Joulutarinan toinen osa

Tällä sivulla julkaistaan partiolaisten joulutarinan toinen jakso. Uudet jaksot ilmestyvät aina adventtisunnuntaisin. Muista mahdollisuus ilahduttaa ystävää aineettomalla lahjalla, ja lahjoita partioharrastus vähävaraiselle lapselle!

kirjoittaja: Iina Kansonen
lukija: Paavo Kerosuo
kuvitukset: Christel Rönns

Kuuntele toinen osa

Olli ja Mimosa seisovat lamaantuneina ulko-ovella. Viimein Mimosa tarttuu Ollia kädestä ja kiskaisee tämän mukanaan juoksuun. Karannut koira on saatava kiinni!

Lintu vuoden 2019 adventtikalenterista. Kuvitus: Christel Rönns

Sisarukset pinkovat minkä jaloistaan pääsevät. Topi erottuu pienenä sinne tänne säntäilevänä pisteenä puiston toisella laidalla. Pakkasilma nipistelee lasten poskia. Kenkiin tunkeutuva lumi kastelee sukat, mutta nyt ei voi pysähtyä. Näköyhteys Topiin on pakko säilyttää.

”Vauhtia kinttuihin, Olli!” Mimosa huohottaa ja kiskoo päätä lyhyempää veljeään perässään.
Sitten sisarukset tulevat autotielle. Jalankulkijoille palaa punainen valo, joten heidän on pysähdyttävä odottamaan. Autotietä pitkin valuu rekka-auto, joka matelee kuin suuri etana.
Rekka peittää näkyvyyden puistoon. Kun auto on viimein ylittänyt suojatien, Topista ei näy jälkeäkään. Liikennevalot vaihtuvat vihreiksi.

”Mitä me nyt tehdään? Entä jos me ei nähdä Topia enää koskaan? Mitä jos se joutuu jäämään ulos yöksi? Se jäätyisi jääkalikaksi!” Olli kauhistelee.

Sisarukset laahustavat suojatien yli ja istuvat puistonpenkille päät painuksissa. Kyynelet valuvat Ollin poskia pitkin. Mimosa räpyttelee silmiään. Ei tämän näin pitänyt mennä. Hehän lähtivät etsimään kadonnutta joulurauhaa. Siitä ei ole näkynyt jälkeäkään, ja nyt kadoksissa on myös Topi.

Yhtäkkiä penkille lennähtää kaksi varista. Niitä seuraa parvi talitiaisia. Mimosa ja Olli eivät ole uskoa silmiään: talitiaisilla on päissään pienen pienet tonttulakit! Samassa lapset kuulevat hiljaisen äänen jostakin selkiensä takaa: ”Tekö sen koiran kadotitte?”

Olli ja Mimosa kääntyvät, mutta he eivät näe ketään. Penkin takana olevan puun oksalla istuu punatulkku, joka katselee heitä. Mimosa kohauttaa olkiaan. Heidän on täytynyt kuulla väärin. Mutta sitten ääni kuuluu uudestaan entistä kovempana: ”Onko se vapaana juoksennellut koira teidän?”

Tästä ei voi erehtyä: sanat tulevat suoraan punatulkun nokasta. Olli henkäisee ihmetyksestä, ja Mimosan silmät suurenevat. Puhuva punatulkku!

”Olitko se sinä? Puhutko sinä?” Mimosa huoahtaa punatulkulle, joka lehahtaa istumaan variksen viereen penkille.

”Minäpä hyvinkin. Juttelen kyllä usein, mutta te ihmiset osaatte harvoin kuunnella. Onko se vapaana juoksenteleva koira teidän?”, punatulkku kysyy vielä kerran. Ollin ja Mimosa vilkuilevat toisiaan epäluuloisesti.

”Se on meidän Topi”, Mimosa vastaa.

Talitintit sirkuttavat entistä äänekkäämmin, ja varikset nyökkäilevät tyytyväisinä.

”Siinä tapauksessa me voimme auttaa”, punatulkku sanoo. ”Seuratkaa meitä.”

Punatulkku ja varikset lehahtavat ilmaan talitinttien seuraksi. Sekalainen lintusakki lentää Mimosan ja Ollin yllä ja viittoo siivillään näitä seuraamaan. Lapset ovat pyörällä päästään.

He kävelevät lintuparven perässä halki puiston ja ohi kirjaston ja sen lippakioskin, jossa myydään kesäisin jäätelöä. He kävelevät ruokakaupan ja poliisilaitoksen ohi, uimahallin vierestä ja autokaupan edestä. Sitten linnut alkavat yhtäkkiä sirkuttaa entistä kovemmin.

”Tuolla”, punatulkku piipittää. ”Tuolta löydätte koiran.”

Ainakin kymmenen siipiparia osoittaa edessä olevaa aukiota, jonka keskellä komeilee valtavan suuri joulukuusi. Kuusen latvassa välkkyy kaunis joulutähti. Olli ja Mimosa eivät kuitenkaan näe Topia. Lintujen on täytynyt erehtyä. Siinä samassa parvi lehahtaa korkealle ilmaan ja katoaa näkyvistä.

”Mennään lähemmäs. Ehkä emme näe Topia täältä saakka”, Olli ehdottaa.

Kävellessään aukiolle sisarukset huomaavat naapuritalossa asuvan taiteilija Taskisen. Hän on pystyttänyt maalaustelineensä kookkaan puun luo ja maalaa suurieleisin vedoin taulua. Olli ja Mimosa päättävät kysyä taiteilijalta apua.

”Hei taiteilija Taskinen, oletko sinä nähnyt Topia?” Mimosa kysyy.

Taskinen keskeyttää maalaamisen, mietiskelee hetken ja sanoo sitten: ”Sitä teidän koiraanneko? En ole nähnyt. Tosin olen ollut niin syventynyt työhöni, että tuskin olisin huomannut, vaikka se olisi juossut telineeni alta haukkuen.”

Olli ja Mimosa kohauttavat harteitaan pettyneinä.

”Miksi te näytätte noin murheellisilta? Pianhan on joulu!” Taskinen ihmettelee.

Sisarukset selittävät Taskiselle murheensa: kadoksissa on sekä joulurauha että Topi. Taiteilija Taskinen sivelee mietteliäänä partaansa.

”Vai joulurauhankin olette kadottaneet, voi voi voi… Se on kyllä huono juttu se”, hän sanoo sitten.

Mimosa ja Olli vilkaisevat toisiaan. Taskinen siis tietää, mikä on joulurauha. Mimosa kysyy toiveikkaana: ”Tiedätkö sinä, mistä me voisimme löytää joulurauhan?”

”Teilläpä on tänään hankalia kysymyksiä! Mitäpä jos kävisitte jututtamassa vanhaa kalastajaa?

Hän on niin vanha, että lienee varmaan viisaskin”, Taskinen ehdottaa ja sipaisee vahingossa punaista maalia poskeensa.

Olli ja Mimosa huomaavat järven paksulla jäällä pilkkivän kalastajan. Sisarukset menevät kalastajan luokse.

”Anteeksi, mutta me olemme kadottaneet koiran ja joulurauhan. Oletkohan sinä nähnyt kumpaakaan?” Mimosa kysyy.

Kalastaja tarkastelee lapsia karvalakkinsa alta ja hymyilee.

”Jaa että koiraa ja joulurauhaa olette vailla? Antakaas kun mietin. Joku orava tässä juoksenteli, ja olisikohan jäniskin loikkinut ohi, mutta että koira… Sellaista minä en ole nähnyt.”
Mimosan ja Ollin hartiat lyyhistyvät pettymyksestä.

”Entä sitten se joulurauha, osaisitkohan sinä sanoa mistä sellaisen voisi löytää…?” Mimosa yrittää.

Kalastaja nykäisee pilkkiään ja näyttää mietteliäältä. ”Antakaas kun mietin, vai joulurauhaa sitä on lähdetty etsimään. No mistähän sitä sitten… Mukavan rauhallista se on tämä pilkkiminen, muuten. Ei tarvitse mitään mindfulnessia, kun sitä istua kököttää tässä koko päivän ja tuumii maailman menoa. Että kyllä sitä rauhaa varmaan joulunakin tästä löytäisi.”

Olli vilkaisee Mimosaa, joka pyörittää varovasti päätään. Kalastajastakaan ei taida olla apua. He palaavat aukiolle. Topia ei näy missään.

Olli ja Mimosa ovat epätoivoisia. He lähtivät etsimään joulurauhaa, mutta nyt kadoksissa on myös Topi. Tästä isä ei takuulla ilahdu. Tuleekohan joulua tänä vuonna ollenkaan?

Tarinan seuraava osa julkaistaan kolmantena adventtisunnuntaina tällä sivustolla.


Ilahduta ystävää aineettomalla lahjalla

Valokuva: kaksi partiolaista nuotion äärellä talviretkellä
Kuva: Atte Kesti

Onko ystävälläsi jo kaikkea? Anna lahjaksi aineeton joululahja, jolla mahdollistetaan vähävaraisen lapsen harrastus.

SIIRRY JOULULAHJAKAUPPAAN