Yleinen

15-vuotias Emma: “Ei siinä kauan mennyt, kun partiosta löytyi parhaat ystäväni”

Partioasemalla työelämään tutustumisessa ollut Emma Härmä aloitti partion ollessaan 7-vuotias. Hän asuu Lauttasaaressa ja harrastaa partiota Lauttasaaren Luotsitytöissä. Ensimmäiset partiomuistot kesäleiriltä löytävät kuitenkin jo ennen sudenpentuaikoja, partioleiri Kilkkeeltä 2010.

Iloinen pikkutyttö kurkkaa väkijoukosta partiohuivi kaulassa
Emma 6-vuotiaana Kilke-leirillä.

-Kilkkeen jälkeen se oli varmaa. Heti kun olen tarpeeksi vanha, menen partioon. Äidin partiotaustalla samassa lippukunnassa oli myös osaa päätökseeni. Muistan kävelleeni ensimmäiseen kokoukseen neljäntuulen solmu ikivanhassa luotsityttöhuivissa ja alkurivissä olin ylpeästi kolmea sormea näyttäen. Kyllä sitä sitten pikkuhiljaa oppi sudenpentujen tavoille ja pian huivissa komeilikin merimiessolmu ja otsalla oli vain kaksi sormea, Emma Härmä kertoo.

-Kilkkeeltä asti partiourani on ollut kaikkea mitä harrastukselta voi toivoa. Ei se aina helppoa ollut, kun piti futistreeneistä juosta partioon ja aika ei meinannut millään riittää, mutta oli se aina menemisen arvoista. Sudarista asti olen kokenut partiossa hauskoja hetkiä ja tutustunut uusiin ihmisiin. Ei siinä kauan mennyt, kun partiosta löytyi parhaat ystäväni.

Emma on käynyt lippukunnan retkillä pienestä asti. Vaikka välillä satoi vettä ja hanskatkin olivat hukassa, retket olivat aina ihan parasta ajanvietettä.

-Kun minulta kysytään, mikä on ollut parasta partiossa, vastaus on helppo:  Ystävät ja kaikki mitä olen heidän kanssaan päässyt tekemään. Kokouksissa saadut hysteeriset hepulit, pelit ja leikit, näytelmät ja tyhmät tempaukset. Partiossa olen voinut vaihtaa täysin vapaalle.

Pitkään jatkuneen jalkapalloharrastuksen takia Emma ei ollut päässyt lippukuntansa kanssa yhdellekään partioleirille. Kaikki muuttui kesällä 2018, kun Emma pääsi pitkästä aikaa kesäleirin keskelle piirileiri Kliffalle.

-Kliffan jälkeen olen lopullisesti hurahtanut partioon. Sitä oli kahdeksassa vuodessa ehtinyt unohtaa, miten hauska kesäleirillä on. Leiriarjesta tulee oma arki, teltasta tulee oma koti ja joka aamu herää 8 aikoihin torven soittoon. Kliffan jälkeen viime kesänä 2019 olin kolmella viikon kestävällä partioleirillä. “Partiokesä=paras kesä”

Neljä partiotyttöä kartanluvussa
“Ei puolijoukkuetelttaa kukaan yksin saa pystyyn ja rankan leiripäivän jälkeen yölliset naurut ja korttipelit uusien tai vanhojen kavereiden kanssa on ehkä hauskinta ikinä”, Emma kertoo. Kuva: Ella Härmä

Emmalla ei ollut koskaan epäilystäkään siitä, etteikö hänestä tule johtajaa. Tänä syksynä on ollut Emman ja hänen ystävänsä ensimmäinen johtajuusvuosi, joka on kulunut nopeasti.

-Nyt sitä on kuljettu jo pitkä matka partiossa, ja lisää on tulossa. Partio on tarjonnut minulle hurjasti taitoja elämän eri tilanteisiin ja selviytymiseen. Olen oppinut luonnosta, maailman tapahtumista, rahan käytöstä, ihmisistä, ruuanlaitosta ja ystävien tärkeydestä. Partiossa sitä usein vähät välittää puhelimesta ja sen sijaan saa elämälle hyvän perustan ja ison tukiverkoston.

Emma odottaa innolla, että ensi kesänä hän ehkä pääsee Belgian partioleirille tapaamaan partiossa saanutta ystäväänsä.

-Kansainväliset ystävät laajentavat maailmankuvaa ja on uniikki tilaisuus päästä tutustumaan eri maiden partiokulttuuriin. En malta odottaa niitä kaikkia kavereita, keitä en ole vielä tavannut.

Emma sanoo, että partio on yksi parhaista asioista, mitä elämä on tuonut tullessaan. Hän suosittelee sitä isoin avosylein aivan kaikille.

-Olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että eksyin tähän käsittämättömään maailmaan, partioon. Kannan ylpeästi huiviani ja olen aina valmis kohtaamaan uutta. Kerran partiolainen, aina partiolainen.