Parhaillaan käynnissä olevalla sokeain viikolla julkistettiin Teuvo Ruposen kokoama historiikki Neljä vuosikymmentä partiota Helsingin sokeainkoulussa. Kirja kuvaa hienosti merkittävää osaa sisupartion historiasta Suomessa.
Laajennettu partiotyö eli sisupartio alkoi Suomessa 1930-luvun alussa. Käynnistäjinä olivat muun muassa Anni Collan, Ingebor Alopaeus-Lindholm ja Helvi Maukola (myöhemmin Sipilä). Ensimmäisten joukossa toiminta alkoi Helsingin sokeainkoulussa, jonne perustettiin lippukunta sekä tytöille että pojille. Toiminta jatkui lähes neljäkymmentä vuotta.
Partio avasi ikkunan sisäoppilaitoksen ulkopuoliseen maailmaan. Viikoittaiset kokoukset, retket ja leirit toivat vaihtelua laitoksen arkeen. Partio opetti monia arkielämän taitoja, kasvatti omatoimisuuteen, vahvisti sosiaalista toimintakykyä ja kannusti osallistumaan. Se antoi tunteen kuulumisesta suureen sisarusjoukkoon. Partio oli integraatiota parhaimmillaan, vaikka tuota sanaa ei vielä tuolloin käytettykään.
− Partion merkitys oli tavattoman suuri sokeainkoulun arjessa, koska se toi sisältöä vapaa-aikaan. Partiotaitojen opettelu oli hauskaa. Aktiviteeteissä oli samat vaatimukset kuin muillekin, paitsi suunnistusta ja kartanlukua meillä ei ollut. Sokeille ei annettu helpotuksia ja oikeastaan mitään toimintaa ei jätetty pois, vaan tilalle oli kehitetty jotain muuta, Teuvo Ruponen muistelee.
− Morsetusta harjoittelimme vapaa-aikanakin. Vähemmän toivottu tapa oli morsettaa lämpöpatteria pitkin viestejä yläkertaan, Ruponen virnistää.
Morsetusta harjoittelimme vapaa-aikanakin. Vähemmän toivottu tapa oli morsettaa lämpöpatteria pitkin viestejä yläkertaan.
Helsingin sokeainkoulun partiolippukunnissa oli vuosikymmenten mittaan monia partiojohtajia, jotka myöhemmin toimivat partioliikkeen johtotehtävissä ja ansioituivat muutoinkin suomalaisen yhteiskunnan palveluksessa. Heille sisupartio antoi aivan uusia näkymiä elämään. Tarvittiin rohkeutta ja luovuutta. Aina käytettävissä ei ollut valmiita ohjeita.
Tarinat yksiin kansiin
Sokeainkoulun lippukuntien toimintaa käsittelevä aineisto on ollut hyvin hajallaan ja osin puutteellista. Historiikkia varten kirjallisten lähteiden antia täydennettiin haastattelemalla toiminnassa mukana olleita lippukuntien jäseniä ja johtajia. Oli viimeinen hetki koota lippukuntien vaiheet yksiin kansiin. Työn teki entinen Kallioritareiden jäsen, eläkkeellä oleva kuntoutusjohtaja Teuvo Ruponen. Kirjan laatimisen myötä hän tutustui sisupartiotyön syntyyn, kehitykseen ja monivivahteiseen toimintaan Helsingin sokeainkoulun kahden sisulippukunnan puitteissa. Työn myötä myös omat muistot liittyivät osaksi kokonaisuutta.
− Aluksi ajattelin tehdä laajemman artikkelin, mutta aihe vei mukanaan. Mitä enemmän aineistoa löytyi, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, että aiheeseen täytyy paneutua perusteellisemmin, kertoo kirjan kirjoittaja Teuvo Ruponen.
Neljä vuosikymmentä partiota Helsingin sokeainkoulussa on ensimmäinen teos, joka käsittelee aihetta kattavasti. Se täydentää merkittävällä tavalla partioliikkeen historiaa. Kirjassa on 248 sivua ja lähes kolmekymmentä valokuvaa.
Ruponen keräsi aineistoa muun muassa vanhoista partiolehdistä sekä museoista. Ruposen avustajana toimiva Päivi Ahopelto auttoi valtavan aineiston läpikäymisessä.
− Kirjaa työstettäessä minua ilahdutti ajatus, että aiemminkin lapset nähtiin lapsina ja heitä kohdeltiin yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan, summaa Päivi Ahopelto, joka itsekin on ollut partiolainen nuoruudessaan Kraaterin Tytöissä Lappajärvellä.
Kirja on omakustanne ja sitä voi tilata tekijältä sähköpostitse osoitteella teuvo.ruponen@elisanet.fi. Kirjan hinta on 25 euroa + mahdolliset lähetyskulut.
