Partio-ohjelma

Ihmisoikeusrikkomuksia kesäleirikuplassa

Tunnustus: Olen ollut viimeksi kesäpartiotapahtumassa… viisi vuotta sitten. Olen kuvitellut silti tietäväni millaisia kesäpartiotapahtumat ovat, olenhan somessa, jossa moni partiokaveri kertoo mitä leirillä tai retkellä on tehty.

Olen siis ajatellut, että kesäleirillä tehdään suunnilleen seuraavia asioita: Herätään auringonpaisteessa syömään puuroa, liutaan vähän köysiradoilla, pelataan pakohuonepelejä, ostetaan pehmiksiä ja illalla saunotaan auringonlaskussa järvenselällä saunalautalla. Tätä kuvaa vahvistaa kavereiden postaukset, leirien markkinointi ja no, ehkä hieman oma Fear Of Missing Out.

Viimeisinä partiovuosinani en ole hypännyt itse rakentamastani uimahyppytornista täydellisen vilpoiseen veteen, vaan olen kokoontunut Partioasemalla keskustelemaan ihmisoikeuksista, pakolaisuudesta, syrjinnästä ja siitä, miten näitä vaikeita teemoja voisi ujuttaa elämystentäyteisiin partiotapahtumiin.

Osana globaalit muuttoliikkeet -hanketta olemme jalkautuneet Suomen suurimpiin partiotapahtumiin järjestämään teemojemme mukaista ohjelmaa. Kuluneena kesänä ohjelmaamme oli esimerkiksi Satahangalla, Kliffalla ja Väreellä. Usein koordinoimme vain ohjelman järjestämistä ja käytännössä sen tekee joku muu (paperipartiota parhaimmillaan), mutta osalla tapahtumista olemme päässeet myös itse ohjauspuuhiin. Pääsin myös itse katkaisemaan partiottomien kesien putken elo-syyskuun vaihteessa järjestetyllä Väreellä.

Evolle oli kokoontunut yli kolme sataa vaeltajaikäistä viettämään antoisaa viikonloppua. Ja me globaalikasvattajat puhumaan ihmiskaupasta. Ihmiskaupassa on kyse ihmisoikeusrikkomuksesta, jossa henkilö alistetaan riistotyöhön, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai vaikka rikolliseen toimintaan käyttäen fyysistä tai psyykkistä uhkaa, velkavankeutta tai valta-asemaa. Ihmiskauppa on globaalia, rajat ylittävää rikollisuutta, joka koskettaa erityisesti globaalikasvatushankkeemme keskeisiä henkilöitä: pakolaisia ja siirtolaisia.

Kun suunnittelin rastini sisältöä, tuntui vaikealta saada vakavaa ihmisoikeusrikkomusta koskevasta teemasta puoleensavetävä. Partiossa kasvatuksellisuus on tapana piilottaa hauskanpidon lomaan, mutta epäoikeudenmukaisuutta käsitellessä kuuluukin vakavoitua. Yli Rajojen -menetelmäopasta tehdessämme olemme koittaneet rakentaa pakolaisuutta, ihmisoikeusrikkomuksia ja syrjintää käsittelevistä rasteistamme mielenkiintoisia. Mutta hauskoja niistä on vaikea saada, eikä se ole edes tarkoituksena. Vaikka Kliffalla elämyksellisyyttä globaaleihin muutoksiin saatiin tuotua sirkanmaisteluilla, ohjelmamme perimmäinen olemassaolon tarkoitus ei ole hauskat kokemukset. Tarkoitus on herättää pohtimaan, pysäyttää miettimään, muttei lamauttaa: saada aikaan muutosta.

Kuulostaa vaikealta, sillä ihanan leirihauskanpidon kuplan rikkominen on vaikeaa. Ja epämiellyttävää. Ennen ohjelmamme alkua pelkäsin, että kukaan ei innostuisi vaan ennemminkin vaivaantuisi. Kunnes pelkoni hälveni kolmen ohjelman lomassa kuullun lauseen voimasta.

En tiennyt paljoakaan ihmiskaupasta, mutta nyt tiedän enemmän.
Eihän tämä voi olla näin!
Tämän ohjelma voitaisiin vetää meidän samoajille, mutta voisimme muuttaa sitä hieman näin…

Somemarkkinointi oli jälleen tehnyt tepposensa maailmankuvalle. Eivät partiolaiset ole väkeä, joka tulevat paikalle helpon hauskanpidon houkuttelemana. Tai väkeä, jotka kavahtavat maailman paremmaksi rakentamisen edessä. Ennakkoluulojen murtaminen on vaikeaa. Hauskaa siinä kuitenkin on se, että välillä kun kuvittelee tulleensa paikalle rikkomaan muiden ennakkoluuloja, päätyy murtamaan omansa. Muistin Evolla, että vaikeat aiheet sopivat partioon siinä missä elämyksetkin. Hyvä muistutus oli myös se, että muodostaa mielipiteitään sitten partiosta tai pakolaisista, totuutta löydät tuskin somesta.


Kirjoittaja: Helmi Partanen, joka toimii SP:n globaalikasvatusryhmässä.  Kuva: Jenni Viitanen