Aino Mäkäräinen ja Nina Palomäki ovat sekä partiolaisia että partiokerhon ohjaajia. Aino johtaa tarpojien ryhmää Tervaksentekijöissä, joka on lippukunta Tampereen Hervannassa. Nina taas toimii aktiivisesti meripartiolippukunta Merimetsoissa Espoossa.
Partiokerhot toimivat koulutiloissa. Ainon mukaan se onkin yksi selkeimmistä eroista verrattuna tavalliseen partiotoimintaan.
”Kerholla ei ole omaa koloa, vaan olemme eräässä luokkahuoneessa. Aika on myös rajallisempi. Kerho kestää tunnin ja partiokokoukset kestävät yleensä puolitoista tuntia.”
Nina mainitsee partiokerhon ja partion välisenä eroavaisuutena sen, että samassa ryhmässä voi olla hyvinkin eri-ikäisiä lapsia.
”Samassa ryhmässä voi olla hyvin eri-ikäisiä lapsia, jotka on kohdattava tasollaan. Kerhokerrat ovat useimmiten tunnin pituisia, vaikka ryhmässä olisikin vain seikkailija- ja tarpojaikäisiä. Kerhokohtaisesti tarvikkeita on yksi kestokassillinen, mikä on vähemmän kuin tyypillisellä kololla, johon niitä on kerätty vuosikausien ajan.”
Lasten innostus lämmittää mieltä
Nina sanoo, että kerhojen ohjaamisessa hauskaa on ollut lapsiin tutustuminen.
”On mielenkiintoista kuulla heidän mielipiteitään ja auttaa kaikessa sellaisessa, missä heidän tietonsa ovat vielä suppeampia.”
Kerhon pyörittämisessä lähes kaikki on Ainon mielestä mukavaa. Erityisesti häntä ilahduttaa nähdä lasten innostus.
”Kivaa on kaikki paitsi siivoaminen. Kivointa on nähdä, kuinka lapset oikeasti kiinnostuvat, kuuntelevat ja oppivat päivän aiheesta, ja sitten pukiessaan pohtivat innoissaan menevänsä kertomaan heti äidille, mitä he ovat oppineet.”
Ninalle lasten nauru ja kiinnostus on parasta palautetta, mitä voi saada kerhojen ohjaamisesta.
”Päivittäinen palaute on se, että he nauravat yhdessä ja ovat kiinnostuneita ohjelmasta. Se on minusta tärkeämpää kuin palautteen sanoittaminen”, Nina sanoo.
Kerhoissa on paljon potentiaalia
Partiokerhoissa on suurta potentiaalia uusien partioon liittyjien kannalta, sillä kerhoissa on jo valmiiksi partiosta kiinnostuneita lapsia.
”Partiokerho on oivallinen paikka houkutella lapsia liittymään partioon. Siellä on valmis kohdeyleisö, joka on varmasti edes osin kiinnostunut lippukuntatoiminnasta”, Aino pohtii.
Muita partiolaisia Aino ja Nina kannustavat ryhtymään partiokerho-ohjaajiksi. Lapset antavat paljon positiivista energiaa.
”Samalla tietysti oppii paljon johtamisesta. Valituista aiheista riippuen voi itsensä laittaa oppimaan vaikka mitä kerhokerran nimissä”, Aino summaa.
Nina sanoo, että partiokerhossa pääsee hyödyntämään samaa osaamista kuin partion ryhmänjohtajanakin.
”Partiolaiselle on matala kynnys oppia partiokerhon ohjaajan työssä tarvittavat taidot.”
