Aikalisä tasa-arvolle on sukupuolten tasa-arvoa edistävä EU-osarahoitteinen hanke, jota toteuttavat Humanistinen ammattikorkeakoulu Humak, Finlands Svenska Idrott ja Suomen Partiolaiset. FSI:n kohderyhmänä hankkeessa ovat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt. FSI kirjoitti artikkelin hankkeesta syntyneistä huomioista urheilun näkökulmasta – monet asiat ovat verrattavissa myös partion toimintaympäristöön.
Harrastustoiminta ja erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit ovat tärkeä osa monien ihmisten elämää. Harrastusten kautta ihmiset voivat löytää yhteisöllisyyttä, kehittää kiinnostuksen kohteitaan ja ilmaista itseään. Monille vapaa-ajan aktiviteetit ovat myös tärkeä paikka sosiaalisten suhteiden luomiselle ja hyvinvoinnille.
Toisaalta vapaa-ajan aktiviteetit eivät aina ole yhtä helposti kaikkien saatavilla. Ulkonäköä, taustaa ja suorituskykyä koskevat normit voivat vaikuttaa siihen, kuinka turvalliseksi ja tervetulleeksi ihmiset tuntevat itsensä toiminnassa. Siksi HLBTIQA+-yhteisön jäsenille tietyt harrastus- ja urheiluympäristöt voivat tuntua vaikeammin lähestyttäviltä.
Time Out för Jämställdhet – Aikalisä tasa-arvolle -hankkeessa on siksi järjestetty useita tapaamisia ja aktiviteetteja, joissa kuunnellaan HLBTIQA+-yhteisön kokemuksia. Keskustelujen, työpajojen ja yhteisten aktiviteettien avulla hanke on halunnut luoda tilaa keskustelulle harrastustoiminnasta, urheilusta ja vapaa-ajasta – sekä siitä, miten näistä ympäristöistä voitaisiin tehdä entistä osallistavampia.
Yhteistyö ja toiminta yhteisön kanssa
Tärkeä osa työtä on ollut yhteistyö HLBTIQA+-yhteisön eri toimijoiden kanssa sekä ihmisten kohtaaminen erilaisissa kohtaamispaikoissa. Tekemällä yhteistyötä paikallisten Pride-tapahtumien, yhteisöjärjestöjen ja nuorten sateenkaarikahviloiden kanssa, hanke on voinut tavata ihmisiä ympäristöissä, joissa he jo tuntevat olonsa turvalliseksi.
Tapaamiset ovat olleet keskenään erilaisia. Jotkut tilaisuudet ovat koostuneet yhteisistä aktiviteeteista, kun taas toiset ovat keskittyneet enemmän pienryhmäkeskusteluihin tai yksilöllisiin keskusteluihin.
Aktiviteetit ovat vaihdelleet ja niihin on kuulunut kaikkea yhteisestä tortillan valmistuksesta ja katufutiksesta Pride-paraateihin osallistumiseen, usein yhdistettynä pienryhmä- tai henkilökohtaisiin keskusteluihin harrastuksista, urheilusta ja osallisuudesta.
Yhdistämällä aktiviteetin ja keskustelun osallistujat ovat saaneet mahdollisuuden sekä liikkua yhdessä että jakaa kokemuksiaan rennommassa ympäristössä.
Työpaja: Mikä tekee liikunnasta epämiellyttävää – ja mikä tekee siitä hauskaa?
Projektin tapaamisissa on hyödynnetty erilaisia menetelmiä osallistujien kokemusten keräämiseen. Eräässä työpajassa osallistujat esittelivät ensin itsensä ja kertoivat, mitä he mielellään tekevät vapaa-ajallaan.
Sen jälkeen keskusteltiin liikunnasta, urheilusta ja harrastuksista konkreettisemmin. Eräässä harjoituksessa osallistujat saivat kirjoittaa muistiin asioita, jotka voivat tehdä liikunnasta tai urheilusta epämiellyttävää tai vaikeaa. Ajatukset kirjoitettiin post-it-lapuille ja keskusteltiin sitten yhdessä ryhmässä.
Useat teemat toistuivat keskusteluissa. Suorituspaineet nostettiin esiin tekijänä, joka voi tehdä aktiviteeteista vähemmän saavutettavia. Kun painopiste on vahvasti suorituksessa tai kilpailussa, se voi saada ihmiset tuntemaan, etteivät he sovi joukkoon.
Myös muiden osallistujien kommentit tai kulttuuri, jossa toimintaan suhtaudutaan hyvin vakavasti, voivat vaikuttaa siihen, kuinka turvallisena ympäristö koetaan. Yksi tekijä, joka nousee usein esiin syrjivistä tiloista puhuttaessa, ovat yhteiset pukuhuoneet ja suihkutilat. Näitä mainittiin myös tilanteina, joissa jotkut voivat tuntea olonsa epämukavaksi, etenkin jos he kokevat muiden katselevan tai arvioivan omaa kehoaan.
Työpajoissa keskusteltiin myös siitä, miltä ihanteellinen liikunta tai fyysinen aktiivisuus voisi näyttää. Osallistujat kuvailivat, että on tärkeää voida itse vaikuttaa aktiviteetteihin, esimerkiksi siten, että ryhmä valitsee yhdessä, mitä aktiviteettia tehdään.
Monet korostivat myös, että aktiviteetit voidaan mieluiten toteuttaa sellaisessa tahdissa, johon kaikki voivat osallistua. Toistuva teema oli, että ryhmä mukauttaa vauhtia sen mukaan, kuka tarvitsee eniten tukea.
Myös leikkimielisyys ja yhteisöllisyys tuotiin esiin tärkeinä osina. Liikunnan ei tarvitse aina olla vakavaa tai suorituskeskeistä. Joskus kyse voi olla vain siitä, että tehdään yhdessä jotain hauskaa. Toisten kannustaminen ja auttaminen aktiviteeteissa koettiin myös tärkeäksi.
Kokemuksia urheiluseuroista
Keskustelujen aikana osallistujat kertoivat myös kokemuksistaan urheiluseuroista ja harjoitteluympäristöistä.
Monet olivat joskus olleet mukana urheiluseurassa, usein jo lapsena. Joillekin harrastuksen aloittaminen sai alkunsa ystävien tai perheenjäsenten kautta, jotka harrastivat tiettyä urheilulajia.
Samalla useat osallistujat kuvailivat, että heidän sitoutumisensa järjestäytyneeseen urheiluun väheni toisinaan, kun toiminta muuttui vakavammaksi tai kilpailuhenkisemmäksi. Joissakin tapauksissa seurojen sisäiset konfliktit tai hierarkiat koettiin tekijöiksi, jotka saivat henkilön päättämään lopettaa toiminnan.
Seuran ryhmädynamiikka voi myös vaikuttaa siihen, kuinka helppoa on päästä mukaan toimintaan. Voi olla helpompaa aloittaa uudessa ryhmässä, jossa kaikki tutustuvat toisiinsa samanaikaisesti, kuin liittyä jo vakiintuneeseen ryhmään, jossa monilla on jo vahvat suhteet keskenään.
Henkilökohtainen kohtelu korostettiin erityisen tärkeäksi. Se, että joku toiminnassa tervehtii, ottaa katsekontaktin ja osoittaa, että on tervetullut, voi vaikuttaa suuresti siihen, kuinka turvalliseksi uusi osallistuja tuntee olonsa.
Mitä urheilussa voitaisiin tehdä paremmin?
Valmentajilla ja johtajilla on keskeinen rooli turvallisen ja osallistavan ympäristön luomisessa urheilussa.
Tapaamisissa keskusteltiin muun muassa siitä, miten valmentajat käsittelevät pelaajien välisiä suhteita joukkueessa. Jos kaksi saman joukkueen pelaajaa alkaa seurustella, valmentajan suhtautuminen voi vaikuttaa suuresti siihen, miten tilanne koetaan ryhmässä. Osallistujat korostivat, että on tärkeää, että valmentaja kuuntelee pelaajia ja viestii selvästi, ettei suhde ole ongelma.
Myös näkyvyys ja edustus urheilussa nostettiin esiin tärkeinä tekijöinä. Seurat voivat toimia aktiivisemmin tuodakseen esiin HLBTIQA+-kysymyksiä toiminnassaan, esimerkiksi kampanjoiden, Pride-tapahtumiin osallistumisen tai sellaisten symbolien avulla, jotka osoittavat seuran olevan inklusiivinen ympäristö.
Myös urheilun esikuvat katsottiin merkittäviksi. Esimerkkinä mainittiin ruotsalainen käsipalloilija Loui Sand, josta on monille tullut tärkeä symboli näkyvyydelle ja edustukselle urheilussa.
Myös paikalliset esikuvat voivat olla tärkeässä roolissa. Osallistujat kertoivat esimerkiksi valmentajista tai pelaajista, jotka ovat toimineet tärkeinä esikuvina, vaikka heidän identiteettinsä ei olekaan ollut avoimesti esillä joukkueessa.
Kehitysideoita osallistavampaan toimintaan
Keskusteluissa pohdittiin myös, millaiset muutokset voisivat tehdä harrastus- ja liikuntatoiminnasta entistä helpommin lähestyttävää useammalle.
Tärkeä näkökohta on tarjota helposti lähestyttäviä aktiviteetteja, joissa painopiste ei ole suorituskyvyssä tai kilpailussa. Tällaisissa ryhmissä osallistujat voivat osallistua omilla ehdoillaan ilman aiemman kokemuksen vaatimusta.
Myös joustavuus korostettiin merkittävänä tekijänä. Drop-in-mahdollisuuden tarjoavat aktiviteetit tai joustavammat aikataulut voivat helpottaa osallistumista henkilöille, joilla on epäsäännölliset työajat tai muita velvoitteita.
Myös sosiaaliset elementit katsottiin tärkeiksi. Yhteisöllisyys voi usein olla yhtä merkittävää kuin itse aktiviteetti. Siksi voi olla arvokasta yhdistää liikunta tai harrastustoiminta sosiaalisiin aktiviteetteihin, esimerkiksi yhteiseen kahvihetkeen tai ruokailuun aktiviteetin jälkeen.
Järjestäjien ja yhdistysten selkeä viestintä voi myös edistää osallistavampaa ympäristöä. Viestiminen siitä, että kaikki tasot ovat tervetulleita, voi vaikuttaa suuresti siihen, kuinka turvallisena aktiviteetti koetaan.
Arvokkaita oivalluksia ja oppeja mukanaan
Keskustelut HLBTIQA+-yhteisön kanssa ovat tarjonneet arvokkaita näkökulmia siihen, miten harrastus- ja urheilutoimintaa voidaan kehittää. Kokemukset osoittavat, että pienet asiat voivat usein tehdä suuren eron – siitä, miten aktiviteetit järjestetään, siihen, miten ihmisiä kohdellaan ja millainen ilmapiiri ryhmään luodaan. Kun nämä osat toimivat yhdessä, useammat voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi toiminnassa.
Kuuntelemalla kohderyhmän kokemuksia organisaatiot ja yhdistykset voivat kehittää vapaa-ajan- ja urheilutoimintaa, jossa useammat ihmiset löytävät paikkansa.
Time Out för Jämställdhet – Aikalisä tasa-arvolle -hankkeen työ jatkuu tavoitteena, että harrastus- ja vapaa-ajan toiminta olisi paikka, jossa kaikki voivat osallistua, tuntea yhteisöllisyyttä ja olla oma itsensä.
