”Vain äärimmäisen ihanasta harrastuksesta voi saada näin arvokkaita oppeja”

Kun Aino Huilaja aloitti partion kolmannella luokalla, se vei hänet täysin mukanaan. Entinen uutisankkuri ja Pakumatkalla-kirjan kirjoittanut Huilaja muistaa erityisesti vaellukset kotitunturissa ja hetket erämaakämpällä. Vastuu kasvatti rohkeutta.

Alakoulun kolmannella luokalla se vihdoin tapahtui. Uutisankkurina tutuksi tullut Aino Huilaja, 39, aloitti partion Kittilässä Kätkän Kävijät -lippukunnassa. Huilajan äiti oli patistanut tytärtään partioon jo aiemmin, mutta Ainoa ajatus jännitti.

– Olen kotoisin pienestä Kaukosen kylästä Kittilän vierestä ja ajatus isolle kirkolle lähtemisestä tuntui hurjalta. Onneksi uskaltauduin mukaan. Harrastin partiota lukioikäiseksi saakka, Huilaja kertoo.

Ylioppilaslakin jälkeen Huilaja muutti opintojensa perässä Keski-Suomeen ja partioharrastus loppui. Jotain jäi kuitenkin matkaan. Ne olivat ystävyyssuhteet, ikimuistoiset luontokokemukset sekä opit ryhmässä toimimisesta ja vastuun ottamisesta.

– Vain äärimmäisen ihanasta harrastuksesta voi saada näin arvokkaita oppeja. Partio mahdollisti tämän kaiken.

Kamiina lämpiää edelleen

Kun partio imaisi Huilajan mukaansa, se teki sen todella. Huilaja nautti erityisesti hiihtovaelluksista läheisellä Aakenustunturilla ja pitkistä kesäleireistä. Viikonloppuretkiä tehtiin myös Huilajan isän rakentamalle erämaakämpälle. Samalle, jossa Huilaja tällä hetkellä asuu puolisonsa, valokuvaaja–ohjaaja Jerry Ylkäsen ja pariskunnan Arska-koiran kanssa.

– Isäni rakensi mökin kolmekymmentä vuotta sitten. Sama kamiina ja sauna lämpiävät nyt kuin partioaikoina. Se on mahtavaa.

Partiomuistojen miettiminen saa Huilajan nauramaan. Niitä riittää. Mieleen nousee eräs hiihtovaellus, jonka teini-ikäinen Huilaja teki vartionsa kanssa. Kun seurue ei ollut saapunut määräaikaan mennessä perille, johtajat huolestuivat. Syy myöhästymiselle oli Lapin alkutalven olosuhteissa kuitenkin luonnollinen: lumimyrsky.

– Jouduimme hiihtämään odotettua hitaammin, koska näkyvyys oli minimissä. Juuri, kun laskimme Totovaaran rinnettä kohti kämppää, meitä vastaan ajoi poliisipartio moottorikelkoillaan. Vaikka muisto huvittaa, Huilaja korostaa, että juuri näin tuntureissa pitää toimia.

Kun selvisimme metsässä kompassin ja kartan avulla, tuli olo, että pystymme mihin vain. Se on kantanut elämässä myöhemminkin.

– Opin ja muistan ikuisesti, että olosuhteet voivat talvella muuttua hetkessä. Niihin pitää osata reagoida. Johtajamme toimivat esimerkillisesti. Huilaja veti myös omia vartioita. Sitä hän pitää loistavana kokemuksena. Se, että nuori ottaa vastuuta ryhmästään, on Huilajan mielestä yksi partion parhaimmista anneista.

– Meiltä vaadittiin vastuuta ja se kasvatti rohkeutta. Kun selvisimme metsässä kompassin ja kartan avulla, tuli olo, että pystymme mihin vain. Se on kantanut elämässä myöhemminkin.

Irti menneestä

Vuonna 2007 Huilaja aloitti työt MTV3-kanavalla. Ennen uutisankkurin pestiä hän työskenteli muun muassa ulkomaantoimittajana. Huilaja oli valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta ja työpaikka tuntui
unelmien täyttymykseltä.

Koin, että luonto on enemmän läsnä pohjoisessa, vaikka etelässäkin on hienoja kohteita. Kiireinen kaupunkielämä painoi ne kuitenkin unohduksiin.

Sitä se olikin, kunnes Huilaja alkoi pohtia puolisonsa kanssa, voisiko arki näyttää myös toisenlaiselta. Kumpikin kaipasi kiireettömyyttä, rauhaa ja luontoa keskusta-asumisen jälkeen. Suurimmat luontoelämykset tarjosi Helsingin Mustikkamaa.

– Koin, että luonto on enemmän läsnä pohjoisessa, vaikka etelässäkin on hienoja kohteita. Kiireinen kaupunkielämä painoi ne kuitenkin unohduksiin.

Luontosuhteen synnystä Huilaja kiittää partion lisäksi isäänsä, joka on aina liikkunut metsissä, kalastanut ja metsästänyt. Kun Huilaja lähtee isänsä kanssa retkelle, hän oppii jatkuvasti uutta.

– Isä havainnoi ympäristöä äärimmäisen tarkasti. Hän kuulee ja näkee asioita, joista minulla ei ole aavistustakaan.

Kotitunturin katveessa

Toissa syksynä Huilaja lopulta irtisanoutui, pisti kotinsa pakettiin ja osti puolisonsa kanssa pakettiauton, jolla he lähtivät kiertämään Eurooppaa. Koronan iskiessä he palasivat Suomeen ja asettuivat Lappiin.

Tällä hetkellä Huilajan päivät täyttyvät kirjoittamisesta, puutöistä, ulkoilusta ja saunan lämmittämisestä. Pienistä, tärkeistä asioista. Alkuvuodesta Huilaja julkaisi esikoiskirjansa Pakumatkalla, josta on otettu jo kolme painosta.

Kirjan kirjoittaminen ei ollut koskaan Huilajan haave, mutta nyt, kun ajatukset ovat kansissa, hän on onnellinen.

– Olen aidosti ylpeä, että kirjoitin kirjan. Oli jännittävää tuoda esiin omaa persoonaa ja tunteita, jotka piti uutistöissä aina häivyttää. Jos yksikin lukija saa tästä pohdittavaa, olen onnistunut.

Toukokuussa kevätvalo alkaa taittua Lapissa jo kesän kirkkaaksi loisteeksi. Pakettiauto on vielä parkissa, mutta pariskunnan suunnitelmat ovat selvät. Kun koronatilanne helpottaa ja tilanteet sallivat, he lähtevät jälleen tien päälle.

Kotitunturi Aakenus on tarjonnut paljon, mutta nyt mieli halajaa taas kauemmaksi. Mahdollinen kohde voisi olla Itä-Eurooppa. Sen tarkempia suunnitelmia ei vielä ole.

– Minulta kysytään usein, mitä seuraavaksi. Sitä en osaa sanoa, aika näyttää. Pääasia, että nyt on hyvä näin.