Satahanka XIV:n alaleirit on nimetty Suomen vesistöalueiden mukaan, ja kullekin alueelle tyypillinen laji toimii alaleirin symbolina. Leirilippukunnat saavat nimensä alaleirin vesistöstä löytyvistä saarista.
Suomenlahti – sinisimpukka
Suomenlahti on Itämeren itäisin osa Suomen ja Viron välissä, ulottuen Venäjälle. Sen valuma-alueella asuu yli 10 miljoonaa ihmistä, ja rannikolla sijaitsevat Helsinki, Tallinna ja Pietari. Suomenlahti on Itämeren rehevöitynein alue, ja sen ekosysteemi on uhattuna maatalouden, teollisuuden ja liikenteen päästöjen vuoksi. Kasvava tankkeriliikenne lisää ympäristöriskejä. Sen suojelu vaatii valtioiden välistä yhteistyötä.
Pohjanlahti – made
Pohjanlahti on Itämeren pohjoisin lahti, joka jakautuu Merenkurkkuun ja Perämereen. Sen vesi on vähäsuolaista, mikä vaikuttaa alueen eläimistöön. Alueella elää sekä makean että suolaisen veden lajeja, kuten silakkaa, lohta ja norppia. Kalastus, merenkulku ja matkailu ovat alueen merkittäviä elinkeinoja. Ilmastonmuutos ja rehevöityminen uhkaavat herkkää ekosysteemiä. Suojelutoimilla pyritään turvaamaan luonnon monimuotoisuus ja vedenlaatu.
Selkämeri – isokoskelo
Selkämeri on Itämeren keskiosassa Suomen ja Ruotsin välissä, ulottuen Ahvenanmereltä Merenkurkkuun. Alue on syvempi kuin muualla Pohjanlahdella ja sen vesi on vähäsuolaisempaa kuin Suomenlahdella. Selkämeri on tärkeä kalastus- ja liikennealue, jossa esiintyy silakkaa, lohta ja harmaahylkeitä. Rehevöityminen ja ihmistoiminta uhkaavat alueen ekosysteemiä. Sen suojeluun panostetaan esimerkiksi Selkämeren kansallispuiston avulla. Kalastuksen ja vesienhallinnan säätely on keskeistä alueen luonnon turvaamiseksi.
Ahvenanmeri – rakkolevä
Ahvenanmeri sijaitsee Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä, yhdistäen Itämeren ja Pohjanlahden. Sen suolaisempi vesi mahdollistaa monimuotoisen eliöstön, kuten silakan, lohen ja turskan. Alue on tärkeä laivaliikenteelle, kalastukselle ja matkailulle. Suurimpia ympäristöhaasteita ovat rehevöityminen ja laivaliikenteen päästöt. Merensuojelualueilla ja kansallispuistoilla pyritään turvaamaan vedenlaatu ja ekosysteemi. Ahvenanmeren saaristot tarjoavat pesimäalueita lukuisille merilinnuille.
Saimaa – saimaannorppa
Saimaa on Suomen suurin järvi, ja se sijaitsee Itä-Suomessa. Se tunnetaan erityisesti saimaanorpasta, joka on maailman harvinaisin hyljelaji. Järvi on tärkeä kalastukselle, matkailulle ja vesiliikenteelle, ja sen vedet laskevat Laatokkaan Vuoksen kautta. Rehevöityminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat ekosysteemiin, mutta suojelutoimilla pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuus. Saimaan kanava yhdistää järven Suomenlahteen mahdollistaen laivaliikenteen. Alue tarjoaa myös elinympäristön monille linnuille ja harvinaisille kasvilajeille.
Saaristomeri – merikotka
Saaristomeri on matala ja saarten täyttämä merialue Turun saaristosta Ahvenanmeren reunalle. Se on tärkeä alue kalastukselle, laivaliikenteelle ja matkailulle. Saaristomerellä elää monia vesilintuja, kuten merikotkia ja haahkoja, sekä silakkaa ja lohta. Aluetta uhkaavat rehevöityminen, vesien saastuminen ja ihmistoiminta. Saaristomeren kansallispuisto ja suojelualueet turvaavat sen ekosysteemin säilymistä. Luonnon monimuotoisuuden ja vedenlaadun säilyttäminen on keskeinen tavoite.
