Ihmiset

”Partio on upea tapa saada kontakteja”

Kun Jenni Kervinen aloitti tukiperhetoiminnan, hän halusi tarjota Rawandille kokemuksia myös partiosta. Nyt Kurdistanista kotoisin oleva viihtyy nuotiolla ja haaveilee suurleiristä.

Rawand
Rawand on sytyttänyt partiossa jo nuotion ja tehnyt ruokaa trangialla.
– Valmistimme risottoa. Se oli hauskaa.

Kun erityisluokanopettaja Jenni Kervinen, 40, ilmoittautui mukaan maahanmuuttajanuorille suunnattuun tukiperhetoimintaan kaksi vuotta sitten, hänellä oli haave.

Lapsesta saakka partiota harrastanut Jenni, partionimeltään Nonna, toivoi, että osaksi heidän perhettään tuleva nuori olisi kiinnostunut myös partiosta, luonnosta ja retkeilystä.

Jenni, joka toimii helsinkiläisen lippukuntansa Kurkisuon Rusakoiden apulaisjohtajana ja kolkkaparven vetäjänä, ajatteli, että partio olisi hyvä tapa tutustuttaa nuorta kieleen ja kulttuuriin.

– Lisäksi mietin, että partiossa olisi helppo kohdata muita saman ikäisiä ja saada ystäviä, Jenni kertoo.

Kun Jenni ja Kurdistanista kotoisin oleva Rawand, 18, tutustuivat, kävi selväksi, että Jennin toive toteutuu. Rawand, joka puhui jo tällöin suomea, vakuutti pitävänsä metsistä ja liikkuvansa niissä mielellään.

Hän kertoi myös telttaretkestä, jonka oli tehnyt lastenkodin aikuisten kanssa.

– Rawand solahti kuuden lapsen uusperheeseemme mainiosti. Varsinkin neljävuotias Jella oli innoissaan. Heistä on tullut Rawandin kanssa hyvät ystävät.

Pian Rawand alkoi käydä kylässä viikoittain, vaikka Yhteiset lapsemme -järjestö, jonka kautta ystävyys alkoi, velvoitti tapaamaan vain kerran kuussa. Kaikille sopi kuitenkin mainosti, että Rawand vierailee perheessä useammin.

Aluksi riitti, että tutustuttiin, juteltiin, leivottiin pullaa, ulkoiltiin ja vietettiin tavallista, leppoisaa arkea. Jenni sanoo, että ei koskaan järjestä Rawandille erityistä ohjelmaa, vaan luottaa, että yhdessäolo, kiireettömyys ja toisen kuunteleminen riittävät.

– Ajattelen, että tukinuori tarvitsee samoja asioita kuin omat lapseni. Tärkeintä on antaa läsnäoloa.

Muutaman kuukauden jälkeen Jenni ehdotti Rawandille, että tämä lähtisi mukaan partioleirille Sipoon Östersundomin leirikeskukseen. Totta kai, kuului vastaus.

Välittömyyttä ja yhteistyötä

Retki alkoi perjantai-iltana. Kun leiriläiset olivat asettuneet aloilleen, Jenni katsahti, missä Rawand on. Näky liikutti häntä.

– Hän puuhasi jo muiden nuorten kanssa. Mielessä kävi, että tämä todella on nuorisotyötä parhaimmillaan. Hetken päästä joukko lähti yhdessä pystyttämään puolijoukkuetelttaa.

Sunnuntain kotimatkalla Jenniä nauratti. Rawand istui auton etupenkillä hänen vieressään ja näytti uniselta. Kun Jenni kysyi, oliko viikonloppu mukava, hän sai vastaukseksi hymyn ja nyökkäyksen.

– Se oli tyypillinen teinitilanne. Ulkoilu, valvominen ja metsäviikonloppu tekivät tehtävänsä. Näki, että Rawand oli mielissään. Instagramissa oli uusia kavereita.

Rawand sanoo nauttivansa partiossa kaikesta. Varsinkin luonto ja retkeily ovat tehneet vaikutuksen.

– Olen kotoisin pienestä kylästä, joten tunnen oloni kotoisaksi metsässä. Lisäksi tykkään jutella ja istua iltaa nuotiolla, Rawand toteaa.

Hän jatkaa oppineensa partiossa erityisesti suomalaisesta kulttuurista ja siitä, mitä suomalaiset tykkäävät tehdä. Se on seuraavaksi lukioon pyrkivästä Rawandista tärkeää.

– Olen ollut tyytyväinen, tykkään harrastaa partiota.

Jenni jatkaa, että Rawand on otettu partiopiireissä hyvin vastaan. Aluksi muut saattoivat ujostella ja kysyä Jenniltä, millä kielellä Rawandille pitäisi puhua.

– Vastasin aina, että menkää keskustelemaan, asiat selviävät sillä. Suhtautuminen oli välittömämpää kuin esimerkiksi koulussa.

”Olen kotoisin pienestä kylästä, joten tunnen oloni kotoisaksi metsässä. Lisäksi tykkään jutella ja istua iltaa nuotiolla.”

Kuin oma perhe

Kun koronapandemia alkoi, Jenni ja hänen johtajaparinsa siirsivät kokouksensa verkkoon. Näihin tapaamisiin Rawand ei osallistunut, mutta kesällä lähdettiin perheen yhteiselle vaellukselle Isojärven kansallispuistoon. Päivä oli kaunis, järvet kimmelsivät sinisinä.

¬– Juttelimme kesän vihreydestä ja opettelimme puiden nimiä. Lisäksi puhuimme, kuinka metsässä on puolukoita ja mustikoita, joita voi syödä.

Vaelluksen jälkeen Rawand lähti bussilla Jyväskylään tapaamaan ystäväänsä. Muutaman tunnin kuluttua Jenni sai tekstiviestin, jossa Rawand kertoi, kuinka hänellä oli jo ikävä. Tämä kosketti.

– Rawandin välittömyys ja iloisuus ovat jotain, josta kaikki voisivat oppia. Hän sanoo usein, että olemme hänelle kuin oma perhe. Myös Rawand on meille äärimmäisen tärkeä.

Jenni ja Rawand ovat samaa mieltä siitä, että partioura jatkuu heti, kun korona hellittää. Jenni suunnittelee, että Rawand voisi seuraavaksi osallistua samoajien touhuihin. Lisäksi hän toivoo, että Rawand saisi kokea suurleirin.

Jenni haluaisi näyttää, kuinka leiri saadaan kasaan ja toimimaan.

– On mahtava tunne, kun tuhannet ihmiset puhaltavat yhteen. Siitähän partiossa on kyse. Partio on upea tapa saada kontakteja suomalaisiin vertaisiin.