”Karhunhampaasta luin ensimmäisen kerran Partio-lehdestä joskus kauan sitten, tuolloin merkki oli saatu tutkimalla maaston kulumista Oulangan kansallispuistossa. En tuolloin keksinyt omaa tutkimusaihetta, joten suoritus jäi tekemättä ja tyydyin mustaan Jänkäsusimerkkiin. Idea harvinaisesta suorituksesta jäi kuitenkin taustalle kytemään.

Karhunhampaan yksi kulmakivi onkin juuri harrastetutkimus. Tutkimusaiheen täytyy olla itseä kiinnostava, sillä sen parissa kuluu paljon aikaa sekä vaelluksella että raportoinnissa. Oman tutkimukseni aiheeksi valikoitui kelojen
pinnassa näkyvän kierteen suunta ja voimakkuus. Mietiskelin ilmiötä retkilläni jo kauan sitten, mutten tullut ajatelleeksi, että siinähän on hyvä aihe.

Kaikissa puissa esiintyy kierteisyyttä. Tavallisesti se kulkee oikeakätisesti, eli ylöspäin mennessä vasemmalta oikealle, mutta poikkeuksiakin on. Paljastui että asiaa on tutkittu jo ainakin 100 vuoden ajan, sillä ilmiöllä on merkitystä mm. puun lujuuteen rakennuspuuna tai muotoilun helppouteen huonekaluja tehdessä.

Karhunhampaan suorittanut Antti Peltola (oik.) on saanut retkeilyseuraa
pojastaan Henristä.

Vaelluksella mittasin kierrettä astemitalla, arvioiden samalla puun paksuutta ja havainnoimalla sen kasvupaikkaa. Vertasin tuloksia löytämiini tietoihin ja omiin retkeilyvalokuuviini. Tulokseni odotetusti vahvistivat, että suorat tai vasenkätiset puut olivat selvästi harvinaisempia kuin oikeakätiset, mutta yllättäen jopa yleisempiä kuin vertailuaineistossa. Maastosta löytyi myös muutama erikoistapaus, jossa puu kiersi kumpaankin suuntaan. Tiukimmat kierteet suuntaan tai toiseen löytyivät paksuimmista puista, ja oikealle kiertyvien maksimiasteluku oli selvästi suurempi kuin vasen maksimi.

Valitsemani aihe oli aika työläs, koska mittauksia piti tehdä ja taltioida koko ajan. Siinä mielessä aihe, jota voi tutkia tauoilla olisi ollut selkeästi helpompi. Kohteeksi valikoitui minullakin Oulanka ja siellä Karhunkierroksen pitkä reitti muutamin lisäyksin. Yhteensä kuljimme noin 90 kilometriä.

Antti Peltola tutki Karhunhammas- tutkimuksessaan puiden kierteisyyttä.

Parasta Karhunhampaassa oli varmaankin uuden oppiminen. Kuten Gandhi sanoi: Ihmisen tulisi elää kuin kuolisi huomenna, mutta opiskella kuin eläisi ikuisesti. En usko, että olisin ilman Karhunhammasta opiskellut näin syvällisesti puiden biologiaa. Myös varusteiden ja ruuan perusteellinen arviointi oli mielenkiintoista ja seuraavia retkiä hyödyttävää.

Ylipäätänsä suoritus ei ole mikään läpihuutojuttu. Itse aiheen lisäksi pitää perehtyä yleisesti tutkimuksen tekemiseen ja vielä raportoidakin kaikki, retkeilyä unohtamatta. Suosittelen Karhunhammasta kaikille, jotka muutenkin tekevät pitkiä retkiä – merkin hienous on nimenomaan siinä, että sen saatuaan tietää ansainneensa sen.”

Kuka?

  • Antti Peltola, 49 vuotta.
  • Sai Karhunhammas-merkin numeroltaan 406.
  • Lapsuus- ja nuoruusvuodet partiossa Riihimäen Eräpojissa.Tauon jälkeen palasi lasten kanssa partioon.
  • Nykyinen lippukunta on Karkkilan Raudanreippaat, jossa vetää ryhmää.
  • Muita harrastuksia ovat piirtäminen, kalastus, retkeily ja nyrkkeily.

Fakta

  • Karhunhammas ja Majavanhäntä ovat 15 vuotta täyttäneille samoajille, vaeltajille ja aikuisille partiolaisille tarkoitettuja kaukoretkimerkkejä.
  • Niiden suoritusvaatimuksena on ennalta valmisteltu raportoitava vaellus, jolla tehdään harrastetutkimus.
  • Karhunhammasta pidetään partiolaisten keskuudessa eräänlaisena eränkävijän diplomina ja se on yksi arvostetuimmista suoritusmerkeistä.
  • Kaukoretkiperheen uudempi jäsen on kaukomelontamerkki Majavanhäntä.
  • Molempien merkkien suoritusperiaatteet ja vaatimukset ovat yhtäläiset, vain vaellukseen liittyvät vaatimukset poikkeavat toisistaan.
  • Merkkien suoritukset hyväksyy Suomen Partiolaisten Karhunhammasraati.
  • Lisäksi purjehtijoille on oma kaukopurjehdusmerkki Kultainen ruori. Kultaisen ruorin suorituksista vastaa Suomen Partiolaisten meripartioryhmä.
  • Lisätietoja: partio-ohjelma.fi/kaukoretkimerkit