Joulutarinan toinen osa

Partiolaisten joulutarinan 2023 toisen jakso on julkaistu. Luminen kotimetsä näyttää päähenkilömme Keijo-leppäkertun mielestä ihan vieraalta. Hän lähtee tutustumaan talviseen metsään ja löytää myös apua.  Uudet jaksot ilmestyvät aina adventtisunnuntaisin. Muista mahdollisuus ilahduttaa ystävää aineettomalla lahjalla, ja lahjoita partioharrastus vähävaraiselle lapselle.

Kirjoittaja: Ninka Reittu

Lukija: Anna Brear

Kuvitukset: Ninka Reittu

Leppäkerttu, joka halusi nähdä joulun, osa 2: Metsän talviset kulkijat   

Joulutarina 2023, osa 2

Pikkuinen Keijo katseli ympärilleen vieraassa lumisessa maisemassa ja alkoi pian tuntea olonsa hyvin kolkoksi. Se nousi lähimmälle löytämälleen kivelle tähystämään, sillä lentäminen pakkasessa oli mahdotonta.  

Kiven päältä se näki aika kauas, niin kauas että se erotti maiseman metsän reunaan saakka. Siellä häämötti pieni punainen talo.  

-Noin sievässä mökissä voi asua vain mukavia, leppäkertuista pitäviä henkilöitä, Keijo tuumasi. Se lähti tomerasti eteenpäin lumessa.   

Leppäkertun pienet jalat eivät ole varsinaisesti tehty lumessa tarpomiseen. Ja melko pian Keijoa alkoi väsyttää. Mökki oli vielä hyvän matkan päässä, ja tuntui mahdottomalta jatkaa niin kauas. Keijo istahti lumeen. 

Silloin sen takaa kuului niiskahdus. Keijo hätkähti ja kääntyi äänen suuntaan.  

-Pahoittelen, olen nuhassa, sanoi niiskuttaja. Se oli orava.  

-Miten sinä olet tuon värinen? Keijo sanoi järkyttyneenä. Se katseli kauniin punaturkkisen oravan turkkia, joka ei ollut enää yhtään punainen. Se oli harmaa.  

-Talvi vie meiltä värit. Mutta se on hyvä juttu, meidän on helpompaa piiloutua mustavalkoiseen luontoon, kun meissäkään ei ole värejä, kertoi orava, ja samalla se katseli leppäkertun kirkkaan punaisena loistavaa pukua.  

Samassa Keijo huomasi, että metsässä sen ympärillä liikuskeli muitakin otuksia. Metsäjänis nosti pystyyn mustapäiset korvansa, mutta muutoin koko eläin oli lumivalkoinen. Puun runkoa vilisti ylös pieni, ovela lumikko. Jos oikein tarkkaan kuunteli ja katseli, ei talvinen luonto ollutkaan niin eloton kuin, miltä se ensin vaikutti. 

-Minä olen Kurre, orava esitteli itsensä. 

-Mikä sinun nimesi on? 

– Minä olen Keijo. Osaisitko auttaa minua? Minun pitäisi löytää kotiin ison kiven juureen, mutta en osaa. Koko muu perheeni nukkuu siellä, mutta minä halusin lähteä seikkailulle, leppäkerttu sanoi surkeana. Siitä alkoi tuntua, että pesästä lähteminen keskellä talvea olikin ollut aika huono ajatus. 

Orava näytti hetken aikaa mietteliäältä.  

-Kun minä etsin talvivarastojani, joita on tässä metsässä lukematon määrä, kiipeän yleensä tienoon korkeimpaan kuuseen tähystämään niitä.  

-Auttaako se? kysyi Keijo nyyhkäisten. 

-Ei yleensä, koska ne ovat piiloja ja tarkoitettu olemaan piilossa. Mutta voidaan kuitenkin kokeilla. 

Sitten orava kiepahti oksalle Keijon eteen, laski kauniin häntänsä sillaksi ja auttoi leppäkertun selkäänsä. Miten pehmoinen ja lämmin oravan turkki olikaan. Pieni Keijo piiloutui harmaan turkin sekaan täydellisesti, eikä sen kirkkaanpunainen puku erottunut enää ollenkaan talvisesta luonnosta. 

Samassa hetkessä lämminturkkinen orava säntäsi kuusen runkoa suoraan ylöspäin. Keijo haukkoi henkeään huimassa kyydissä, ja tunsi vatsassaan jännityksen nipistyksen. 


Ilahduta ystävää aineettomalla lahjalla

Osta partiolaisten aineeton lahja
Kuvitus: Ninka Reittu

Onko ystävälläsi jo kaikkea? Anna lahjaksi aineeton joululahja, jolla mahdollistetaan vähävaraisen lapsen harrastus.