Löytöretkeilijä, vuorikiipeilijä Patrick ”Pata” Degerman aloitti partion 15-vuotiaana. Hän löysi partiosta kipinän seikkailuun ja elämässä tarvittavat taidot. ”Voin ihan rehellisesti sanoa, että retkikuntien johtamisen opin suoraan partiosta. Partiossa oppii tiimityötä, suvaitsevaisuutta ja vastuunkantoa”, Degerman kuvailee. Partion Ystäväksi hän ryhtyi, jotta uusilla lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus saada samoja kokemuksia kuin hän itse on partiosta saanut.
− Partiosta se kaikki lähti. Sain innostuksen mennä metsään ja luontoon. Nuorena lippukunnanjohtajana opin myös, että kun keräämme varoja ja hankimme varusteet, voimme tehdä mitä vaan. Minua kiehtoi partion tarjoama vapaus päättää itse asioista, Pata muistelee.
Pata tuli partioon yläasteikäisenä, kun kaveri pyysi mukaan. Partio vaikutti hänestä makeelta, seikkailulta. Pata tempautui mukaan porukkaan saman tien ja ryhtyi myös johtajaksi.
− Lippukuntani profiloitui aika erähenkiseksi. Halusimme vähän koetella rajojamme, nukkua talvella ilman telttaa ja taivasalla ja tehdä extremejuttuja, kaikki piti kokeilla. Samalla karttui perustaidot siihen, miten toimia, kun on myrsky, huono keli tai kylmä, Pata kuvailee.
Innokkaan johtajaporukan myötä lippukunta alkoi kasvaa ja mukaan tuli erityisesti sellaisia, jotka halusivat actionia.
− Vaikka olimme alkuun ihan kokemattomia, niin halusimme kuitenkin tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja ymmärsimme myös turvallisuusaspektit, helsinkiläisen Munksnäs Spejarna -lippukunnan entinen johtaja kertoo.
Treenattiin, kisattiin, voitettiin
Partio oli kiinnostavaa, koska se tarjosi nuorelle Patalle sopivasti haasteita. Myös vastuut hoidettiin, vaikka ne eivät aina olleet niitä kiinnostavimpia asioita. Puolihuomaamatta opittiin tekemään pöytäkirjat ja laatimaan budjetit.
− Mahtavaa on se, kun aikuiset antavat vapauden nuorille tehdä ja kokea. Partiossa joutuu uskaltamaan ja hyppäämään sellaisiinkin tilanteisiin, joista ei tiedä pätkääkään. Vaikka järjestämään leiriä. Juuri siksi siinä oppii suunnattomasti.
Pata tykkäsi nuorena myös partiokisoista ja itsensä haastamisesta – silloin treenattiin ja kisattiin ja voitettiin. Sieltä yhdestä kisasta löytyi vaimokin.
− Olin partiossa aktiivisesti opiskeluaikoihin asti, kunnes ensin opinnot, sitten perhe ja työt veivät ajan. Samaan aikaan havahduimme oman johtajaporukkamme kanssa siihen, että nyt pitäisi päästää uudet nuoret johtamaan, oli heidän vuorostaan loistaa. Näin sen pitääkin mennä, Pata toteaa.
Tavoitteena parempi maailma
Patalle partio antoi pohjan kaikkeen tekemiseen.
− Voin ihan rehellisesti sanoa, että retkikuntien johtamisen minä opin suoraan partiosta. Ja partiossa huomasin, että luonto on makee mesta. Myöhemmin siihen tuli myös luonnonsuojelun näkökulma.
Tärkeintä partiossa on kuitenkin Patan mukaan yhdessä tekeminen. Partiossa on pakko oppia toimimaan muiden kanssa.
− Siitähän tässä elämässä on pitkälti kyse. Maapallon väkimäärä vain lisääntyy ja juuri siksi on tärkeää, että ymmärretään toisiamme, voidaan kommunikoida ja toimia muiden kanssa, vaikka ollaan erilaisia ja tullaan erilaisista taustoista. Juuri sitä partiossa oppii; suvaitsevaisuutta ja yhdessä tekemistä, Pata kiteyttää.
Partion Ystäväksi Pata lähti, jotta yhä useammalla lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus aloittaa partioharrastus.
− Tarvitsemme Partion Ystäviä, jotta saamme enemmän partiolaisia Suomeen, jotta Suomi ja maailma pärjää paremmin. Kaikilla on paljon hauskempaa, kun yhdessä on kivaa, kommunikaatio toimii, on mielekäs elämä ja arvot kohdillaan. Partiolaisilla on.
Patrick ”Pata” Degerman on suomalainen löytöretkeilijä ja luennoitsija, joka on kiivennyt yli 200 vuorelle ja seikkaillut niin Etelämantereen jäätiköillä kuin Amazonin sademetsissä.
Artikkeli on julkaistu ensimmäistä kertaa Partion Ystävien nettisivuilla.
