Tältä sivulta löydät partiolaisten joulutarinan 2023 neljännen jakson. Muista mahdollisuus ilahduttaa ystävää aineettomalla lahjalla, ja lahjoita partioharrastus vähävaraiselle lapselle!
kirjoittaja: Ninka Reittu
lukija: Anna Brear
kuvitukset: Ninka Reittu
Leppäkerttu, joka halusi nähdä joulun, Osa 4: Joulupukin yllätys
Hyvä, ettei Keijo tupsahtanut ihmetyksestä saman tien kuusesta lumihankeen. Miten Joulupukki oli tiennyt, keitä he ovat?
Orava sai viime hetkessä sen tuntosarvesta kiinni ja nosti leppäkertun selkäänsä. Tuossa tuokiossa se riensi takaisin alas kuusen runkoa myöten, ja taas metsän pikkueläimet vilkuttivat ohikulkijoille.
Hangessa pomppiminen oli oravalle huomattavasti hankalampaa kuin kuusen oksia myöten loikkiminen, joten kun he saapuivat pienen punaisen talon pihaan, se oli jo aivan väsyksissä.
Joulupukki kumartui pienen kaksikon puoleen viikset vipattaen.
– Miten leppäkerttu on keskellä talvea täällä metsässä hereillä, ja vieläpä Kurre Oravan seurassa? Joulupukki kysyi.
-Minä olen eksynyt, Keijo nyyhkäisi surkeana. – En löydä kotiin ison kiven juureen.
-No mutta olisit heti sanonut, Keijo Leppäkerttu, totta kai Pukki tietää missä sinä asut. Minä tiedän, missä kaikki maailman eläin- sekä ihmislapset asuvat, sanoi Joulupukki ja nauraa hörötti hyväntahtoisesti.
Keijo ja Kurre Oravainen kiipesivät Pukin reen kyytiin, jonka Petteri-poro kiskaisi reippaasti liikkeelle.
-Älyttömän raskas kuorma! Keijo puuskahti ja katseli reessä olevaa valtavaa juuttisäkkiä.
-Onneksi siinä on mukana aimo annos jouluntaikaa, joten se ei ole Petterille sen painavampi kuin yhden oravan ja yhden leppäkertun paino, Joulupukki kertoi myhäillen.
Keijon suureksi yllätykseksi kotikivi oli vain kivenheiton päässä, mutta talvinen metsä ja lumi olivat piilottaneet sen huolellisesti.
Mutta siinä koti oli, tuttuna ja lämpöisenä. Keijoa alkoi sen nähdessään yhtäkkiä väsyttää tavattomasti. Se loikkasi kelkan kyydistä ja riensi tuota pikaa kotiportaille. Ja siellä se pysähtyi ja kääntyi kannoillaan.
-Talvi on hyvin jännittävä ja oli ihanaa, että pääsin näkemään oikean joulun. Kaikkein parasta oli kuitenkin, että tapasin teidät. Olen ikionnellinen, että tutustuin sinuun Kurre ja sinuun Pukki, Keijo puuskahti.
Sitten se otti oikein vauhtia ja ryntäsi halaamaan Kurrea ja sitten vielä Joulupukin rukkasen peukaloa, sillä koko Pukin halaaminen oli leppäkertulle mahdottomuus – se oli siihen liian pikkuinen.
Silloin Joulupukki kaivoi säkistä kaksi pikkuista pakettia.
-Tässä on lapset teille pienet joululahjat. Ne ovat samanlaiset.
-Joululahja! Minulleko? Keijo huokasi ihmeissään. Se ei ollut koskaan aiemmin saanut joululahjaa.
Orava ja leppäkerttu avasivat paketit sekunnissa. Niistä paljastui kaksi kaunista pajupilliä.
-Kun soitatte noita keväällä metsässä, tiedätte kumpikin, mistä ystävä löytyy, ettekä eksy enää koskaan, Joulupukki sanoi.
Sitten he hyvästelivät ja vannoivat tapaavansa uudelleen kevään tullen. Keijo ryömi onnellisena ja pikkuisen haikeana kivenkoloon kotipesään. Siellä suuri leppäkerttuperhe nukkui tyytyväisenä lämpimien vällyjen seassa. Keijo kömpi äidin kainaloon, siihen kohtaan, jossa oli sille jo pieni syvennys valmiina. Se puristi pajupillin tiukasti rintaansa vasten.
-Hyvää joulua perhe, se supisi juuri ennen kuin nukahti keväästä haaveillen.
Tämä oli partiolaisten joulutarinan viimeinen jakso. Toivotamme sinulle oikein hyvää joulua!
Ilahduta ystävää aineettomalla lahjalla
Onko ystävälläsi jo kaikkea? Anna lahjaksi aineeton joululahja, jolla mahdollistetaan vähävaraisen lapsen harrastus.
