksessaan toteuttaa partiolaisen ihanteita, jolloin aikuinen sitoutuu kaikkiin partion ihanteisiin.

Lupaan parhaani mukaan elää maani ja maailman parhaaksi, kasvaa katsomuksessani ja toteuttaa ihanteita joka päivä.

Katso video partiolupauksesta:

Moikka! Tämä video ei näy, koska et ole sallinut tarvittavien evästeiden käyttöä.

YouTube-videot edellyttävät kaikkien evästeiden sallimista. Voit muuttaa evästeasetuksia ja lukea lisää käyttämistämme evästeistä. Muuta evästeasetuksia.

Katso viittomankielinen lupausvideo (Youtube-palvelussa).

Partiolaisen tunnus

Ole valmis.

Lupauksen antaminen on osa partiomenetelmää

Partiolupauksen antaminen ja sitoutuminen partion arvoihin ovat osa partiomenetelmää. Partiomenetelmä vie kohti partion päämäärää – persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoisten, vastuuntuntoisten, aktiivisten sekä itsenäisesti ajattelevien paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten yhteisöjen jäsenien kasvattamista.

Miksi käytössä on vain yksi partiolupaus?

Suomen Partiolaisten hallitus (SPH) ja Partioneuvosto (PN) kannattavat yhden lupauksen mallia peruskirjan uudistamisen jälkeenkin muun muassa seuraavista syistä:

  • Yksi lupaus yhdistää kaikkia partiolaisia Suomessa.
  • Yksi yhteinen lupaus on tehty lapsen ja nuoren näkökulmasta. Suurin osa partiolupauksen antajista on alle 18-vuotiaita.
  • Yksi lupaus mahdollistaa aidon positiivisen uskonnonvapauden. Lupaus huomioi partiolaisen uskon tai muun katsomuksen, koska lupaus soveltuu sekä yksi- että monijumalaisiin uskontoihin, ei-jumaluskontoihin sekä ei-uskonnollisiin katsomuksiin.
  • Kaikille ei ole edes aikuisena selvää, millainen oma katsomus on ja mikä on oma suhde eri uskontoihin. Partion tulisikin antaa tilaa oman katsomuksen etsimiseen, tutkiskeluun ja siinä kasvamiseen. Matka eli kasvaminen on tärkeintä partion uskonto- ja katsomuskasvatuksessa ja siten ”kasvaa katsomuksessani” antaa tilaa tälle kasvulle, kun ei tarvitse lukittautua lupauksen tasolla johonkin tiettyyn uskontoon tai muuhun katsomukseen.
  • Kun kaikki partioryhmän jäsenet antavat saman lupauksen, lupauksesta voidaan keskustella yhteisesti ja kaikkia lupauksen kohtia voidaan avata yhdessä. Parhaimmillaan juuri tämä tukee uskontojen välistä dialogia: ryhmänjohtaja avaa esimerkiksi mitä ”kasvaa katsomuksessani” tarkoittaa ja miten se voi toiselle tarkoittaa kristittynä kasvamista ja toiselle kasvamista muita arvoja korostavassa katsomuksessa.
  • Vaihtoehtoisten lupausten mallikaan ei takaa aitoa valinnanvapautta tai positiivisen uskonnonvapauden toteutumista. Esimerkiksi lippukunta saattaisi linjata ylätasolla (vastoin ohjeistusta), minkä lupauksen heidän lippukuntansa jäsenet antavat. Myös ryhmänjohtaja saattaisi jättää kiireen tai ajattelemattomuuden vuoksi kysymättä asiaa alle 15-vuotiaiden vanhemmilta, vaan päättäisi itse, minkä lupauksen ryhmäläiset antavat.
  • Vaihtoehtoisten lupausten mallissa syntyisi riski arkaluontoisia henkilötietoja sisältäville GDPR:n vastaisille epävirallisille rekistereille, joissa lippukunta tilannetta hallitakseen ylläpitäisi listausta jäsentensä uskonnosta ja annetun lupauksen muodosta.
  • Vaihtoehtoiset lupaukset toisivat lippukunnalle haasteen lupauksenantotilaisuuden toteuttamisessa. Lapsen ja nuoren näkökulmasta voisi olla eriarvoistava kokemus olla esimerkiksi yksin antamassa erilaista lupausta, kuin mitä suurin osa lippukunnan muista partiolaisista antaa. Pahimmillaan tällainen käytäntö lisäisi ulkopuolisuuden tunnetta ja jopa kiusaamista.

Videot ja piirroskuvat: Tussitaikurit, sivun yläkuva: Jesse Braun