Joulutarinan kolmas osa

Tällä sivulla julkaistaan partiolaisten joulutarinan kolmas jakso. Uudet jaksot ilmestyvät aina adventtisunnuntaisin. Muista mahdollisuus ilahduttaa ystävää aineettomalla lahjalla, ja lahjoita partioharrastus vähävaraiselle lapselle!

kirjoittaja: Iina Kansonen
lukija: Paavo Kerosuo

Kuuntele KOLMAS osa

Olli ja Mimosa päättävät palata kotiin ilman Topia. Sulanut lumi on kastellut sukat, ja pakkanen nipistää poskia. Heidän on kerrottava isälle pieleen menneestä joulurauhan etsinnästä ja kadonneesta Topista. Tarvitaan isän apua, jotta koira saadaan kotiin.

Sisarukset ehtivät kävellä hetken eteenpäin ennen kuin he kuulevat yläpuoleltaan tutun sirkutuksen. Varikset, tonttulakkipäiset talintinti ja puhuva punatulkku ovat suoraan heidän yläpuolellaan. Punatulkku lentää vähän alemmas ja alkaa kiertää kehää Mimosan ja Ollin yläpuolella.

”Katsokaa tarkemmin!” se visertää.

Mimosa huokaa äänekkäästi. ”Ei Topi ollut siellä. Te olette erehtyneet.”

Mutta punatulkku ei luovuta. ”Katsokaa tarkemmin”, se sanoo uudestaan, ja ylempänä lentävät varikset ja talitintit yhtyvät kuoroon. ”Katsokaa tarkemmin! Katsokaa tarkemmin!” parvi huutaa ja lentää joulukuusen yläpuolelle.

Linnut jäävät kiertämään kehää kuusen päälle ja osoittelevat vimmatusti puuta siivillään.

”No käydään katsomassa, mutta nopeasti sitten”, Mimosa mutisee.

He menevät Ollin kanssa vastahakoisesti takaisin kuusen luo. Taiteilija Taskinen tervehtii heitä iloisesti. Kalastaja tarinoi vieressään istuville kissoille, jotka odottavat avannosta nousevaa päivällistä. Mutta missä on Topi?

Olli kiertää suurta kuusta toiselta ja Mimosa toiselta puolelta. Ja juuri siinä kohdassa, jossa he törmäävät toisella puolen puuta, nukkuu kuusen oksien alla kaikesta juoksemisesta uupunut Topi.

Olli nappaa kiireesti kiinni lumella lepäävästä talutushihnasta. Sitten hän nostaa unisen koiran syliinsä ja rutistaa sitä hellästi. Mimosa paijaa Topia ja antaa suukon sen päälaelle.

Lapset ovat helpottuneita. Nyt, kun Topi on löytynyt, on kadoksissa enää joulurauha. Osaisivatkohan linnut auttaa senkin etsimisessä? Mimosa viittilöi lintuja laskeutumaan alemmas.

”Meiltä on kadoksissa vielä joulurauha. Tiedättekö te, mistä se voisi löytyä?” hän kysyy.

Varis vilkaisee punatulkkuun, punatulkku talitiaiseen. Talitiainen taas vilkaisee toiseen talitiaiseen, jonka tonttulakki keikahtaa sivulta toiselle ja joka vilkaisee varikseen. Sitten linnut kokoontuvat tiiviiksi piiriksi ja alkaa kovaääninen sirkutus. Kun se viimein loppuu, punatulkku visertää jälleen: ”Seuratkaa meitä!”

Siinä samassa linnut lähtevät lentämään tiiviissä parvessa poispäin kuusesta ja aukiosta. Olli, Mimosa ja Topi tekevät työtä käskettyä ja kulkevat parven perässä. Linnut ovat sisarusten viimeinen toivo, sillä heillä ei edelleenkään ole aavistustakaan, mistä joulurauha voisi löytyä – tai mikä se oikeastaan edes on.

Parvi johdattaa Ollin, Mimosan ja Topin autokaupan ja uimahallin ohi. Sitten he ohittavat vielä ruokakaupan ja poliisilaitoksen ja sen lippakioskin, jossa myydään kesäisin jäätelöä. Lopuksi he kulkevat kirjaston vierestä ja puiston halki.

Pian he seisovat samoissa tutuissa liikennevaloissa, joissa hetki sitten odottivat vihreiden vaihtumista ja kadottivat näköyhteyden Topiin. Olli puristaa koiran talutushihnaa tiukasti kädessään.

Kun valot vaihtuvat vihreiksi, linnut johdattavat sisarukset tien yli. Sitten ne jatkavat matkaa vielä hetken, kunnes pysähtyvät ja alkavat osoitella jotakin siivillään sirkuttaen samalla kovaan ääneen. Mimosa ja Olli suuntaavat katseensa sitä kohti, mitä linnut osoittavat. Se on heidän kotitalonsa!

Linnut lennähtävät erään talon ikkunan luo. Ikkunaa koristaa kirkkaana loistava joulutähti. Linnut osoittelevat siivillään ikkunaa yhtä vimmatusti kuin kuusta aikaisemmin.

”Te olette erehtyneet!” Olli parkaisee ja kuiskaa Mimosalle: ”Tuohan on Rauha-mummon ikkuna, ja Rauha vihaa joulua.”

Linnut kuitenkin jatkavat ikkunan osoittelemista. Ne tuntuvat olevan varmoja asiastaan. Olli ja Mimosa tuijottavat parvea suu auki. Sitten linnut lehahtavat taas korkeammalle ja katoavat näkyvistä.

”Vaikka linnut löysivätkin Topin, joulurauhan etsimisessä ne eivät osaa meitä auttaa”, Mimosa toteaa pettyneenä.

Pakkanen on pistellyt Mimosan posket punaisiksi. Ollia palelee ja väsyttää, ja Topikin on uuvuksissa. Lasten on myönnettävä, että tällä reissulla joulurauhaa ei löytynyt. Ehkä sen etsimistä voisi jatkaa seuraavana päivänä, mutta ensin on päästävä kotiin syömään ja lepäämään.

Mimosa vetää kotitalon oven auki. Olli ja Topi livahtavat sisään Mimosa perässään. Rappukäytävässä tuoksuvat joulupiparit. Onkohan isä saanut tiskit tiskattua ja alkanut leipomispuuhiin?

Lapset hiipivät taas Rauhan oven ohitse. Kotiin on enää ihan lyhyt matka.

Siinä samassa Rauhan ovi avautuu. Olli ja Mimosa jäykistyvät niille sijoilleen. Oven suussa seisoo harteikas, tuiman näköinen Rauha-mummo, jonka harmaa tukka on letitetty tiukalle palmikolle.

”Mitä te täällä rappukäytävässä hiipparoitte?” Rauha tiedustelee. Hänen äänensä kaikuu rappukäytävässä.

Olli ja Mimosa eivät saa sanaa suustaan. Topi sen sijaan alkaa heiluttaa innokkaana häntäänsä. Se nuuskii ilmaa, kurkistelee oviaukosta sisään – ja yhtäkkiä nykäisee taas lujaa, jolloin Ollin ote hihnasta lipeää. Ennen kuin Olli ja Mimosa ehtivät tehdä mitään, Topi ampaisee Rauhan jalkojen välistä suoraan mummon asuntoon.

Tarinan viimeinen osa julkaistaan neljäntenä adventtisunnuntaina tällä sivustolla.


Ilahduta ystävää aineettomalla lahjalla

Valokuva: kaksi partiolaista nuotion äärellä talviretkellä

Onko ystävälläsi jo kaikkea? Anna lahjaksi aineeton joululahja, jolla mahdollistetaan vähävaraisen lapsen harrastus.

SIIRRY JOULULAHJAKAUPPAAN