Sisuryhmän perustaminen

Johtajien ja apuohjaajien kiinnostuksen selvittäminen

Kaikkein tärkeintä on aito kiinnostus ja innostus sisupartiotoiminnan mahdollistamiseen. Jos pienikin kipinä on kytemässä yhdessä lippukunnan aikuisessa, kipinän vahvuutta kannattaa lähteä yhdessä testaamaan. Kannattaa ottaa yhteyttä sisupartiota toteuttavaan lippukuntaan tai kysyä partiotoimistolta, miten pääsisi tutustumaan sisupartiotoimintaan omalla alueella. Mukaan voi tulla tutustumaan myös tavalliseen koloiltaan tai sisuryhmän retkelle. Jos paikkakunnalla on esimerkiksi vammaisten asumisyksikkö tai erityisluokka, voi tarjoutua järjestämään sinne vaikka lauluiltaa tai muuta partiotoimintaa.

Koskaan ei voi korostaa liikaa sitä, että sisupartiotoiminnan järjestämisestä saa itselleen hyvän mielen ja hienoja elämyksiä sekä mahdollisuuden avartaa omaa maailmankatsomusta. Harkitkaa sitä, ei se partiotoimintaa kummempaa ole!

Tutustu Sisupartio-oppaaseen

Moikka! Tämä video ei näy, koska et ole sallinut tarvittavien evästeiden käyttöä.

YouTube-videot edellyttävät kaikkien evästeiden sallimista. Voit muuttaa evästeasetuksia ja lukea lisää käyttämistämme evästeistä. Muuta evästeasetuksia.

Oman paikkakunnan sisupartiotarpeen selvittäminen

Toimintaan haluavia sisupartiolaisia löytyy yleensä aina, mutta toki paikkakuntakohtaisia eroja on. Voit ottaa yhteyttä paikalliseen vammaisjärjestöön tai erityiskouluun.

Alusta asti kannattaa muodostaa sisuryhmää edes vähän samantapaisista lapsista, jolloin joku ei aina loista kaikessa ja joku ei onnistu koskaan missään, koska ei pysty tekemään mitään yhteisiä juttuja. Kaikkea on mahdoton ennakoida, mutta huomiota kannattaa kiinnittää myös sellaisiin asioihin, kuten lasten vilkkaus ja kyky sietää meteliä ja muita aistiärsykkeitä.

Ohjelman soveltaminen

Sisutoiminnassa on sama partiohenki, aatepohja ja partiomenetelmä kuin muussakin partiotoiminnassa ja ikäkausissa. Ero löytyy yksittäisen partiolaisen polulta – tämä johtuu vamman aiheuttamista rajoitteista tai erityisominaisuuksista liikkumisessa, kyvyissä kuulla, nähdä tai muuten havainnoida ympäristöä sekä kyvyssä ymmärtää kirjallisia ja sanallisia ohjeita.

Kun vetäjät ovat ensin tutustuneet ryhmän jäseniin ja heidän osaamiseensa, voivat he alkaa soveltaa partio-ohjelmaa ryhmän toiminnassa. Sisutoiminnassa partio-ohjelmaa sovelletaan jokaisen ryhmän ja yksilön tarpeiden mukaan.

Ryhmän aikuiset päättävät, minkä ikäkauden ohjelmaa sovelletaan sisuryhmässä, koska he tuntevat ryhmänsä. Jos uusista sudenpentuikäisistä sisupartiolaisista muodostetaan sisulauma, he soveltavat sudenpentuikäkauden ohjelmaa. Vanhempienkin sisupartiolaisten kanssa sudenpentuohjelma voi olla hyvä aloitusvaihtoehto. Suurin osa sisupartiolaisista suorittaa seikkailija- tai tarpojaohjelmaa. Tämän vuoksi seikkailijoiden ja tarpojien Reppu -kirja on käännetty selkosuomeksi Oma reppu -kirjaksi.

Ohjelmista voi myös ottaa osan sieltä ja toisen täältä, sisutoiminnassa vain mielikuvitus on rajana. Samaa ikäkautta voi myös suorittaa annettua ohjepituutta huomattavasti pidempään. Sisuohjelmassa ja merkkien jakamisessa tärkeää on muistaa, että yrittämisestä palkitaan, uuden oppiminen ja muistiin palauttaminen tapahtuu yksilöllisesti.

Sisupartiolaisten taitojen ja rohkeuden karttuessa retket, leirit ja purjehdukset ovat mielekäs osa sisupartiotoimintaa. Ensimmäiset yöretket kannattaa tehdä mökkimajoitukseen lippukunnan kämpälle tai johonkin esteettömään leirikeskukseen. Teltassa yöpyminen partioleirillä tekee sisupartiolaisesta vielä vahvemman partiolaisen.

Monet sisuryhmät osallistuvat lippukuntansa osana lippukunnan tapahtumiin ja suuremmille leireille. Suurleireillä sisut on yleensä huomioitu ja yöpyminen sekä muualta tulevien sisujen että oman lippukunnan kanssa on tavallisesti ollut mahdollista.

Moni sellainen asia, joka alkuun tuntuu mahdottomalta, on riittävällä tuella ja hyvällä suunnittelulla mahdollista. Siitä niin partiossa kuin sisupartiossa pohjimmiltaan onkin kyse: itsensä ylittämisestä yhdessä kaverin kanssa.

Toiminnan aloittaminen

Jos omasta lippukunnasta ei riitä tarpeeksi väkeä, voi kaksi lippukuntaa voi perustaa mainiosti myös yhteisen sisupartioryhmän. Näin käsipareja saadaan mukaan enemmän.

Lippukunnan koloa kannattaa tiirailla uusin silmin. Esimerkiksi korkeat rappuset estävät pyörätuolin käyttäjän pääsyn kololle. Tarvitaan tilaa pöydän äärellä, mutta myös tilaa liikkumiseen ja leikkimiseen. Ehkä toisella lippukunnalla on paremmat, esteettömämmät tilat toimintaan ja toisella enemmän innostuneita aikuisia, samoajia tai vaeltajia.

Mikään ei myöskään estä sisuryhmää kuulumasta yhteen lippukuntaan, vaikka johtajat tulisivatkin useammasta lippukunnasta. Erillislippukunnat voivat myös halutessaan perustaa yhteissisuryhmän, vaikka lippukunnissa perinteisesti olisikin vain toista sukupuolta olevia partiolaisia.

Sisupartiolainen voi kuulua myös samaan laumaan tai vartioon lippukunnan muiden partiolaisten kanssa. Sisupartiotoiminnan aloittamisessa omassa lippukunnassa ei näin aina tarvitse olla kyse uuden ryhmän perustamisesta. Tällaisissa ryhmissä huomio kannattaa kiinnittää turvallisuuteen, ohjeiden ymmärrettävyyteen ja selkeyteen sekä siihen, että kaikki saavat onnistumisen kokemuksia. Erityisen tärkeä on, että ryhmän me-henki muodostuu kaikkia käsittäväksi. Myöhemmin sisupartiolaisen iän ja taitojen karttuessa hän voi myös jatkaa samantapaisessa ryhmässä apuohjaajana.

Sisuryhmä voi kokoontua kerran viikossa tai joka toinen viikko. Kerran kuukaudessa on liian harvoin varsinkin uudelle ryhmälle.

Mitä sisupartiolaisten kokouksissa kannattaa huomioida?

Sisupartiolainen on usein jo yhdessäolosta erittäin iloinen. Yhteishenkeen on hyvä panostaa alusta asti. Partiomaiset asiat, kuten ryhmän nimi, tunnus tai viiri, alku- ja loppumenot tekevät ryhmästä partioryhmän. Yksinkertainen on kaunista ja toimivaa: retki kolon pihalle, teenkeitto trangialla, pelit, laulut ja leikit. Elämys syntyy pienestä. Sisupartiolaiselle on iso juttu, kun hän on tullut kotoa partioon toisten ihmisten luo.

Kokouksissa on alusta alkaen hyvä noudattaa samaa rakennetta. Yhteinen aloitus esim. läsnäolotaulun kanssa keskittää kaikkien huomion siihen, että nyt mahdollinen riehuminen ennen kokouksen alkua loppuu ja partio alkaa. Päättäminen sisaruspiiriin katkaisee toiminnan ja lähettää kotimatkalle. Välissä ovat ne partiokokouksiin kuuluvat uusien asioiden opettelut ja leikkiminen. Kokouksen sisällön voi tehdä kuvatauluna kolotilan seinälle.

Joskus partiotaitoja harjoiteltaessa täytyy kuitenkin poiketa tutusta järjestyksestä tai pitää kokous muualla kuin kololla. Ryhmän kanssa on hyvä jutella tästä edellisellä kerralla ja tehdä poikkeuskokousta varten oma erillinen kuvataulu, jotta jokainen löytää tutut ja turvalliset elementit myös tästä erilaisesta kokouksesta. Kuvataulun tekemiseen voi käyttää esim. Papunetin kuvatyökalua.  Tämä esimerkki kuvatallenteesta mallintaa ryhmän kokouksen kulkua ja voi löytyä seinältä tarvittaessa.

Partioilloissa ja erityisesti retkellä ja leirillä voidaan tarvita apuvälineitä. Yleensä periaatteena on, että jokainen tuo mukaan arkielämässään käyttämänsä apuvälineet myös partioon. Mahdollisista apuvälinevuokrauksista ja hankinnoista (esim. maastossa liikkumisen apuvälineet, sopivat majoitteet) kannattaa keskustella toimintaan osallistuvien partiolaisten perheiden kanssa.

Kouluttautuminen sisujohtajaksi

Koulutusta kannattaa hankkia itselleen, koska asioiden pohdiskelu yhdessä luo aina myös innostusta ja auttaa luomaan tärkeää omaa partioverkostoa. Yhdessä tekeminen kannattaa aina. Muilta saa myös vinkkejä ja ideoita sovellettavaksi omissa ryhmissä.

Sisujohtajille soveltuvat hyvin ohjelmaa käsittelevät kurssit, joilla tutustutaan sisuryhmän valitseman ikäkauden ohjelmaan ja sen suorittamiseen. Sisujohtajakoulutusta uudistetaan parhaillaan eikä sitä tällä hetkellä järjestetä.

Suomen partiolaiset järjestää vuosittain Sisujohtajapäivät yhteistyössä partiopiirien kanssa.

Toimintasuunnitelma ja talousarvio

Sisupartiolaiset maksavat jäsenmaksunsa, kuten muutkin partiolaiset. Sisupartiolle kannattaa tehdä myös oma toimintasuunnitelmansa ja talousarvionsa. Perheiden tulee tietää, mikäli sisupartiolaisilla on jotain muuta ohjelmaa tavallisten koloiltojen lisäksi, koska sisupartiolainen haluaa olla ryhmänsä mukana kaikessa.

Sisupartiotapahtumiin tarvitaan yleensä hieman enemmän väkeä avustajiksi ja liikkuminen paikasta toiseen voi olla haasteellisempaa. Kannattaa etukäteen selvittää esimerkiksi leirikeskuksesta, onko avustajilla sama leirimaksu.

Monilla kunnilla on myös “Saattaja-kortti” tai muu todistus, jota yksittäinen avustajaa tarvitseva henkilö voi anoa. Kortti mahdollistaa saattajan mukanaolon veloituksetta monissa kohteissa. Sisupartiolaisia kannattaa rohkaista kortin hankkimiseen, mikäli heillä ei sitä vielä ole.

Erityisvälineitä tai -kuljetuksia mietittäessä kannattaa selvittää myös, onko mahdollista anoa esim. taustayhteisöltä erityistukea näihin retki- ja leirimaksuihin.