Joulutarinan neljäs osa

Tältä sivulta löydät partiolaisten joulutarinan 2022 neljännen jakson. Vuoden 2022 joulutarinan neljäs jakso julkaistaan 18.12.  Uudet jaksot ilmestyvät aina adventtisunnuntaisin. Muista mahdollisuus ilahduttaa ystävää aineettomalla lahjalla, ja lahjoita partioharrastus vähävaraiselle lapselle!

  • kirjoittaja: Ninka Reittu
  • lukija: Paavo Kerosuo
  • kuvitukset: Ninka Reittu

Pottulan lapset ja talvinen pulma, osa 4: Joulun taika

Partiolaisten joulutarinan neljäs osa

Perille Itukynnelle ruokakuorman kanssa päästyään herra Siikli istahti kannon päälle huokaisemaan. Siinä hän katseli miten Hertta ja Matilda touhusivat kaikkea paikoilleen. Jokaisen eläimen erilaiset tarpeet oli huomioitu. Linnuille oli läjäpäin pähkinöitä ja lampaanrasvaa. Karhuille marjoja, hedelmiä ja viljaa. Hirville ja peuroille lehtipuiden oksista tehtyjä kuivattuja kerppuja. Sudet ja ketut saivat herkutella lihakauppiaan lahjoittamilla herkullisilla luilla ja paisteilla.

Myös Kuokansyrjän tallissa asustelevat possu Amalia kolmen porsaansa kanssa sekä vanha lammasrouva Pilvi saivat osansa herkuista. Hilma tarjosi Pulla-ponille porkkanoita, ja se rouskutteli niitä tyytyväisenä. Pulla hörähti tyytyväisenä, kun pikkutyttö Tylli kiipesi sen selkään ja rapsutti sitä hellästi.

Kaikille löytyi jotakin, millä sai vatsan täyteen heti, ja mukavasti jäi ruokaa vielä varastoonkin, joka perustettiin Itukynnen kyljessä sijaitsevaan luolaan.

Jotta ruokaa riittäisi koko talveksi, täytyi aarreaitalle löytyä vartija. Hänen tehtävänsä olisi katsoa, että jokainen saisi syötävää tasapuolisesti. Tähän tehtävään ilmoittautui innolla vanha metsähiiri. Se nosti jo hiukan harmaantuneen nenänsä taivasta kohti ja näytti, että pienestä koostaan huolimatta se ei sallisi kenenkään kävellä ylitseen. Ja metsän asukkaat todellakin kunnioittivat tuota pikkuruista vartijaa.

Nyt kaikki oli vihdoin hyvin. Metsän eläimet, Kuokansyrjän väki ja kaikki kylän asukkaat asettuivat juhlimaan kukin omalla tavallaan. Tarjolla oli mitä ihanampia ruokia ja kodit oli koristeltu kauniiseen juhla-asuun. Rauha laskeutui jokaisen sydämeen ja saatettiin alkaa odottaa illan suurta vierasta.

– Milloin joulupukki tulee? sipisivät Hertta ja Matilda malttamattomina.

– Hänen kulkemistaan on välillä hiukan vaikea ennustaa. Hän saattaa olla nyt Afrikassa ja aivan hetken päästä Kuopiossa, vastasi herra Siikli ja suki kippuraisia viiksiään tyytyväisinä. Myös Kuokansyrjässä oli syöty jouluruoka, ja nyt koko talon väki köllötti vatsojensa vieressä koettaen tehdä tilaa jälkiruoille.

Ja silloin oveen koputettiin hiljaa. – Joulupukki! hihkaisi Hertta ja kipitti nopeasti avaamaan. Vaan oven takana olikin pieni tonttu.

– Kutsumme teidät kaikki Itukynnen juurelle. Pikimmiten! tonttu sanoi ja oli samassa jo kadonnut illan hämärään.

Lapset ja herra Siikli pukivat nopeasti lämpimät palttoot ja tossut päälleen. Sitten he valjastivat Pulla-ponin reen eteen ja kulkuset reen aisoissa kilkattaen suuntasivat kohti Itukynttä. Kaikki olivat ymmyrkäisinä ihmetyksestä, mutta jokainen saattoi aavistaa, että ilmassa oli nyt joulun taikaa.

Kun he saapuivat vuorelle, siellä olivat jo kaikki muut Pottulan asukkaat. Itukynnen suuri kuusi loisti juhla-asussa, se oli koristeltu kynttilöin, joulupalloin ja hopeanauhoin. Se oli varmasti kaunein ja suurin joulukuusi, jonka lapset olivat eläessään nähneet, eikä herra Siiklikään muistanut ihan heti nähneensä mitään vastaavaa.

Ja joulukuusen juurella, suuressa reessään istui Joulupukki. Hän oli punaposkinen, nauravainen ja juuri sellainen kuin ihan joka ikinen jouluaatto.

Lapset ryntäsivät halaamaan Joulupukkia, joka nauroi niin että parta hytkyi.

Jokaiselle lapselle ja aikuiselle oli reessä lahjapaketti. Päälle päin lahjasäkki näytti aika vaatimattomalta ja pieneltä, mutta kun Joulupukki alkoi kaivaa sieltä lahjoja, se osoittautui täysin ehtymättömäksi.

Lopulta tuli Hertan, Matildan ja herra Siiklin vuoro.

– Kuulkaa kuokansyrjäläiset, te olette tehneet tänä talvena jotakin sellaista, mikä on suurempaa kuin yksikään lahja. Tonttuni ovat tarkkailleet teitä ja raportoineet minulle. Olette saaneet kaikki puhaltamaan yhteen hiileen ja auttamaan niitä, jotka ovat kaikkein heikoimmilla. Minä kutsun sitä oikeaksi joulumieleksi, sanoi Joulupukki juhlavasti.

– Siksi olenkin päättänyt, että te pääsette käymään kanssani kotonani Korvatunturilla!

Hertta ja Matilda melkein kaatoivat herra Siiklin, kun he hyppäsivät tämän kaulaan ja hihkuivat:
– Me mennään Korvatunturille! Oikeasti mennään!

Ja totta tosiaan he menivät. Kohta Joulupukin reki kiisi jo yli säkenöivien hankien jättäen taakseen kotikylä Pottulan ja kaikki sen asukkaat, jotka taputtivat ja hurrasivat matkaan lähtijöille.

Hetkittäin heistä melkein tuntui, kuin he olisivat lentäneet. Reen jalakset tuskin koskettivat maata, ja porojen sorkat nelistivät sellaista vauhtia, että niistä lensi pieniä kipinöitä – kuin tähtiä.

He saapuivat Korvatunturille joulupäivän sarastaessa, ja maisema Lapissa oli ehkä kaunein, mitä he olivat kuunaan nähneet.

Sellainen oli kuokansyrjäläisten erikoinen joulu. Se päättyi juhliin Joulupukin kotona, eikä kukaan heistä tule koskaan unohtamaan tuota huikaisevaa joulupäivän aamua Korvatunturilla – kun sydämessä asui aito joulumieli.

Tämä oli partiolaisten joulutarinan viimeinen jakso. Rauhallista joulua!


Ilahduta ystävää aineettomalla lahjalla

Osta partiolaisten aineeton lahja
Kuvitus: Ninka Reittu

Onko ystävälläsi jo kaikkea? Anna lahjaksi aineeton joululahja, jolla mahdollistetaan vähävaraisen lapsen harrastus.