Yleinen Jäsenhankinta

Uusi kaupunki, uusi lippukunta

Ripsa ”Pippuri” Heiskanen aloitti partion 10-vuotiaana Porvoon Metsänkävijöissä, juuri silloin kun lippukunta perustettiin. Pippuri kertoo, ettei ilman uutta lippukuntaa ja uutta harrastusmahdollisuutta olisi päätynyt partioon. Metsänkävijöiden jälkeen hänen kotilippukuntansa on ollut Kirkkonummen Metsänkävijät, Joensuun Eräsissit ja Karjalan Tytöt, Tikkamäen Tikkapartio ja Rantakylän Rämpijät. Lippukunta on vaihtunut paitsi asuinpaikan myös esimerkiksi ystävien ja sisutoiminnan innoittamana.

Partiossa tuntuu olevan hieman tabu se, että joku vaihtaisi lippukuntaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että eniten iloa on siitä, kun toimii partiossa omalla asuinpaikkakunnallaan. Eikä kotilippukunnasta ikinä ole pakko erota, vaikka toimisikin muualla!

Muissakin kuin muuttotilanteissa partion lopettamisen sijaan kannattaa harkita lippukunnan vaihtamista. Partiossa on toimintakulttuureja varmasti yhtä monta kuin lippukuntiakin, joten sopivassa tilanteessa kannattaa antaa muillekin mahdollisuus.

Millaisia hyötyjä ja iloa olet nähnyt lippukuntia vaihtaessasi?
– Olen ymmärtänyt hyvin konkreettisesti partion monipuolisuuden ja uudessa lippukunnassa pääsee aina vähän eri tavalla tekemään partiota. Tuntuu tosi hienolta, että pystyn auttamaan lippukuntia, jotka apua tarvitsevat. Kun kerran sanon vanhemmille, että pienikin apu auttaa, niin miksen auttaisi itsekin? Olen edelleen aktiviinen omassa kotilippukunnassani Kirkkonummella, mutta miksen auttaisi Joensuussa, missä vietän suurimman osan arjestani, Pippuri pohtii.

– Jos jokin lippukunta saa vuodeksikin vanhan partiolaisen avukseen, se voi auttaa merkittävästi. Uudet tyypit herättelevät lippukuntia vanhoista tavoista ja aina saa itsekin uutta näkökulmaa. Sanoisin, että win-win. Nyt viimeisimpänä ilmoitin Porvooseen olevani käytettävissä avuksi tulevien kolmen kuukauden ajan – aina löytyy sopivia projekteja.

Erilaiset lippukunnat ja erilaiset alueet tuovat uutta näkökulmaa. – Olen tajunnut kuinka vahvasti Uudellamaalla ollaan kasvukeskuksissa ja mitä pitkät välimatkat oikeasti tarkoittavat. Etäpartio on myös ihan mahdollinen tapa harrastaa ja välimatkoista ei missään nimessä kannata tehdä ongelmaa. Jos ajattelee Uudenmaan näkökulmasta, niin Helsinki ei ole erityisen kaukana mistään meidän paikkakunnasta, Pippuri kannustaa.

Millaisia ajatuksia sinulla on kotilippukunnastasi? Onko se jäänyt sellaiseksi ”näin tämä kuuluu tehdä” malliksi?
– Eräpainotteisuus näkyy toiminnassani voimakkaasti ja vien sitä mukanani muihin lippukuntiin. Koen myös peruspartiotapojeni tulleen Porvoon Metsänkävijöistä. Ihan ensimmäinen lippukuntani on minulle tärkeä ja sillä, että partion harrastaminen oli maantieteellisesti mahdollista, oli ihan valtava merkitys. Haluan antaa hyvän kiertää ja perustin yhden uuden ryhmän Joensuun Rantakylään. Uskon ja toivon, että sillä ryhmällä on vaikutusta paikallisten lasten elämään, Pippuri hymyilee.

Mistä arvioisit sen johtuvan, etteivät läheskään kaikki vaihda lippukuntaa, vaikka muuttavat uudelle paikkakunnalle?
– Ensimmäisenä tulee mieleen, ettei uudella paikkakunnalla tehdä markkinointia. Partion tulisi toivottaa tervetulleeksi samaan tapaan kuin kunnat ja seurakunnat tekevät. Sen pitäisi ehdottomasti olla automaatio!

– Olemme oppineet rekrytoimaan paljon lasten vanhempia, mutta toivottavasti jatkossa uskalletaan rekrytoida myös nuoria aikuisia ja ihan kaiken ikäisiä, Pippuri miettii.

Onko lippukunnan vaihtamisessa jotain huonoa?
– Tietenkin ihmisten vaihtuvuus hankaloittaa lippukunnan pitkän tähtäimen suunnittelua. Vaihtuvuudessa on kuitenkin tosi paljon positiivisia puolia, joten parempi keskittyä niihin. Jos saat kokeneen ja aktiivisen johtajan lippukuntaan vaikkapa vuodeksi, niin onhan se parempi kuin olla ilman kyseistä tyyppiä.

Millaista tsemppausta antaisit muille?
– Ota rohkeasti yhteyttä paikallisiin lippukuntiin ja kannattaa erityisesti huomioida hiljaisetkin lippukunnat. Pienikin apua auttaa ja lippukuntaahan voi aina vaihtaa! Pippuri tsemppaa.

 

Haaste kaikille! Jos et ole asuinpaikkakunnallasi partiossa, niin tutustu paikallisiin lippukuntiin. Projektiluonteinen tai vaikka vuodenkin pesti auttaa lippukuntaa kuin lippukuntaa.

Juttu on julkaistu alunperin vuonna 2018 Uudenmaan Partiopiirin nettisivuilla. Nykyään Ripsa ”Pippuri” Heiskanen asuu Porvoossa ja toimii partiossa pestausvalmentajana. Muutto takaisin Porvooseen mahdollisti uudet tuulet partiorintamalla aluetyön parissa. Hyvä esimerkki siitä, että voimaa on sekä paikkakunnan uusissa kasvoissa että paluumuuttajissa!