Nousujohteisuus on elämänasenne. Jos haluat todella elää nousujohteisesti ja tavoitteellisesti, se tarkoittaa kehittävää toimintaa myös huonoimpina päivinä.

Epäonnistuminenkaan ei kuitenkaan estä edistystä. Itseasiassa se on olennainen osa sitä. Epäonnistuminen kasvattaa ihmisenä: se opettaa omien rajojen tunnistamista sekä vaikeiden tunteiden, kuten häpeän ja pettymyksen sietämistä. Ennen kaikkea se opettaa nöyryyttä. Vaikka nousujohteisuus on monesti hyvä asia, ongelmana on kuitenkin se, että menestys nousee helposti päähän. Virheet palauttavat meidät maan pinnalle.

Mokaamisen hetkellä tilanteesta voi tuntua mahdottomalta löytää mitään positiivista. Tärkeintä onkin antaa vaikeiden tunteiden tulla, tuntea ja kohdata ne. Ankarakin rankentava kritiikki kannattaa kuunnella suuttumuksen yli, sillä sen tarkoitus on auttaa sinua välttämään samat virheet tulevaisuudessa. Usko pois. Epäonnistumisen ei kuitenkaan saa antaa lamaannuttaa, sillä muuten olet hävennyt ja kärsinyt seuraukset turhaan.

Virhearvioiden tekeminen kannattaa nähdä voimavarana, joka saa meidät tarkastelemaan kykyjämme, puutteitamme ja resurssejamme sekä toisaalta myös todellisia mielenkiinnon kohteitamme. Epäonnistuminen saa meidät harkitsemaan, mihin seuraavaksi ryhdymme, mutta
toisaalta todennäköisesti myös menestymään paremmin, koska olemme viisastuneet vahingosta.

Kommellukset opettavat myös luottamusta toisiin ihmisiin ja rohkeutta pyytää apua. Jos epäonnistumiselle edes on hyvää ympäristöä, se on partio, sillä pesteissä tukiverkkona on aina luotsi, työryhmä, johtajapari tai partiokaverit. He tukevat taitamattomuudenkin hetkellä. Partiossa kasvetaan vastuuseen, joten pidä seuraavaa mokaasi itsetukiskelun ja henkisen kasvun välineenä.