Pinnalla

Ansiomerkittä jääminen on monelle pettymys – “Pettymyksiä tuli monta”

Vaikka ansiomerkkijärjestelmän perimmäinen tarkoitus on kiittää ja motivoida, aiheuttaa ansiomerkin saamatta jääminen monelle myös pettymyksiä. Juttu on julkaistu Partio-lehdessä 4/17. 

– Kyllä se vaikutti motivaatioon, ärsyttävää tuollainen. Ihan kuin ansiomerkkejä haettaisiin ilman syytä tai ainakaan meillä ei niitä ilman syytä haeta, yksi vastaaja harmittelee.

– Tuntui todella ikävältä, varsinkin kun tapahtuman jälkeen luulin jokaisessa piirin ja lippukunnan juhlatapahtumassa saavani ansiomerkin, eli pettymyksiä tuli monta. Motivaationi tehdä vapaaehtoistyötä lippukuntani eteen laski, ja edelleen harmittaa koko tilanne, toinen vastaaja kertoo.

Ilman ansiomerkkiä jääminen on siis aiheuttanut monille harmitusta ja jopa laskenut motivaatiota tai saanut vähentämään partion harrastamista, selviää Partio-lehden tekemässä kyselyssä. Toisaalta monet näkivät motivaation partioon tulevan ihan muualta kuin rintapielessä kiiltelevistä merkeistä.

– Vaikuttaa vähän motivaatioon, mutta ei vie sitä, koska kyllä motivaatiotekijät ovat ihan muita kuin merkit. Lähinnä huomaa asiaan suhtautuvansa, kun muut partiotutut merkkejä saavat, yksi vastaaja pohtii.

Ei ansiomerkkiä, jos ehdotus liian väljä

– Ymmärrän hyvin, että ansiomerkkiryhmä tekee päätökset, enkä sitä kyseenalaista. Olisin halunnut tietää, mistä hyväksyntä jäi kiinni, koska mielestäni tämä samoaja ansaitsisi Marskin. Voihan olla, että olen puolueellinen ja näen samoajani ansiot todellista suurempina, mutta voi myös olla, etten ole vain osannut kuvata niitä selkeästi, kertoo eräs kyselyn vastaaja.

Suomen Partiolaisten ansiomerkkitoimikunnan puheenjohtajana toimivan Hanna Pärkön mukaan ansiomerkkiehdotuksissa on usein puutteita.

– Ehdotuksessa merkin saamiselle ei ole perusteita eikä ehdotuksen perusteluissa vastata niihin asioihin, mitä merkin myöntäminen edellyttää, Pärkö selventää.

Erityisen paljon mainintoja kyselyssä sai Mannerheim-solkien saamatta jääminen. Mannerheim-solkea haettaessa hakijan tulisi kertoa, miten henkilö on johtajana kehittynyt. Jos henkilön aatteellisesta kehityksestä ei kerrota yhtään mitään, vaan selitetään vain hänen toiminnastaan, solkea ei myönnetä.

– Päätökset tehdään pelkästään ehdotuksessa kerrottujen asioiden perusteella, koska muuta tietoa henkilöstä ei merkin myöntäjillä ole, Pärkö sanoo. Monet kyselyyn vastanneista eivät kokeneet saaneensa riittäviä perusteluja ansiomerkin hylkäämiselle.

– Hylkäämisen pitäisi olla aina perusteltua ja perustelut pitäisi saada edes pyydettäessä, Pärkö linjaa. Ansiomerkkiehdotuksia tulee ansiomerkkitoimikunnalle vuodessa kuitenkin niin paljon, että kaikkiin hakemuksiin ei ole aikaa antaa yksityiskohtaista palautetta.

– Hakijalle kerrotaan esimerkiksi, että merkki, jota henkilölle haettiin, oli väärä. Tai henkilö oli väärän ikäinen saadakseen merkin. Tai vuodet merkin saamiseksi eivät täyttyneet tai että edellisen merkin saamisesta oli kulunut liian lyhyt aika. Hakija ohjataan hakemaan esimerkiksi kahden vuoden kuluttua merkkiä uudelleen tai sitten ehdotetaan myönnettäväksi jotakin toista merkkiä, Pärkö selventää.

Kuvassa sudenpentuja partioparaatissa
Huolimattomasti tehty ansiomerkkihakemus voi johtaa pettymyksiin. Kuva: Heikki Ruohola

Ehdotuksen huolellisuus tärkeää

Tärkeintä SP:n ansiomerkin hakemisessa on ansiomerkkiehdotuksen huolellisuus.

– SP:n ansiomerkin saamiseen vaikuttavat oikean merkin valitseminen oikealle henkilölle, Hanna Pärkö painottaa.

Ennen lomakkeen täyttämistä kannattaa siis tutustua kyseisen merkin perusteisiin, ja täyttää ehdotus huolellisesti. Täytettävä Kuksa-lomake ohjaa entistä paperilomaketta paremmin vastaamaan merkkikohtaisiin vaatimuksiin. Mannerheim-soljissa on ollut tunnetusti tiukat rajat. Niihin on silti syynsä.

– Mannerheim-soljet halutaan pitää nuorten aatemerkkinä, Pärkö sanoo. Soljen myöntäminen entistä useammalle nuorelle on nyt todennäköisempää, sillä solkien ikärajoja on laajennettu.

– Vuosi sitten molempien Mannerheim-solkien ikärajoihin lisättiin yksi vuosi kaikille. Ennen lisävuosi oli mahdollista vain varusmiespalveluksessa tai vaihto-oppilaina olleille.

Ansiomerkkijärjestelmää tulisi käyttää enemmän 

Aina ongelmana ei ole puutteellinen hakemus.

– Lippukunnanjohtaja mainitsi minulle ohimennen piirin tapahtumassa, jossa muille jaettiin ansiomerkkejä, että ”Oho, minunhan piti hakea sinulle, mutta unohdin.” Ei haettu seuraavina vuosinakaan, kertoi kyselyn vastaaja.

Suurin osa ansiomerkkikyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että ansiomerkkijärjestelmä toimii hyvin, mutta ongelmana nähtiin se, että kaikissa lippukunnissa ansiomerkkejä ei ehdoteta tarpeeksi aktiivisesti. Samaa mieltä on ansiomerkkitoimikunnan puheenjohtaja.

– Ansiomerkkijärjestelmää pitäisi käyttää paljon enemmän, laajemmin, monipuolisemmin ja ajanhenkeen sopivalla tavalla, hän sanoo.

Päätökset tehdään pelkästään ehdotuksessa kerrottujen asioiden perusteella, koska muuta tietoa henkilöstä ei merkin myöntäjillä ole.

Esimerkiksi sitä, että partioon voivat tulla mukaan kaiken ikäiset, kannattaa hyödyntää ansiomerkkiehdotuksissa.

– Ansiomerkkejä voi hakea niillekin, jotka tulevat aikuisina partioon, Pärkö täsmentää. Tehokas etätyöskentelykin lippukunnan hyväksi kannattaa ottaa huomioon ansiomerkkiehdotuksia tehdessä.

– Ennen ajateltiin, että lippukunnan pestin hoitaminen edellytti samalla paikkakunnalla olemista. Nykyaikaisten viestintävälineiden avulla pestejä pystyy hoitamaan myös muualta, mikä on huomioitu muun muassa Mannerheim I -solkien vaatimuksissa, joissa edellytetään osallistumista lippukuntatyöhön. Ansiomerkeistä kiinnostuneille Pärköllä on hyvä vinkki.

– Jos mietit, pitäisikö jollekin hakea ansiomerkkiä, ota yhteyttä piirin ansiomerkkitoimikuntaan. Siellä autetaan, neuvotaan, ohjataan oikean merkin valinnassa ja ansiomerkkiehdotuksen tekemisessä.

Juttu on julkaistu alun perin Partio-lehdessä 4/2017. Hanna Pärkö ei ole enää ansiomerkkitoimikunnan puheenjohtaja. 

Kyselyn parhaat palat

– Koen, että olen jäänyt ilman merkkiä. Olen ollut vastuullisissa tehtävissä SP-tasolla, piirissä ja ollut mukana lippukunnan toiminnassa, mutta edellinen ansiomerkki on vuodelta 1994. Kaikkiaan omistan ihan kaksi ansiomerkkiä, pronssisia, ensimmäinen vuodelta 1983. En kehtaa kulkea partiopaidassa, joka yli 40 v partioharrastuksen jäljiltä on tyhjä. Voisi ajatella, että en ole mitään tehnyt. Joskus olisi näitä iäkkäämpiäkin hyvä muistaa. Nimimerkillä todella pettynyt. Ei siis ole edes haettu minulle ansiomerkkejä.

En kehtaa kulkea partiopaidassa, joka yli 40 v partioharrastuksen jäljiltä on tyhjä.

– Lippukuntaan haettiin kaksi soikea, olisin ollut kolmas eikä sellainen kuulemma käynyt. Sain kuulla, että toinen saajista oli ollut vuoden minua kauemmin hallituksessa. Tuo saaja lopetti partion samana vuonna. Kyseessä on aatemerkki, joten perustelu ontuu yhä ja sai vastaamaan tähän kyselyyn.

– Vaikutti [motivaatioon]. Jos koko lähiympäristöni on sitä mieltä, että kuuluisi saada, ja sain suositukset sen mukaisesti, niin on aika masentavaa saada tietää joltain arvovaltaiselta raadilta olevansa epäkelpo vain jonkun heidän oman vuosikäytänteen perusteella. Minua tapaamatta tai tuntematta. Lippukunnalla oli muutenkin tapana hakea harkiten. Paikkakunnan erityispiirteet tulisi huomioida. Tämä on pieni paikkakunta, josta muutetaan opiskelemaan, minkä takia sitoutuminen lippukuntaan pienenee luontaisestikin. Olo oli kuin olisi saanut vakuutuslääkärin lausunnon...

– Ei vaikuttanut motivaatioon. Pääasia, että Ihmishenki pelastui. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan, oli se, että tapahtunutta suurleirillä ei vastuuhenkilön tai muun toimesta käyty jälkikäteen lävitse tai tiedotettu eteenpäin.

– Ansiomerkkijärjestelmä toimii minun mielestäni hyvin. Toisille ansiomerkit ovat tärkeämpi tunnustus kuin toisille ja tiedän ainakin yhden henkilön, joka on ollut melko pettynyt siihen, ettei hänen lippukunnassaan ollut tapana erityisemmin hakea ansiomerkkejä. Toisaalta, olen myös kuunnellut sivusta keskustelua, jossa henkilö laskeskelee koska hänelle haetaan seuraava tunnustus, kun "ansiovuodet" täyttyvät.

– Oma sisko oli pitkään piirin koulutusohjaajana, ja teki isoja pestejä piirissä ja isoilla leireillä. Olisipa ollut niin vaikeaa hakea sitä merkkiä ja kiittää kauniisti, mutta Uudellamaalla vain nuoria kiitetään, ei puurtajia.

Sitaatit ovat Partio-lehden tekemästä ansiomerkkikyselystä