Joulutarinan neljäs osa

Tältä sivulta löydät partiolaisten joulutarinan 2021 neljännen jakson. Vuoden 2022 joulutarinan neljäs jakso julkaistaan 18.12.  Uudet jaksot ilmestyvät aina adventtisunnuntaisin. Muista mahdollisuus ilahduttaa ystävää aineettomalla lahjalla, ja lahjoita partioharrastus vähävaraiselle lapselle!

piirretyt talitintit kuusen oksalla lahjapaketin kanssa

kirjoittaja: Anna Tommola
lukija: Paavo Kerosuo
kuvitukset: Christel Rönns

 

Kuuntele joulutarinan 4. osa

Osa 4: Kaikki voittaa

”Leo”, lumivallin yli kumartunut varjo kuiskasi. ”Täälläkö sinä piileskelet?”

Suuri, pelottava hahmo olikin äiti pitkässä, vauvamahan peittävässä toppatakissaan. Ja äidin mukana olivat isä ja Amina.

”Anteeksi Leo, mutta en halunnut että sinä kohmetut yöllä ja se on minun syy. Ajattelin että mieluummin urhoollisesti riennän pelastamaan sinut”, Amina sanoi.

Isää nauratti. Äiti sanoi, että olivat he jo muutenkin tulossa etsimään, kun Leoa ei kuulunut iltapalalle. Ei lapsia päästetä noin vain muuttamaan kotoa ja joutumaan perikatoon.

”Ei me tyhmät aikuisetkaan ihan niin tyhmiä olla”, äiti sanoi.

”Ja meillä on sinulle sitä paitsi vähän asiaa.”

Amina ja isä hymyilivät salaperäisesti. Mitä ihmettä?

Leo nousi ylös, jalat tuntuivat jähmeiltä. Amina hyppeli innoissaan edellä, ja Leo, äiti ja isä seurasivat perässä.

Heti ihmisten lähdettyä Onerva Orava pudottautui oksalta ja loikki lumilinnaan. Se keräsi maahan levinneet pähkinät ja vei ne yksi kerrallaan ylös kätköihinsä.

Se katseli saalistaan. Ai että miten herkullista! Miten makoisaa! Ja kaikki hänen, yksin hänen!

Mutta sitten sen valtasi outo olo. Jokin lämmin ja levoton mylläsi sisuksia. Tuo olo suorastaan vaati tekemään jotain poikkeuksellista.

Onerva hyppeli oksan kärkeen ja huikkasi: ”Vilppu Varis, parahin lintunaapurini, missä lienet?”

Vilppu lennähti lähipuusta. Mitäs tuolla nököhampaalla nyt oli asiaa? Tekisikö se hänestä pilkkaa niin kuin viime vuonna, kun hän oli roskista tonkiessaan erehtynyt luulemaan, että joulupalloja voisi syödä? Varikset olivat kuulemma keskimäärin fiksumpia kuin oravat, mutta Vilppu tunsi usein olevansa tilastollinen poikkeus.

”Sitä minä vain, että haluaisitko tulla ruokaseuraksi? Ihmispentujen jättämiä pähkinöitä on minulle yksin ihan liikaa”, Onerva sanoi ja pörhisti häntäänsä. ”Jaetaan. On kohta joulukin ja kaikkea.”

”Mikäs siinä”, Vilppu sanoi hämillään. Tänään totisesti tapahtui enemmän yllättäviä asioita kuin sen yksinkertaisessa siivekkään elämässä siihen asti yhteensä.

Leo, äiti, isä ja Amina astuivat rappukäytävään. Mutta Leon yllätykseksi he eivät menneetkään kotiin vaan portaat alas, kellarin kerhohuoneeseen, jota tähdittivät jouluvalot ja jonka keskellä seisoi komea kuusi täydessä juhla-asussaan. Ja siellä olivat kaikki!

Aminan isä ja Hurtta.

Alakerran Jare ja Lumipallo.

Essin ja Eeron äiti C-rapusta ja niiden sekarotuinen Artemis.

Kerhohuoneen pöydissä oli liinat, tarjolla pipareita ja mandariineja. Naapurit pitelivät käsissään höyryäviä glögimukeja.

Joulujuhlat! Miten Leo oli kokonaan unohtanut taloyhtiön joulujuhlat! Eihän sellaisena iltana kannata muuttaa pois kotoa.

Lumipallo syöksyi Leoa kohti. Se selvästi tunnisti hänet.

”Kuulehan, Leo vaan kakkoskerroksesta”, Jare sanoi. ”Minulla olisi sinulle pieni ehdotus.”

Jare kertoi, että hänellä oli välillä aika paljon puuhaa. Piti laittaa uutta kotia nätiksi, rassata moottoripyörää, hengata bändikämpällä. Mitä jos Leo kävisi silloin tällöin Lumipallon kanssa lenkillä?

”Ihanko oikeasti? Saisinko?”

Jare nyökkäsi.

”Opetellaan ensin yhdessä, miten sen kanssa kuljetaan. Mutta joo, kun tulette tutuiksi, niin voisit viedä sitä ulos tässä ihan lähistöllä.”

Sitten Essin ja Eeron äiti alkoi vuorostaan puhua.

”Meidän Artemis on tosi arka koira. Sitä harmittaa olla yksin kotona ja se saattaa alkaa ulvoa. Haluaisitko joskus tulla pitämään Artemikselle seuraa, kun meillä venyy työpäivät ja Essi ja Eero ovat harrastuksissa?”

Leo ei saanut sanaa suustaan, nyökkäsi vain. Sydän hakkasi innosta ja onnesta.

Mutta Aminallakin oli vielä sanottavaa.

”Koska olet luottoystäväni, saat tietysti hoitaa myös Hurttaa”, Amina ilmoitti.

”Kiitos”, Leo henkäisi. ”Kiitos kaikki.”

”Noh”, Jare sanoi ja suki pulisonkien peittämiä poskiaan. ”Oikeastaan tämä on samalla myös sinulta joululahja meille, koska mehän kaikki tarvitsemme apuasi. Sinä annat aikaasi, ja se on kaikkein paras lahja. Eli tämä on vähän niin kuin win-win-tilanne. Jos tiedät, mitä se tarkoittaa.”

Essin ja Eeron äiti nyökytti vieressä ja hymyili.

”Niin kuin että kaikki voittaa?” Leo varmisti.

Jare nosti peukalonsa pystyyn.

”Just niin.”

Lumipallo pyöri valkeana väkkäränä heidän jaloissaan. Leo kyykistyi sen eteen, rapsutti sitä kaulasta ja kyljistä. Se nuolaisi Leon naamaa pienellä vaaleanpunaisella kielellään.

Ajatella, hän sai kuin saikin pehmeän paketin. Ja vielä monta kerralla.

Joulu oli pelastettu. Joskus sitä ei vain osannut toivoa asioita ihan siinä muodossa kuin ne voisi saada.

Siitä Leo muisti äkkiä jotain ja kääntyi vähän kauempana seisovan äidin puoleen ovela ilme kasvoillaan.

”Kun me nyt kerran säästetään koirantarvikkeissa, niin korjaan kyllä toivelistaan, että PALJON karkkia”, hän sanoi. ”Ja okei, voin minä sen pikkusiskonkin ehkä ottaa.”

Kaikki rämähtivät iloiseen nauruun.

Partiolaisten joulutarina on tullut nyt päätökseen. Toivotamme oikein lempeää ja rauhallista joulua!


Viime hetken lahjavinkki: Ilahduta ystävää aineettomalla lahjalla

Kuvitus: Christel Rönns

Onko ystävälläsi jo kaikkea? Anna lahjaksi aineeton joululahja, jolla mahdollistetaan vähävaraisen lapsen harrastus.

SIIRRY JOULULAHJAKAUPPAAN