Ugandan sanotaan olevan Afrikan helmi (The pearl of Africa), ja voin hyvin uskoa sen nähtyäni kuvia ja videoita Ugandasta. Odotan kovasti pääseväni näkemään Ugandan luontoa, sillä maan rajojen sisällä on niin savannia kuin viidakkoakin. Uganda sijoittuu suuren Victoria-järven rannalle ja lisäksi maan halki virtaa Niili. Eläinkunta onkin Ugandassa erittäin monipuolinen; kuuluisten, erittäin uhanalaisten vuorigorillojen lisäksi villinä elelee niin leijonat, seeprat, virtahevot, kirahvit, simpanssit, kuin erilaiset matelijatkin, vain muutamia mainitakseni.
Ugandassa on nähty esimerkiksi yli 1000 lintulajia, se on yli tuplasti enemmän kuin meillä Suomessa (~480 lajia). Kansallislintu on etelänkruunukurki ja tämä komea lintu onkin kuvattuna maan lipussa. Se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Kruunukurjet ovat ainoita kurkilintuja, jotka pesivät puussa. Ugandan toinen mielenkiintoinen lintu on todella suuri, reilun metrin kokoiseksi kasvava, kenkänokka. Se elää suoalueilla ja pyydystää ravinnokseen keuhkokaloja. Nimensä se on saanut hieman puukenkää muistuttavasta nokastaan. Kenkänokan siipien kärkiväli voi olla jopa yli 2,6 metriä, joten mahtaa olla vaikuttava näky jos tämän linnun suolla kohtaa.
Sumuisten vuorten gorillat ovat tietysti Ugandan ykkösnähtävyys. Ne elävät tiheässä Bwindin vuoristosademetsässä 5-30 yksilön laumoissa. Vuorigorillat ovat erittäin uhanalaisia, mutta lajin kanta on saatu suojelutoimenpiteillä kasvuun. Gorillat ovat lempeitä ja rauhallisia, ja isoimpia kädellisiä eläimiä. Gorillat syövät jopa 30 kiloa lehtiä ja muita kasvien osia päivässä. Gorillojen dna vastaa jopa 95-99 prosenttisesti ihmisen dna:ta, joten olisi erittäin mielenkiintoista päästä näkemään niiden touhuja viidakossa. Retki gorillavuorelle onkin toinen vaihtoehto kiertoajelun kahdesta retkestä.
Klassinen ”Afrikan iso vitonen” (Africa’s big five) tarkoittaa maan viittä vaikeimmin metsästettävää eläintä, jotka ovat elefantti, sarvikuono, afrikanpuhveli, leijona ja leopardi. Leirimatkamme kiertoajelulla saatamme nähdä nämä kaikki, mikäli hyvin käy! Eläimet elävät luonnossa villinä, joten safariyrittäjät eivät tietenkään voi luvata, että näkisimme ne kaikki. Lisäksi paljon riippuu siitä, mille alueille retkemme suuntautuu. Näiden viiden lisäksi saatamme nähdä myös monia muita eläimiä, kuten kirahveja, virtahepoja ja seeproja.
Arvaatkos, mikä eläin syö ja talloo paikallisten viljelijöiden satoa ja näin saa vihat päällensä? Sehän on tietenkin afrikannorsu. Ihmisten toiminnan vuoksi niiden kanta on romahtanut uhanalaiseksi. Suurimmat uhat ovat salametsästys sekä elinolojen menetys ihmisille. Afrikannorsu tarvitsisikin tehokkaita suojelutoimia, jotta ne eivät katoa täysin osasta Afrikkaa.
Ugandassa elävät sarvikuonot ovat pääasiassa pensassarvikuonoja, aiemmalta nimeltään suippohuulisarvikuonoja. Nekin ovat äärettömän uhanalaisia. Sarvikuonot ovat likinäköisiä, eivätkä näe ihmistä 30 metrin päästä, mutta niillä on kuitenkin erittäin hyvä haju- ja kuuloaisti. Ihmistä kohtaan ne ovatkin aggressiivisia ja hyökkäävät kohti, kun saavat vainun. Karkuun on turha juosta, sillä pensassarvikuonot juoksevat jopa 50 km/h. Täytyy toivoa, että safariautossa on ovet ja polttoainetta riittää.
Villieläinten näkeminen niiden omassa elinympäristössä on varmasti uskomaton kokemus, oli sitten kyseessä gorilla sademetsässä, leijona savannilla tai kenkänokka suolla. Jos pitäisi nyt valita näistä kaikista yksi, jonka haluaisi nähdä, en tiedä osaisinko päätöstä tehdä.
- Mari, Ugandan leirimatkan toinen matkanjohtaja
Ugandan maantieteellisellä alueella on asunut ihmisiä jo kymmeniätuhansia vuosia ja bantu-heimojen yhteiskunnat muodostuivat Viktoria-järven rannoille ennen ajanlaskun alkua. Heimojen muodostama viimeinen valtio oli hajanainen ja eristäytyvä Buganda, joka kamppaili alueellisesta vallasta muiden heimokuningaskuntien kanssa. 1800-luvun lopulla Bugandassa perinteisesti tapahtunut norsunluukauppa houkutteli ensin alueelle arabikauppiaat. Tuottoisa kauppa herätti myös eurooppalaiset suurvallat, ja vuosisadan lopulla Saksa ja Iso-Britannia kävivät lyhyen siirtomaasodan Ugandan sisällissodan siivellä. Siirtomaasodassa maat hyödynsivät siirtomaaherrojen tärkeimpiä työkaluja viiksivahan jälkeen: heimojännitteitä ja uskontoristiriitoja. Vuonna 1894 Uganda siirtyi virallisesti Iso-Britannian kruunun hallintaan. Uganda oli osa brittiläistä Itä-Afrikkaa aina 1960-luvulle asti, tuottaen brittiläiselle imperiumille muun muassa puuvillaa, teetä ja sotilaita.
Toisen maailman sodan jälkeen itsenäisyysmielisyys Ugandassa kasvoi kasvamistaan.
Uganda sai ensimmäiset vaalinsa 1961 ja itsenäistyi 1962 pysyen eräänlaisena edustuksellisena monarkiana kunnes 1967 valtapuolueet muuttivat maan tasavallaksi. Seuraten jälkikolonialistisen Afrikan suuntauksia myös Ugandan demokratiaprojekti kuitenkin romahti nopeasti. Vuonna 1966 Milton Obote julistautui presidentiksi ja hänen puolue Ugandan kansankongressi (UPC) otti haltuunsa kaikki hallituspaikat ja valtion toimielimet. Oboten puheissa Ugandan ja Afrikan tulevaisuus oli sosialismissa, mutta käytännössä UPC:n kannattajat rikastuivat muiden köyhtyessä. Tämä lisäsi itsenäistymisen jälkeen kiihtyneitä heimoristiriitoja. Vallankaappauksen pelossa Obote lisäsi asevoimien valtaa pitääkseen itsensä ja kannattajansa turvassa. Tämä kääntyi kuitenkin Oboten kohtaloksi – "omat koirat purivat."
1960-luvun lopulla Ugandan asevoimissa palveli pohjois-Ugandasta kotoisin oleva brittien Itä-Afrikan siirtomaa-armeijasta kotiutettu vääpeli, joka oli osoittautunut valtionjohdolle hyödylliseksi, muutenkin mukavaksi mieheksi. Itsenäistymisen jälkeisessä myllerryksessä toiminnan miehelle oli leivottu useampi ylennys, ja vuosikymmenen loppuun mennessä hän päätyikin Ugandan asevoimien komentajaksi. Tämä mies oli nimeltään Idi Amin.
Idi Aminin mukavan ulkokuoren takana oli kuitenkin useita Ugandan naapurimaihin tehtyjä puolilaillisia sotilasoperaatioita, asevoimien varojen väärinkäyttöä ja yksi presidentti Obotea vastaan tehty salamurhayritys. Vuoden 1971 alussa Oboten mitta Aminin kikkailuille täyttyi ja presidentti antoi käskyn pidättää Amin apureineen kavalluksesta. Toiminnan miehenä Idi Amin kuitenkin tarttui vallan kahvaan Oboten poistuttua maasta kansainväliseen konferenssiin. Tammikuun lopussa 1971 Idi Amin suoritti sotilasvallankaappauksen.
Vallankaappauksesta seurasi kahdeksan vuoden kärsimys Ugandalle. Idi “Big Daddy” Amin oli valtansa alussa suosittu kansan parissa, koska aiempiin poliitikoihin verrattuna hän oli maanläheinen, kertoi rivoja kaskuja ja oli hyvä nyrkkeilemään.
Kuitenkin absoluuttisen vallan korruptoiva vaikutus iski myös Aminiin ja vihollisia salaliittoineen alkoi nopeasti löytyä jokaisen akaasiapuun takaa.
Amin näki muun muassa muut heimot, intialaiset kauppiaat sekä naapurimaat vihollisinaan. Vastustajien kitkemiseksi Amin aloitti silmittömän väkivaltakampanjan, joka tuhosi Ugandan yhteiskunnan, poliittisen järjestelmän, liike-elämän ja pääosan ulkosuhteista. Aminin valtakaudella arvioidaan kuolleen yli 300 000 henkilöä murhien, kidutusten ja erilaisten kuolemanpartioiden rajoittamattoman väkivallan seurauksena.
“Skotlannin viimeinen kuningas” syöstiin vallasta 1979 kun Tansanian asevoimat hyökkäsivät maahan estääkseen Ugandan sotilaiden aiheuttamien rajakahakoiden lisääntymisen. Tansanian joukkojen mukana Ugandaan palasi maan pakolaishallituksen jäseniä ja Aminia vastustaneita kapinallisryhmiä. Idi Amin pakeni Saudi-Arabiaan, jossa asui eristyksissä viiden tähden hotellissa Jeddan satamakaupungissa kuolemaansa asti vuoteen 2003.
Aminin valtakauden jälkeen Milton Obote ja UPC palasivat valtaan. Valtaan paluu tapahtui vaalien kautta, mutta yhteiskunnallinen tilanne Ugandassa pysyi ongelmallisena. UPC jatkoi itsevaltaista toimintaansa ja sekasortoi säilyi maassa. 1980-luvulta eteenpäin Ugandan poliittista elämää täplittivät UPC:n hallitsemien puolisotilaallisten joukkojen väkivaltaisuudet, erilaisten sissiliikkeiden toiminta Ugandan rajoilla sekä Kongon konfliktin kerrannaisvaikutukset kuten pakolaiset, poliittiset levottomuudet ja laittoman talouden kasvu.
2000-luvulla Ugandassa on järjestetty demokraattisten vaalien tunnusmerkit täyttäviä äänestyksiä ja erityisesti nuoriso toivoo entistä demokraattisempaa tulevaisuutta.
Internetin ja sosiaalinen median leviäminen ovat tasa-arvoistaneet yhteiskuntaa tiedonsaannin, osallisuuden ja viestinnän osalta. Tämä on tuonut myös Ugandan yhteiskunnalliset ongelmat, kuten korruption ja vähemmistöjen syrjinnän ulkomaailman tietoon entistä paremmin.
Ugandan tulevaisuus ei ole yksi selkeä polku, mutta demokratiavaatimusten ja hitaasti, mutta varmasti kehittyvän yhteiskunnan myötä tulevaisuus on kuitenkin valoisampi kuin menneisyys.
- Mikko, Ugandan leirimatkan logistiikkapäällikkö
Tällä matkalla toivon mukaan päästään tutustumaan hieman kehitysyhteistyönkin monimutkaiseen ja monisyiseen maailmaan. Afrikka ja kehitysyhteistyö on yhdistelmä, joka herättää hurjasti tuntemuksia, ajatuksia ja mielipiteitä. Suomen Partiolaiset on tehnyt erilaisia kehitysyhteistyöprojekteja ajan saatossa ja viimeisimpänä projektina on ollut tyttöjen koulunkäynnin tukeminen Ugandassa (tsekkaa #NMSD). Tämän matkan tavoitteena onkin päästä tutustumaan eri tapoihin tehdä kehitysyhteistyötä sekä #NMSD-kokonaisuuteen, mutta huom. tämä matka ei ole kehitysyhteistyömatka.
Osana Uganda 2022 -matkaa tutustumme No Missed School Days -projektin sisältöön ja teemme yhteistyötä ugandalaisten partiolaisten kanssa.
Toivottavasti pääsemme näkemään ugandalaisten partiolaisten kanssa #NMSD-projektin aikaansaannoksia sekä vierailemaan paikoissa, joissa työtä on tehty. #NMSD-projektin myötä tyttöjen koulupudokkuutta on vähennetty ja kuukautishygieniaan liittyviä tabuja on rikottu – tyttöjen koulunkäyntiin liittyviä haasteita ja ongelmia on tuotu esiin. Ja tyttöjen, jos kenen, kouluttaminen ja koulunkäynnin tukeminen onkin sitä kovan luokan tärkeää työtä, jota globaalin etelän maissa tehdään. Eikä tuo kuukautishygienia ole meille täällä Suomessakaan osa ihan päivittäistä kahvipöytäkeskustelukulttuuria, joten tämän kissan pöydälle nostaminen on enemmän kuin ajankohtaista myös täällä! Napakka hurraa siis avoimelle keskustelulle, tasa-arvolle ja tyttöjen oikeuksille!
Vietämme osan matkasta pitäen leiriä yhdessä ugandalaisten kanssa. Tämän leirin aikana pääsemme kohtaamaan ugandalaisia partiolaisia sekä tutustumaan toivon mukaan myös muihin tapoihin tehdä kehitysyhteistyöprojekteja.
Tarkoituksena on kuitenkin, että juuri sinä reissulle lähtijä, vaikutat myös siihen, mitä me teemme ja mihin me tutustumme!
Leirin ja matkan sisältö ja kokonaisuus tulevat siis teiltä, jotka reissuun lähdette, eikä ohjelma tule teille suinkaan valmiiksi pureskeltuna ja pöytään kannettuna. Ennakkotapaamisissamme päästään sitten pureutumaan hieman kehitysyhteistyön kysymyksiin enemmän sekä suunnittelemaan kokonaisuutta, mitä kaikkea me sitten teemmekään Ugandassa! Huippua nähdä teidät pian!
- Lintsi, Ugandan leirimatkan ohjelmasta ja kehitysyhteistyöstä vastaava staabin jäsen
Kuva: Pauliina Riihelä