Täältä löydät partiolaisten joulutarinan 2022 ensimmäisen jakson. Vuoden 2022 joulutarinan ensimmäinen jakso julkaistaan 27.11. Uudet jaksot ilmestyvät aina adventtisunnuntaisin. Muista mahdollisuus ilahduttaa ystävää aineettomalla lahjalla, ja lahjoita partioharrastus vähävaraiselle lapselle!
- kirjoittaja: Ninka Reittu
- lukija: Paavo Kerosuo
- kuvitukset: Ninka Reittu
Pottulan lapset ja talvinen pulma, osa 1: Talvi Kuokansyrjässä
Pottula on pikkuruinen kylä keskellä kauneinta maaseutua Suomessa. Se on kuuluisa mahtavista perunapelloistaan ja muhevasta pottumuusista, jota tarjotaan kylän pienessä ravintolassa. Pottulan väki on uteliasta ja iloista sakkia, joka tosin mielellään viihtyy omissa oloissaan ja kaikkein mieluiten pellolla sormet mullassa. Talvella Pottula on hiljainen kuin huopatossutehdas. Koko tienoo peittyy paksuun lumivaippaan, ja pottupellot nukkuvat talviuntaan.
Pottulan kylän kupeessa asusteleva Herra Siikli sekä hänen kaksi lastaan Hertta ja Matilda viettivät leppoisia talvipäiviä tilallaan Kuokansyrjässä. Herra Siiklin suuri ylpeys ovat komeat valkoiset viikset, joita hän vahaa aamuisin. Hertta on lapsista vanhempi, aina iloinen ja avulias. Matilda on kakkosluokkalainen, hän pitää aina ruskeaa tukkaansa kahdella saparolla ja pukeutuu lähes poikkeuksetta vihreään.
Kuluva talvi oli kova pakkastalvi ja aivan harvinaisen runsasluminen, joten puuhaa Kuokansyrjässä kyllä riitti. Oltiin vasta marraskuun lopussa, mutta lunta oli kertynyt pieniä lapsia napaan saakka. Matilda ja Hertta vetivät pulkillaan polttopuita talon lämmitystä varten, ja herra Siikli lapioi lunta minkä jaksoi. Joka ikinen aamu lunta oli satanut lisää, ja voi sitä voivottelun määrää, kun herra Siikli kömpi uudelleen ja uudelleen lumilapion varteen.
Mutta lumen kolaaminen ja polttopuiden vetäminen olivat pikkujuttuja verrattuna siihen, mitä läheisen metsän eläimet joutuivat kestämään. Luminen ja kylmä alkutalvi tekivät ruoan hankkimisesta vaikeaa, ja jokainen otus suuresta karhusta pienimpään metsähiireen joutui ponnistelemaan elantonsa eteen kaksin verroin. Tämän saivat pian Hertta, Matilda ja herra Siikli todeta aivan omin silmin.
Eräänä päivänä kuokansyrjäläiset päättivät nimittäin lähteä pulkkamäkeen. Matka parhaalle mäenlaskupaikalle kulki suuren metsän halki, aina Pottulan liepeille saakka. Siinä kylän kupeessa kohosi ylväs Itukynsi, korkea vuori, joka oli vanha mäenlaskupaikka ja kesäisin lampaiden vehreä laidunmaa.
Sunnuntaiaamuna kolmikko pakkasi reput täyteen eväitä, ja suuntasi Itukynnelle. Matka taittui mukavasti lumikengillä, jotka kannattelivat hangen päällä jopa pitkää ja raamikasta herra Siikliä. Aamu oli huikaisevan kaunis, vaikka aurinko ei enää jaksanutkaan kiivetä puiden latvusten yläpuolelle. Maisema oli utuisen uninen, ja suorastaan houkutteli käymään talvilevolle.
Hetken verran kuljettuaan he saapuivat metsäaukealle, jolta he löysivät hirviemon viimekesäisen vasansa kanssa. Hirvet kuopivat lunta murheellisen näköisinä. Hirvillä oli tapana kaivaa lumesta varpuja syötäväkseen, mutta nyt lunta oli niin paljon, ettei ruoan löytäminen ollut todellakaan kovin helppoa.
– Meidän on tehtävä jotakin, huokasi Hertta. Kaikki kolme olivat asiasta samaa mieltä. Jotakin oli todellakin tehtävä. Mutta mitä? Ensi hätään Matilda antoi hirville eväsrepustaan pussillisen punaposkisia omenoita.
Kiitollisena hirvet alkoivat syömään niille tarjottuja herkkuja. Hertta ja Matilda katselivat niitä tyytyväisinä, mutta pian he ymmärsivät, ettei muutama omena riittänyt suurille eläimille kovinkaan pitkäksi aikaa.
Mietteliäinä he suuntasivat mäenlaskuun, niin kuin oli suunniteltu. Kaikkein suurin riemu retkestä tuntui kuitenkin jäävän kokematta, kun huoli eläimistä painoi mieltä.
Pulkkailuretki Itukynnellä jäi kovin lyhyeksi, sillä lapsilla oli kiire metsäaukiolle katsomaan hirviä. Paluumatka taittuikin miltei juosten, ja herra Siiklillä oli täysi työ pysytellä pienempien perässä.
– Odottakaa lapset, minä en ole aivan nuori poikanen enää, hän puuskutti.
Tämä oli partiolaisten joulutarinan ensimmäinen jakso. Uudet jaksot ilmestyvät aina adventtisunnuntaisin.
Ilahduta ystävää aineettomalla lahjalla
Onko ystävälläsi jo kaikkea? Anna lahjaksi aineeton joululahja, jolla mahdollistetaan vähävaraisen lapsen harrastus.