Ihmiset

Löytöretkeilijä Patrick “Pata” Degerman jahtaa haaveita kartoittamattomilla alueilla — Kipinä seikkailuun syttyi partion kautta

Patrick ”Pata” Degerman kiipeää vuoria ja matkustelee ympäri maailmaa. Nyt Pata kannustaa ihmisiä tavoittelemaan haaveitaan rohkeasti.

Koskematon luonto ja maisemat. Patrick Degermanille löytöretkeilyssä kiehtovinta on visuaalinen puoli ja erityisesti paikat, joissa ihminen ei ole aiemmin vieraillut. Ensimmäisen löytöretkensä hän teki vuonna 1997 Etelämantereelle, jossa hän retkikuntansa kanssa kiipesi vuorille, joita ei ole aiemmin kiivetty. Yhden niistä hän nimesi Mount Sisuksi.

– Ensimmäisen reissun aikana sattui kaikenlaista. Löysimme lumen alta ison puisen laatikon, jossa oli 300 kiloa ruokaa. Laatikko oli ensimmäisen Etelämantereella vierailleen kiipeilyretkikunnan jäljiltä. Löysimme myös pienempiä laatikoita, joissa oli lääkkeitä ja suklaakeksejä. Ne suklaakeksit olivat noin 30 vuotta vanhoja, mutta maistuivat ihan hyvälle.

Pata on kiivennyt 22 ensinousua vuorille, joita kukaan ei ole aiemmin kiivennyt. Hurahdus löytöretkeilyyn syttyi hiljalleen, kun Pata innostui partiokavereidensa kanssa vaeltamisesta ja retkeilystä. Siitä sitten alettiin ottaa askelia aina vain vaativampia retkiä kohti, kunnes kaverit jäivät matkasta, kun Pata lähti vuoria valloittamaan.

KUVA: Degermanin kotialbumi

 

Moni ihminen sanoi minulle ensimmäisen retken aikana, että tuo ei ole mahdollista ja silti se onnistui.

Onko löytöretkeilijöillä jonkinlaisia supervoimia?

– Peruserätaidot pitää olla hyvin hallussa. Partiossa opetellaan trangian käyttöä, mutta kun mennään kylmille napa-alueille, tarvitaan usein bensiinikeittimiä sekä paikantimia ja erilaisia radioita.

Retkillä tarvitaan samanlaisia taitoja kuin partiossakin, mutta vain hiukan vaativammalla asteella. Ruoka laitetaan itse retkikeittimillä ja nukutaan teltoissa. Pitää myös aina varautua huonoihin keleihin.

– On hyvin helppoa valita retkikuntaan sellainen henkilö, joka sanoo olleensa partiossa. Asenne on se, mikä erottaa. Piti saada eräällä retkellä leiri pystyyn, lähemmäs 50 telttaa. Oli helppoa antaa ohjeet eräälle vanhalle partiolaiselle ja luottaa että homma tulee tehtyä. Partiolaiset eivät kyselleet koko ajan ohjeita vaan tekivät.

Diplomatiakykyjä ja partiohenkeä

Kun ollaan lähdössä löytöretkelle, tarvitaan diplomaattisia kykyjä, sillä usein joutuu toimimaan monien uusien ihmisten kanssa. Se, että ei anna periksi, on myös ensisijaisen tärkeää.

– Moni ihminen sanoi minulle ensimmäisen retken aikana, että tuo ei ole mahdollista ja silti se onnistui.

Mutta partiohenki. Sitä, että autetaan toisia, vaikkapa kannetaan tavaraa tai tiskataan, tarvitaan erityisen paljon.

Partiolaiset eivät kyselleet koko ajan ohjeita vaan tekivät.

KUVA: Anna Enbuske

Missä raha pesii?

Matkat napa-alueille ovat todella kalliita. Niissä maksavat varusteet ja erityisesti pitkät ja haastavat matkat. Niiden rahoittaminen yksin olisi todella haastavaa ja aikaa vievää touhua. Mutta missä se raha sitten piilee?

– On erilaisia säätiöitä, joilta voi pyytää rahoitusta, ja sitten on yrityksiä. Yrityksiltä voi pyytää yhteistyökumppanuutta, jolloin yritys tarjoaa retkikunnalle esimerkiksi uudet teltat, joihin sitten maalataan tai ommellaan yrityksen logo. Näin voidaan tarjota yrityksille näkyvyyttä. Sitten voi myös vain pyytää avustusta, jolloin vain saadaan apua yritykseltä.

Jotta voi saada rahoitusta, pitää osata puhua yritysten kieltä sekä olla läpinäkyvä budjetti. Kun menee puhumaan yrityksille, pitää olla valmis kertomaan, mihin rahat ovat menossa ja hyvä suunnitelma. Partiolaiset voisivat Patan mukaan hyvin käyttää samoja varainhankintakeinoja omien reissujen tai retkien rahoittamiseen.

Kun tuntee sen savun hajun, tulee partiofiilikset. Nuotiolla rupeaa avautumaan ja keskustelemaan aivan eri tavalla.

Aika antaa takaisin partionuorille

Pata pitää partion aatetta tärkeänä ja uskoo partiolaisiin. Hänestä on tärkeää, että luonto on mukana harrastuksessa. Jos Pata pystyy jollain keinolla tätä tukemaan, sen hän haluaa tehdä. Siksi Pata on mukana juuri startanneessa, uudessa Partion Ystävät -lahjoituskampanjassa.

– Haluan muistuttaa vanhoja partiolaisia, jotka ovat myöhemmin elämässään menestyneet, siitä, mitä paljon partio on antanut juuri heille. Nyt olisi aika maksaa takaisin ja antaa tuo sama mahdollisuus jollekin nuorelle. Laittaa ihmiset miettimään, mitä kaikkea on saavuttanut partion kautta elämässä.

KUVA: Anna Enbuske

Partiossa on paljon suojelemisen arvoista Patan mielestä. Partiolaiset oppivat elämään luonnon mukana ja suojelemaan yhteistä planeettaamme. Yhteistyö on myös yksi asioista, jotka nousevat tärkeimpiin partiossa opittaviin taitoihin.

Vastuun kantaminen sekä raporttien kirjoittaminen ovat taitoja, joita Pata on oppinut partiossa. Myös se, miten kirjoitetaan kunnollinen varustelista, on opittu jo nuorena partion ansiosta.

– Lippukuntani oli Munksnäs Spejarna r.f. Huomasin heti, että tämä partio on minun juttu, vaikka liityin myöhään, 13-vuotiaana.

Patan lempiperinne partiossa on nuotio.

– Kun tuntee sen savun hajun, tulee partiofiilikset. Nuotiolla rupeaa avautumaan ja keskustelemaan aivan eri tavalla.

Periksi ei saa antaa

Patan ura on hyvä esimerkki siitä, että päättäväisyyden avulla on mahdollista saavuttaa mahdottomiltakin kuulostavia asioita.

– Kaikilla meillä on haaveita. Halutaan tehdä tai saavuttaa jotain. Jos et lähde kohti tuota haavetta, et koskaan sinne pääsekään. Pitää uskaltaa epäonnistua. Mikään ei onnistu ensimmäisellä kerralla, mutta joskus sinä varmasti pääset sinne, minne olet menossa. Pitää uskaltaa tehdä, ja milloinkaan ei saa antaa periksi, vaikka miten mahdottomalta tuo haave tuntuisi.

KUVA: Patrick Degerman

Paras partiomuisto

“Ensimmäisellä leirilläni Tammisaaressa oli tosi hyvä vaellus. Meillä oli kaverin kanssa aikamoinen vauhti päällä, ja kun huomasimme, että perässä roikkui joku tyttö, joka piti samaa tahtia, ei oikein ilahduttu. Kiristettiin vauhtia, mutta se roikkui siellä yhä vaan, ja ihmeteltiin että mikä tämä juttu nyt on. Meni vuosi ja taas oli leiri ja vaellus, jossa sama tyttö roikkui perässä. No, tuosta tytöstä tuli sitten lopulta minun vaimoni.”