Partion tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista vastuuntuntoisia, aktiivisia ja elämäntavoiltaan tasapainoisia kansalaisia. Yksi partiolaisten ihanteista onkin ”kehittää itseään ihmisenä”. Partiossa opetellaan elämänhallintaa, terveitä elämäntapoja, itsenäistä ajattelua sekä toiset huomioon ottavaa käytöstä. Partiolainen on luova ja nokkela, eikä hänellä jää sormi suuhun tiukassakaan paikassa. Partion tärkeimpiä oppeja on, että lapsikin osaa kantaa vastuuta itsestään ja ympärillään elävistä sekä olla avuksi toisille!
KESTO: 30 minuuttia
TARVIKKEET: Paperia, sakset ja kyniä
Jokainen leikkaa ison noin A4-kokoisen tähden ja piirtää itsensä tähden sisälle. Jokaiseen sakaraan kirjoitetaan kehu lapsesta. Aikuinen voi auttaa kirjoittamisessa. Opettaja valitsee, kehuvatko ryhmäläiset toisiaan vai kehuuko jokainen itseään.
Molemmat taidot ovat tärkeitä. Lopuksi tähdet asetellaan seinälle. Voitte tehdä tähdistä vaikkapa tähtikuvioita.
KESTO: 1–2 tuntia
TARVIKKEET: Paperia, liimaa, kyniä, sakset, eskarilaisten tuomat valokuvat
Partiossa opitaan ja oivalletaan paljon, kuten myös eskarissa. Eskarilaisten kanssa tehdään oma pieni juliste eskarilaisten osaamisesta. Paperin vasempaan reunaan liimataan tai piirretään kuva lapsesta 0-2-vuotiaana ja sen ympärille piirretään ja kirjoitetaan taitoja, joita hän on osannut kuvanottohetkellä. Keskelle lapsi piirtää itsensä tai liimaa uudemman kuvan. Kuvan ympärille kirjoitetaan ja piirretään taitoja, joita on opittu viime aikoina. Viimeisenä, paperin oikeaan reunaan lapsi piirtää tulevaisuuden itsensä ja piirtää tai kirjoittaa kuvan ympärille taitoja, joiden oppimista hän odottaa tai taitoja, jotka hän uskoo oppivansa pian.
Lopuksi lapset voivat esitellä töitään toisilleen pienryhmissä tai koko ryhmän kesken.
TARVIKKEET: Jumppavälineitä, mm. palloja ja hyppynaruja
Tuokion aluksi lasten kanssa venytellään, kurotellaan, loikitaan ja hiivitään yms. Tarkoituksena on kokeilla, miltä tuntuu olla eri asennoissa ja miltä tuntuu liikkua eri tavoilla. Tämän jälkeen lapsille annetaan välineitä, joilla he saavat kuvantaa oman kehonsa lattialla. Pallosta voi tehdä pään, hyppynarusta selän ja kaulan jne. Ensiksi lapset voivat tehdä itsestään tikku-ukon, mutta jos hyppynaruja on riittävästi, myös kehon ääriviivojen rajaaminen pareittain on hauskaa. Kehoja kannattaa havainnollistaa eri asennoissa.
KESTO: 10–20 minuuttia
TARVIKKEET: Maalarinteippiä, kevyt pallo tai ilmapallo
Oletteko kuulleet vammaisurheilusta? Mitä ovat paralympialaiset? Fyysiset vammat eivät onneksi ole este liikunnan harrastamiselle! Istumalentopalloa pelataan kahdessa joukkueessa esimerkiksi maalarinteipillä kahtia jaetulla pelialueella. Tarkoituksena on paikallaan istuen saada pallo pysymään ilmassa omalla puolella ja putoamaan maahan vastustajan puolella kenttää. Palloksi sopii mikä vain kevyt, pehmeä pallo. Ilmapallo laskeutuu hitaasti, joten sillä voi olla helpoin aloittaa.
KESTO: 1 tunti
TARVIKKEET: Kamera
Ennen liikennemerkkiretkeä kannattaa keskustella lasten kanssa siitä, millaisia merkkejä he muistavat jo entuudestaan. Tuttuja liikennemerkkejä voi myös piirtää ja asettaa esille tai niistä voi tehdä muistipelin.
Lähtekää retkelle eskarin lähimaastoon. Tutkikaa yhdessä, kuinka monta erilaista liikennemerkkiä löydätte ja mitä ne kaikki tarkoittavat. Seuratkaa jonkin merkin kohdalla, miten hyvin muut tiellä liikkujat noudattavat tuota merkkiä (tarkkailkaa esimerkiksi sitä, miten moni autoilija hiljentää suojatien kohdalla). Vaaranpaikkoja ja turvallisia paikkoja voi myös valokuvata!
KESTO: 1 tunti
TARVIKKEET: Valkoista ja värikästä paperia tai kartonkia, sakset, värikyniä, liimaa, lautasmallin kuva
Tutustutaan ensin yhdessä lautasmallin ideaan. Voitte tehdä yhteistyötä keittiöhenkilökunnan kanssa. Myös internetistä löytyy helposti mallikuvia, joita voi käyttää havaintomateriaalina. Sen jälkeen lapset saavat miettiä, mitä haluaisivat syödä ja askarrella valkoisesta paperista oman lautasen. Lautaselle kootaan piirtämällä ja/tai paperista leikkaamalla oma lautasmallin mukainen lempiateria.
KESTO: 1–2 tuntia (riippuen siitä, teettekö nuotion yhdessä)
TARVIKKEET: Banaaneja, suklaata, puukko/veitsiä, folio ja jokaiselle retkeläiselle lusikat
Suklaabanaani on partiolaisten klassinen nuotioherkku. Tehkää kuorimattomaan banaaniin pitkittäinen viilto banaanin kylkeen keskelle, lähes koko banaanin matkalle. Varokaa viiltämästä banaaninkuorta alapuolelta rikki. Ujuttakaa viillon sisälle 3-4 palaa suklaata ja käärikää banaani folion sisään siten, että kääreiden reunat tulevat viillon kohdalle. Kääritty banaani asetetaan nuotiolle n. 10 minuutiksi, jonka jälkeen aikuinen nostaa sen hetkeksi viilentymään lautaselle. Tämän jälkeen folio avataan varovasti ja suklaabanaaniherkkua voi syödä lusikalla!
HUOM! Aikuinen voi viiltää banaaninkuoren auki puukolla, mutta eskarilaiset voivat syventää viiltoa veitsellä. Banaanin voi jakaa myös kahden eskarilaisen kesken, jotta kustannukset laskevat.
KESTO: 1,5 tuntia
TARVIKKEET: Erivärisiä kartonkeja, saksia, tusseja, malli puhelimesta
Puhelimen askartelu
Aktiviteetin aluksi lapset saavat askarrella itselleen kartongista oman puhelimen. Puhelimen näytölle kirjoitetaan lopuksi numerot 112.
Keskustelu
Esikoululaisten kanssa keskustellaan siitä, millaisissa tilanteissa hätänumeroon soitetaan. Hätätilanne saattaa sattua niin, että aikuisen apua ei ole saatavilla tai aikuinenkin voi loukata itsensä, jolloin lapsen on hyvä tietää, mitä tehdä. Lapsille on tärkeää selvittää numeroiden merkitys ja sijainti puhelimessa. Lasten kanssa pitää myös jutella, millaisessa tilanteessa hätänumeroon soitetaan ja opettaa, ettei puhelimella saa leikkiä. On tärkeää muistuttaa lapsia siitä, että he voivat soittaa hätänumeroon, mikäli on tapahtunut jonkinlainen tapaturma ja lapsi itse ei ole varma, tarvitaanko ammattilaisten apua. 112-hätänumeroon voi aina soittaa myös ilman puhelimen sim-korttia ja saldorajasta huolimatta. Puhelimella leikkivä lapsi saattaa vahingossa tai pilanpäiten soittaa hätänumeroon viivyttäen apua todellisilta avuntarvitsijoilta.
Hätäpuhelun harjoittelu
Keskustelun jälkeen lapsille tarjotaan mahdollisuutta soittaa lavastettuun hätänumeroon. Tämän harjoituksen avulla lapset voivat turvallisesti harjoitella hätänumeroon soittamista.
Lapset voivat harjoitella hätänumeroon soittamista tekemillään puhelimilla tai vaikka käyttämällä kättä puhelimena. Lapset saavat keksiä pareittain tai pienryhmissä hätätapauksen: mitä on tapahtunut, kenelle ja missä (osoite tai esikoulun nimi). Sitten lapset soittavat numeroon 112 ja ohjaaja vastaa puheluun esittäen hätäkeskuspäivystäjää. On tärkeää, että lapsi vastaa kysymyksiin ja lopettaa puhelun vasta, kun saa siihen luvan.
Apukysymykset hätäkeskuspäivystäjää esittävälle ohjaajalle:
- Kuka soittaa?
- Mitä on tapahtunut ja kenelle? Image 302, Kuva Onko paikalla aikuisia?
- Missä on tapahtunut, osoite?
- Kertoo lapselle, mitä hänen tulee tehdä
- Pyytää tarvittaessa jonkun tulemaan vastaan ovelle Image 306, Kuva Antaa luvan sulkea puhelimen
KESTO: 30 minuuttia
TARVIKKEET: Laastaria, desinfiointiainetta, vanua, punainen tussi tai kuulakärkikynä
Tässä tehtävässä harjoitellaan hoitamaan pieniä haavoja itse. Aluksi jokainen saa piirtää punaisella kynällä itselleen käteen tai jalkaan pienen haavan. Tämän jälkeen pareittain hoidetaan kaverin haava puhdistamalla se ja laittamalla laastari päälle. Samalla voidaan harjoitella myös kaverin lohduttelua ja tsemppaamista. Se on usein yhtä tärkeää kuin itse haavan hoitokin! Kun kaikkien haavat on hoidettu, keskustellaan, millaiset haavat voi hoitaa itse ja mitkä tarvitsevat lääkärissä käyntiä. Lisäksi lapset voivat listata erilaisia rauhoittelukeinoja.
KESTO: 1–2 tuntia
TARVIKKEET: Sanoma- ja aikakauslehtiä, saksia, A3-paperia, kyniä, liimaa
Kulutustottumuksien perusta luodaan jo lapsena, joten välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Tätä tehtävää varten lapset jaetaan pienempiin ryhmiin, ja jokainen ryhmä saa tehtäväkseen askarrella kaksi julistetta.
- Toisen julisteen otsikko on: Tätä minä tarvitsen. Siihen kerätään lehdistä leikkaamalla kuvia asioista, jotka lasten mielestä ovat tarpeellisia.
- Toisen julisteen otsikko on: Tätä minä haluan ja siihen kerätään sellaisia asioita, joita lapset haluaisivat, mutta jotka eivät ole välttämättömiä. Kun julisteet ovat valmiit, voivat lapset yrittää keksiä erilaisia tapoja korvata tavaroita, esim. kirjan voi lainata kirjastosta tai lautapelejä voi vaihdella kaverien kesken.
Ryhmässä voidaan myös keskustella aiheesta ja antaa lapsille ohjeeksi noutaa ryhmän tiloista tavaroita, joita he tarvitsevat ja joita he haluavat. Yhdessä käydään läpi näitä tavaroita ja keskustellaan niiden tärkeydestä. Lapsia voi kannustaa myös miettimään näitä asioita kotona huoltajien kanssa.
Leikkejä
Istutaan piiriin ja leikin aloittaja hymyilee vasemmalla puolella istuvalleen. Seuraava leikkijä jatkaa hymyä uudelleen vasemmalle puolelle istuvalleen. Leikki päättyy, kun hymy on kiertänyt koko piirin. Leikkiä voi leikkiä myös naurupiirinä. Leikin ideana on jakaa iloa. Hymy on tehokas keino piristää toista!
Leikkijät liikkuvat tilassa vapaasti musiikin soidessa. Kun musiikki pysähtyy ensimmäisen kerran, leikkijät halaavat toisiaan pareittain. Musiikin soittamista jatketaan ja kun musiikki seuraavan kerran pysäytetään, leikkijät halaavat toisiaan kolmen ryhmissä. Leikkiä jatketaan niin kauan, että kaikki ovat suuressa ryhmässä ja halaavat toisiaan.
Leikkijät istuvat tiiviissä piirissä jalat suorana kohti piirin keskiötä. Kädet laitetaan selän taa ja jalkojen päälle laitetaan pallo. Leikkijöiden tehtävä on saada pallo liikkumaan pelkillä jaloilla.
Ohjaajat nimeävät hipan tai hippoja. Hippa ottaa muita kiinni koskemalla ja kiinniotettu jää seisomaan paikoilleen. Kiinniotettu saa ”haavan” kohtaan, johon hippa koski kiinniottaessaan. Kun pelastaja saapuu kiinniotetun luo, hänen täytyy kysyä mihin hippa on kiinniotettua koskenut ja rauhoitella kiinniotettua samalla. Pelastaja laittaa mielikuvituslaastarin kiinniotetulle ja molemmat pääsevät takaisin peliin. Kun joku on pelastamassa toista, hippa ei saa ottaa kumpaakaan kiinni.