Nyyttärit, leipominen, pakohuone, peli-ilta… Nämä lienevät monessa ryhmässä toivottuja ja odotettuja kauden viimeisen kerran ohjelmasisältöjä. Kauden viimeinen kerta on myös oiva paikka pysähtyä katsomaan taaksepäin sitä, mitä kaikkea puolen vuoden aikana onkaan opittu.
Tapoja huomata opittu on useita. Seuraavaan listaukseen on poimittuna niistä muutamia:
- Partiopolku: Ryhmä piirtää tai askartelee luonnonmateriaaleista sen ”polun”, jonka on kulkenut kauden mittaan.
- Osaamiskortit: Ryhmä tai sen jäsenet nostavat osaamiskorttien avulla esille niitä taitoja, joita ovat kauden mittaan oppineet. Samalla ryhmä voi myös asettaa tavoitteita tulevalle kaudelle. https://partio-ohjelma.fi/toiminta/osaamiskortit
- Vartion aistit: Vartion tehtävänä on miettiä, miltä kulunut kausi tuoksuu, näyttää, kuuluu, maistuu ja tuntuu. Pohdinnan jälkeen seikkailijat esittelevät vartionsa tulokset muille vartioille esimerkiksi kuvan tai näytelmän muodossa.
- Kausi meeminä: Vartio valmistaa meemin tai meemejä, joiden avulla se kuvaa, mitä kauden aikana on tullut tehtyä ja/tai opittua.
- Kausi legoina: Vartio rakentaa legoista jonkin menneen kauden huippukohdan tai onnistumisen. Samalla tulee mietittyä myös muita kauden aikana tapahtuneita asioita.
- Laulu menneestä: Vartio sanoittaa uudelleen jonkin tutun laulun. Uudet sanat kertovat vartion menneen kauden seikkailuista.
- Kompassi kuntoon: Kauden päättyessä on myös hyvä hetki tarkistaa, että koko vartiolla on Kompassissa kaikki tehdyt aktiviteetit merkittyinä.
Partiossa oppiminen tapahtuu tekemällä ja tekemisestä. Esimerkiksi retkikeittimen käyttöä on turha yrittää opettaa vain luennoimalla, miten ruoka keittimellä valmistetaan. Oppiminen tapahtuu, kun asiaa pääsee itse kokeilemaan käytännössä. Johtajan kertomat asiat tai hänen näyttämänsä esimerkki tai kuvat voivat toki auttaa oppimisessa, mutta asian varsinainen ymmärtäminen ja oppiminen tapahtuu yleensä vasta siinä vaiheessa, kun sitä saa itse käytännössä kokeilla ja harjoitella.
Monet oppimisen tutkijat (etunenässä yhdysvaltalainen Davis A. Kolb) näkevät oppimisen kehämäisenä, jatkuvana prosessina, jossa omat aiemmat tiedot ja kokemukset ovat pohjana uudelle opittavalle asialle. Johtajan kannattaakin lähteä liikkeelle ryhmäläisten opittavaa asiaa koskevista aiemmista kokemuksista ja käsityksistä. Kun näihin vanhoihin käsityksiin lisätään uutta informaatiota esimerkiksi havainnollistamalla, päätyy oppija muokkaamaan vanhoja ja luomaan uusia ajatusmalleja asiasta. Tämän jälkeen hän on valmis kokeilemaan uutta, juuri opittua tapaa toimia. Oppimisen prosessi ei kuitenkaan pysähdy vain tähän kokeilemiseen, vaan se käynnistyy aina uudelleen uuden sovellettavan tiedon ja uusien kokemusten kautta.
Tähän oppimisen kehään kuuluu myös opitun havaitseminen. Kaikille meille partiolaisille on hyödyksi vähintään puolivuosittain pysähtyä huomaamaan, mitä kaikkea olemmekaan tehneet ja oppineet. Partio ei myöskään ole irrallaan muusta yhteiskunnasta. Partiossa opituista taidoista on paljon hyötyä myös partion ulkopuolella koulussa, opinnoissa ja työelämässä kesätöistä ihan työuralle asti. Partiossa opituista taidoista tulevat ensimmäisenä mieleen koulutusten aiheena olevat taidot, kuten ensiapu. Merkittävämpiä ovat kuitenkin usein ryhmässä toimimisen taidot, kuten yhteistyö, valmius olla esillä tai muiden johtaminen. Partiossa oppii myös tekemällä oppimisen asennetta. Sen myötä on uskallusta lähteä tekemään ja ratkomaan ongelmia, vaikkei olisikaan varma onnistumisesta. Tärkeää on oppia huomaamaan nämä opitut taidot. Se on meidän johtajien tehtävä.
