Kun uusi lippukunnanjohtaja aloittaa, mihin suuntaan pitäisi mennä?
Kaikki alkoi siitä, että lippukuntamme edellinen lippukunnanjohtaja oli 2014 saanut tarpeeksi vuosia mittariin ja jonkin tyyppinen pestin vaihdos piti toteuttaa. Tätä edeltävinä vuosina nuoria ikäkausia oli menetetty luvattoman paljon ja johtajiston ikäjakauma oli ikävästi vääristynyt. Lippukunnan ydintä pyörittivät ”vanhat parrat”, mutta LPKJ haluttiin luonnollisesti nuoresta kaartista. Lippukunnan jäsenmäärä tässä vaiheessa noin 130. Aktiivisen johtajiston määrä 20 johtajaa. Aloitin lippukunnan historian nuorimpana lippukunnanjohtajana 20-vuotta juuri täytettyäni.
Suurin ongelma oli aluksi se, että lippukunnalla ei ollut selkeää ”strategiaa” tai tarkasti määriteltyä kuvaa siitä millaisen lippukunnan haluamme rakentaa. Joitain suuntaviivoja oli vanhojen lippukunanjohtajien jäljiltä jäänyt, mutta niitä ei ollut kehitetty määrätietoisesti sukupolvelta toiselle ja hyvät suunnitelmat olivat myös alkaneet vanhentua. Uudelle lippukunnanjohtajalle tai ylipäätään millekään pestille on mahdotonta ottaa koppia ja vastuuta asioista, jos tekijä ei tarkkaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Uusien asioiden opetteluun menee helposti jopa kaksi vuotta isossa pestissä ja sen jälkeen useissa partiopesteissä aletaankin miettiä henkilövaihdoksia. Kehitystä ei siis pääse syntymään pahimmillaan lainkaan, koska tekijä jää yksin. Partio on tekemällä oppimista, mutta sitä ei saisi viedä ”liian pitkälle” jättämällä pestien tukea huomiotta. Siinä mielessä tekemällä oppimisessa onkin siis olemassa todella ilkeä kaksiteräinen miekka.
Olin siis harvinaisen pahasti pallo hukassa, tai siltä itsestäni ainakin tuntui. Pääasia on kuitenkin tarttua toimeen keinolla millä hyvänsä. Suunnittelin ensimmäiset pari kuukautta lippukunnan resurssimallia eli kuinka paljon ihannetilanteessa lippukunnalla olisi sudenpentuja, seikkailijoita, ryhmiä ylipäätään ja lopulta myös johtajien sekä aikuisten määrä tulee määritellä tarkasti suunnitelmiin. Entä mikä on näissä ”täydellinen” päämäärä? Asetimme tähän kunnianhimoisen ja mahdottomalta kuulostaneen tavoitteen, että johtajia tulee olla niin paljon että jokaisella olisi vain yksi pesti per nenä. Tämä tarkoittaa siis samaa kuin että määritellään tarkasti kaikki lippukunnan pestit ja niiden tarkka määrä. Visioinnissa ja päämääriä asetettaessa pitää nimenomaan uskaltaa unelmoida, muuten tavoiteltavaa ei ole tarpeeksi eli älkää olko tässä vaiheessa pessimistejä! Oma lippukuntamme asuu suht väkirikkaalla alueella Turun vieressä, mutta kannustankin pienissä kunnissa olevia lippukuntia miettimään, että onko realistista edes asettaa päämääräksi kolmea sudenpenturyhmää jokaiselle ikävuodelle erikseen? Tässä vaiheessa on siis osattava vain visioida ja huomioida mitkä ovat realiteetit, erilaiset vanhat ohjelmasuunnitelmat ja esimerkiksi ikäkausiohjelmien suositukset pitää vielä toistaiseksi pitää sivussa.
Lopputuloksena Jokikylän Pojat päätyivät siihen, että omaan toimintaamme tarvitaan 18 samoajaa, 16 vaeltajaa (joista 4 laskennallisesti armeijassa kerrallaan eli 12 käytettävissä) ja 12 aikuista, jotta kaikilla olisi vain yksi pesti. Tämä tekee yhteensä 46 johtajaa ja armeijassa olevat mukaan lukien tasan 50. Lippukunnan ikäluokkien rakenne näyttää siis omassa visiossamme seuraavan kuvan mukaiselta. Alla myös kuva organisaatiokaaviosta, josta voimme nähdä tarkasti mitä pestejä tarvitsemme ja kuinka paljon. Pidimme aiheesta myös koko johtajiston avoimen keskustelun johtajarentoutuksessa 2015. Tämän otamme nyt tulevaksi perinteeksi, että aina lippukunnanjohtajan vaihtuessa keskustellaan samoja asioita läpi, jotta tiedämme yhteisen suunnan. Tämä sitouttaa johtajistoa ja auttaa kaikkia ymmärtämään miksi teemme tätä työtä yhdessä, eivätkä hienot visiot jää vain yhden LPKJ:n pään sisälle.
Ole rehellinen, näin paljon johtajia pitää rekrytoida välittömästi!
Edellä esitettyihin taulukoihin ja visioon perustuen oma tilanteemme näytti 2015 huolestuttavalta, emme olleet lähellekään siellä missä halusimme. Jokikylän Pojilta puuttui siis järisyttävät 15 johtajaa. Määrähän on suoraan sanoen valtava ja aiheuttaa varmasti tuskaa katsoa totuutta silmiin. Tiedän kuitenkin, että tämä on monelle lippukunnalle arkea. Olkaa siis koko johtajiston kesken rehellisiä itsellenne ja tilanteelle. Meidän piti rehellisesti merkitä ja laskea johtajien määrä mitä haluttuun kasvuun tarvitaan. HUOM! Tässä kohtaa on myös pidettävä visiosta kiinni (eli yksi pesti per johtaja). Toisin sanoen vaikka Jokikylän Pojillakin oli kaikissa pesteissä tuolla hetkellä hyvä tekijä, niin pahimmillaan sama tekijä saattoi tehdä neljää muuta pestiä samaan aikaan. Laskennan kannalta on siis tylysti merkittävä ylös, että vaikka yksi ihminen tekisi hyvin viisi pestiä, niin todellisuudessa meillä on vain yksi johtaja ja neljä muuta tekijää puuttuu pesteistä. Miten kävisi jos tuo kovan luokan tekijä katoaisikin kaikista viidestä pestistä? Ja voidaanko häneltä reilulla tavalla olettaa yhdenkään pestin hoitamista kunnolla, koska hänellä on selvästi liikaa hommaa kerralla? Jos itse olisit useassa pestissä samaan aikaan, tykkäisitkö että sinua patistettaisiin hoitamaan jokin pesteistäsi paremmin? Itse en ainakaan tykkäisi, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan pitävän sellaisesta. Ainoa keino ratkaista ongelma on siis saada lisää johtajia, eikä se ole nykyisten tekijöiden vika. Omaa pahaa oloa tai stressiä ei siis saa kaataa syyllistämällä ja huutamalla työllistetyille johtajille. Tätäkin ongelmaa oli jo valitettavasti huomattavissa Jokikylän Pojilla.
Sanoista tekoihin, nyt hoidetaan tää homma!
Seuraavaksi päästäänkin itse asiaan eli upeiden visioiden toteuttamiseen. Nyt on siis siirryttävä hienoista puheista tekoihin ja haluan muistuttaa, että tämä on välillä hyvinkin raakaa työtä. Partiotunteja, sitoutumista ja rehellistä ongelmien tunnistamista tarvitaan tässä vaiheessa siis erityisen paljon. Allekirjoittanut kuitenkin lupaa, että jos työn saa tehtyä, niin lopussa todellakin seisoo iso kiito eli porkkana / palkinto on maalissa suuren suuri. Tämä kannusti ainakin itseäni koko matkan läpi.
Ohessa on esitelty viisi keinoa, joilla uusia aikuisia konkreettisesti rekrytoitiin. Tässä vaiheessa on myös muistutettava, että keinot rekrytointiin voivat olla mitä tahansa muutakin.
- Omien tuttavien kysyminen
Tämä keino on osoittautunut kaikkein tuottoisimmaksi. Kuulostaa hyvin kliseiseltä, koska yleensä vastaus on että ”Olemme kysyneet jo kaikkia”. Tällainen kulttuuri eli myös Jokikylän Pojilla vahvasti ja väitän itse, että todella moni muukin lippukunta kompastuu tähän. Tässä vaiheessa on rehellisesti kysyttävä niin itseltään kuin kaikilta johtajiltakin, että oletko kysynyt myös sukulaisiasi? Naapureita? Koulukavereita jne? Jos yhteenkin kysymykseen vastaus oli kielteinen, niin ei voida sanoa että kaikkia olisi kysytty tai että olisimme tehneet parhaintamme. Tähän asenneongelmaan törmätään todella usein partiossa, joten kannustankin jättämään tuon huonon asenteen nyt taakse. Tämä tarkoitti lopulta sitä, että esimerkiksi allekirjoittanut kävi oman Facebookin kautta ystäviään läpi ja kysyi JOKAISTA tuttua, joka vain sen verran tuntui luotettavalta että kyseiselle henkilölle voi luottaa esimerkiksi lasten toiminnan vastuulleen. Näitä yhteydenottoja käytiin puolessa vuodessa läpi lähes sata. Uusia johtajia saatiin tätä kautta vajaa 10 kpl. - Verkostojen ja yhteisöjen hyödyntäminen
Tämä keino liittyy paljon edelliseen kohtaan, mutta esimerkiksi Jokikylän Pojat tekivät Raision Seurakunnan kautta mainospläjäyksen Roihusta 2016. Teimme yhteistyötä seurakunnan isosien eli samoajaikäisten suuntaan. Isosten toiminta kuitenkin hyvin pitkälle lähentelee myös partion perinteistä ryhmätoimintaa. Lopulta yksi nuori lähtikin mukaan Roihulle ja näin saatiin sudenpentujohtaja kolmeksi vuodeksi. Toinen vastaava kuvio oli lippukuntamme järjestämä PinkkiPicnic – partiotaitokilpailu. Kilpailussa ei ollut sääntöjä ja hauskanpito oli tärkeintä. Tällaisiin tapahtumiin on helppoa kannustaa myös ei-partiolaisia mukaan. Lopputulos: kaksi uutta johtajaa – akela ja sampo. - Vanhat ja uudet partiokaverit
Meillä jokaisella on loppujen lopuksi hyvinkin laaja kaveriverkosto partion kautta. Tiedämme mitä erilaiset pestit vaativat, mutta toisaalta vanhojen tai nykyisten partiolaisten rekryäminen lippukunnan pesteihin on se helpoin tie. Jos johtaja aloittaa partion vasta esimerkiksi aikuisiällä, niin sitouttaminen on todella paljon haastavampaa. Vanhat partiolaiset tietävät mistä on kyse ja tätä kautta myös heidän kysymistään ei saa nähdä mörkönä. Yhdessä tekeminen ja auttaminen nousevatkin tässä tärkeään rooliin. Jokikylän Pojat olivat esimerkiksi osallistuneet 2011 Ruotsin Maailmanjamboreelle, jossa tapasimme useita uusia partiotuttuja. Kun menimme ajassa eteenpäin neljä vuotta, niin Facebookia selatessani huomasin yhden Jamboree-kaverin muuttaneen Keski-Suomesta Turkuun. Tajusin hyvin pian kysyä, että ”Hei, tuletko mukaan, onko sulla lippukuntaa tällä hetkellä?”. Tämä olikin lopulta yksi onnistuneimmista rekrytoinneistamme.Toinen vastaavan tyyppinen tapaus sattui Roihulla. Tutustuin naapuripaikkakuntalaiseen aikuiseen partiolaiseen ja lopulta kysyin suoraan, että pääsisikö hän johtamaan tarpojaryhmäämme. Tämä onnistui ja tarpojat saatiin kolmessa vuodessa kasvatettu samoajiksi. - Omien jäsenten kasvattaminen vastuullisesti
Edelliseen kohtaan tämä liittyy todella olennaisesti. Eli kuten todettua, tärkeästä tarpojaryhmästämme saatiin kasvatettua samoajaikään hienot neljä uutta samoajaa. Tässä tarkoitan sitä, että kun uusia johtajia rekrytoidaan ja meillä on esimerkiksi vaihtoehtona, että johtajan voisi sijoittaa joko ryhmänjohtajaksi tai vaikka lippukunnan hallitukseen asti sihteeriksi, niin harkintaa on käytettävä huolella. Fakta on se, että aikuisten tekemä paperityö lippukunnan taustalla ei suoraan tue ryhmiä tai lapsia toiminnallaan, vaan suurimman tuen antaa aina ryhmänjohtaja. Ryhmänjohtajia ja ennen kaikkia ryhmäläisiä tulee kunnioittaa kaikissa päätöksissä kaikkein eniten. Taustatyötä kuitenkaan millään tapaa väheksymättä.Omat pestini ja työtuntini olivat tapissa kun näitä töitä aloitettiin ja näin oli monilla hallituksemmekin jäsenillä. Olisi hyvin helppoa ajatella, että uuden johtajan rekrytoi keventämään omaa työtaakkaa esimerkiksi vaikka sihteeriksi. Jos kuitenkin ryhmänjohtajia uupuu, niin ryhmät menevät kaiken edelle. Tätä kautta oman lippukunnan kasvattamat johtajat saadaan tuottamaan mahdollisimman nopeasti. Tämä luo myös nopeasti hyvää henkeä johtajiston sisälle sekä onnistumisentunteita siitä, että johtajia alkaa kasvamaan itse tehdyn työn tuloksena.HUOM! Uusien johtajien tullessa mukaan, on myös pidettävä viimeiseen asti kiinni siitä, että jos heidän kanssaan on sovittu yhdestä pestistä ja on esitelty rekrytoitaessa, että tavoittelemme yhtä pestiä per johtaja, niin siitä on pidettävä myös kiinni. Uusia johtajia ei siis saa alkaa nakittamaan tarpeettomasti kiilto silmissä, että nyt meillä on lisää käsipareja. Uuden johtajan on saatava tulla rauhassa mukaan ja ennen kaikkea ei ole hänen vikansa, jos lippukunnan johtajiston määrä on kyykännyt. Emme siis voi sysätä tämän vastuun kantamista uusien apukäsien harteille. Mietti tässäkin kohtaa, että miltä itsestäsi tuntuisi? Otetaan siis askel kerrallaan pikku hiljaa kaikki mukaan toimintaan. - Puskaradio ja hyvän rekrytoinnin hedelmä
Kun johtajia on rekrytoitu ja näissä on onnistuttu, niin paras tilanne on se, että nämä uudet kasvot ovat ihastuneet toimintaan. Uudet johtajat tuntevat taas yhä uusia kavereita ja tuttavia, joita voisi pyytää mukaan. Eteenkin muilla partiolaisilla on taas yhä uusia partiokavereita, joita voisi pyytää mukaan toimintaan. Syntyy siis parhaimmillaan jatkuvan kehityksen ja uusien johtajien kierre, koska partioon halutaan kutsua kaikki kaveritkin. Jokikylän Pojilla ollaan alettu päästä tähän kulttuuriin kiinni ja arviolta voisi sanoa että 4 uutta johtajaa on löytänyt viime vuosina mukaan, koska jo aiemmin rekrytoitu johtaja on pyytänyt mukaan toimintaan.
Muu kasvu, laadulla jäsenmäärät kuuhun!
Jokikylän Poikien jäsenmäärä on myös ollut kovassa kasvussa johtajiston määrän kasvettua. Tässä tulisikin muistaa, että jäsenmäärän kasvu ei pidä olla lippukunnan kehitykselle itseisarvo, määrä ei korvaa laatua! Olen kuullut sanottavan, että ”Eikös meidän tarkoitus ole tarjota partiota mahdollisimman monelle?” Tämä siis pohdintana eräältä LPKJ:ltä kun haluttiin kasvattaa sudenpenturyhmien määrää vaikka johtajiston määrä ei ollut riittävä ja yksi uusi ryhmä oli jo muutenkin aloittamassa (jolta puuttui siltäkin johtajat vielä sillä hetkellä). Kyllä, tarkoituksemme on tarjota partiota mahdollisimman monelle, mutta virkkeestä unohtui sana laatu. Meidän tulee tarjota siis laadukasta partiota, koska kerralla hyvin tehty ja laadukas toiminta nostaa partion ja lippukunnan brändiä ja sitä myöten kaveritkin halutaan kutsua mukaan. Jäsenmäärän kasvu (tai lasku) on siis pikemminkin vain syy ja seuraus toiminnan laadulle. Tämä nyt siis raisiolaisen poikalippukunnan näkövinkkelistä, kun lapsia on toistaiseksi alueella riittävissä määrin eikä syntyvyyden lasku vielä menoa haittaa.
Johtajiston määrän kasvu ikään kuin avasi umpisolmumme, ja näin pystyimme tarjoamaan jokaiselle ryhmälle oman johtajan ja se on nykyiselläänkin jokaisen ryhmänjohtajan ainoa pesti. Kun johtaja saa keskittyä vain ja ainoastaan ryhmään sekä lasten tukemiseen, se näkyy vääjäämättä laadun kasvuna. Vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa johtajan sitoutuminen ei ole riittänyt tähän ja toki ryhmän laatu voi mennä sitä kautta myös negatiiviseen suuntaan. Näihinkin ongelmiin pystytään nyt ensimmäistä kertaa pureutumaan, sillä kun jokainen ikäkausijohtaja (eli luotsi jne.) on myös pestissään tekemässä vain ryhmänjohtajien tukemista, niin laatu pystytään takaamaan entistä paremmin. Lopputulos: jäsenmäärämme rikkoi hiljattain 210 hengen ennätyksen. Kasvua siis neljässä vuodessa noin 80 jäsentä (lähtökohta siis noin 130).
Lippukunnan vuosikello
Jokikylän Pojat on kehittänyt omaa vuosikelloaan vuodesta 2015 lähtien. Tällä hetkellä vuosikello ja Google Driveen luotu järjestelmä käytännössä takaavat asioiden todella nopean etenemisen. Allekirjoittanut kävi oman päänsä ja johtajiston kesken isoa keskustelua siitä, että onko partiolippukunnan asiallista automatisoida useat tehtävät, jotka koemme vuosittain osaksi normaalia toimintaa. Esimerkiksi valmiiden retkilappupohjien käyttäminen koettiin ensin vieraana, koska partiohan on tekemällä oppimista ja siksi pohjia ei kuulemma saisi käyttää. Tosin lopulta tulimme siihen tulokseen, että jos syömme kaiken ajan pois johtajilta erilaisten pikku asioiden tekemiseen (pyörän keksimistä uudelleen), niin toiminnan laatu kärsii ja johtajien tukeminen jää vähemmälle. Tämä taas romuttaa johtajiston ja lasten motivaatiota. Päätimme siis aloittaa massiivisen vuosikellon rakentamisen ja varsinaisen ”automaattisen” lippukunnan luomisen.
Lippukunnanjohtajana aloitin siis tilanteesta, jossa en tiennyt lainkaan mitä tehtäviä pitäisi hoitaa milloinkin. Kenen pitää tehdä mitäkin, entä jos unohdan esim. jonkin avustushakemuksen palautuspäivän? Tätä varten kirjasin lippukunnanjohtajana koko ensimmäisen vuoden ajan ylös KAIKKI tehtävät, jotka vaikuttivat lippukunnan toimintaan, niin pienet kuin suuretkin. Nämä koskivat aina lippukunnan leirien aikataulutuksia, bussivarauksia, paraatiharjoituksia ja mitä vain ikinä tuli vastaan. Toisena vuonna minulla oli siis jo valmis lista tehtävistä, mutta seuraavaksi keskityin jäsentelemään niitä eli järjestin listan exceliin eri pestien mukaisesti. Kenen vastuulle esimerkiksi kuuluu tarpojien syysretki? Toki loogisesti tarpojaluotsille. Kenen vastuulla on lippukunnan lippuvartiot kirkoissa? Tätä ei ehkä ollut aiemmin tarkasti määritelty, mutta nyt se on vakiintunut samoajaluotsille.
Jokaiselle tehtävälle oli siis löydyttävä tarkka ja vain yksi vastuuhenkilö. Vastuuta ei voi jakaa ryhmälle esimerkiksi tyylillä ”johtajisto huolehtii johtajarentoutuksesta”. Jokaiseen tehtävään nimettiin jokin pestinhaltija. Näin 2017 olimme saaneet aikaan lippukunnan vuosikellon versio 1.0. Kuvan mukaisesti kaikki lippukunnan tehtävät on jaettu kuukausittain ja pesteittäin omille riveilleen ja sarakkeisiin (kuvassa vain pätkä tammi-helmikuulta osasta pestejä, koska näkymä ei mahdu yhteen kuvaan). Tämän listauksen avulla esimerkiksi lippukunnanjohtaja pysyy täydellisesti kärryillä siitä mitä pitää tapahtua mihinkin aikaan vuodesta. Samoin pestien haltijat, eli lopulta tämä tarkoittaakin sitä, että jokaiselle lippukunnan pestille on muodostunut oma vuosikello. Tarkemmin ottaen kyse on pestien sisältämistä kakista vastuista ja jäljelle jäävät vain oikeudet. Kun lisäsimme näihin listoihin pestien oikeudet, saimme aikaan täydelliset ja ajankohtaiset pestikuavukset. Ja jos muutoksia joskus tehdään, näkyvät ne suoraan Drivessä eli toiminta on helppoa ja joustavaa.
Tästä päästään vuosikellojen viimeiseen vaiheeseen eli yksittäisten tehtävien automatisointiin ja valmiiden pohjien luomiseen. Tämä on merkittävin tapa, jolla Jokikylän Pojat nykyisin tukee pestejään. Kyse on niin voimakkaasta työkalusta, että allekirjoittanut on saanut palautetta parhaimmillaan kyyneleet silmissä kiitoksena kaikkien töiden helpottamisesta. Otetaan esimerkkinä tiedottajan pesti, joka on omassa tapauksessamme saatu kehitettyä pisimmälle.
Kuvassa näette katkelman lippukunnan tiedottajan vuosikellosta toukokuuhun asti. Google Drive ottaa oheisen taulukon automaattisesti vuosikellon excel-tiedostosta, jolloin tiedottaja pysyy aina ajantasalla mahdollisista muutoksista. Tiedottajaa varten (kuten muillekin pesteille) on luotu oma pestikansio. Kansiossa on lueteltu kaikki tehtävät kuukausittain ja kansioiden sisällä tehtäväkohtaiset ohjeet kaikkeen mitä pitää tehdä, sisältäen valmiita pohjia jne. Esimerkkinä lippukunnan kevättiedote löytyy tiedottajan vuosikellosta huhtikuulta. Huhtikuun kansiosta tiedottaja löytää kevättiedotteen ohjeen ja valmiit pohjat. Ainoaksi työksi jää siis vaihtaa päivämäärät ja jaksamisen mukaan tehdä tiedotteesta viime vuotista hienompi, kaunistaa pohjaa paremmin teeman mukaiseksi tai mitä tahansa. Kun tiedote on valmis, se lähetetään nettisivuille, Kuksan kautta vanhemmille jne. Näihin löytyy myös ohjeet ja pohjat kansiosta valmiina. Partioon käytettyjä tunteja saattoi siis tässäkin säästyä jo pari.
Tämä kehitystyö on tehtävä kaikille lippukunnan tehtäville. Se on vaatinut lukuisia työtunteja ja pitkään valvottuja partioöitä. Tämä työ kuitenkin kannattaa ja antaa paljon lippukunnalle, kun sen kerralla tekee oikein, niin myöhemmin siihen ei tarvitse palata. Vuosikellomme ja Driveen rakennetun järjestelmän tyyppinen ohjepankki mahdollistaa myös todella intensiivisen johtajatuen. Johtaja saa tehdä pestiään valmiilla pohjilla niin kauan kuin pystyy. Vasta kun tulee ongelmia, niin tarvitaan hieman apua. Toisin sanoen automatisoimme ison määrän koulutusta ja siihen kulutettuja tunteja. Näin homma pysyy kaikilla mielekkäänä ja ennen kaikkea harrastuksena.
Vaikutukset – Sitouttamiseen isoja panoksia ja sen tärkeyden muistaminen
Edellä mainituissa kohdissa lueteltiin jo paljon vaikutuksia, joita Jokikylän Poikien kehitys on saanut aikaan. Suurin vaikutus on kuitenkin varmasti se, että johtajiston määrä on vapauttanut työtunteja uusien asioiden kehittämiseen. Kehityksen lisääntyessä on syntynyt myös kulttuuri, että johtajisto haluaa ja innostuu kehittämään asioita. Tämä on näkynyt myös siinä, että Ko-Gi-kurssille on lähtenyt parin vuoden sisään jo neljäs johtaja. Määrä on käytännössä sama kuin koko lippukunnan historiassa aiemmin, ja tiedän, ettei tämäkään kehitys ole pysähtymässä. Kun kehitystyötä on saatu tarpeeksi pitkälle, on ollut mahdollista ottaa rennosti ja panostaa kaikki aika johtajien tukemiseen. Tukemisena tarkoitan käytännössä sitä, että yksinkertaisesti on aikaa viettää esimerkiksi johtajiston kesken vapaa-aikaa keskenään sekä jutella johtajiston ja ennen kaikkea lasten kanssa. Itse näkisin näin, että kaveriporukan hyvä yhteishenki, lasten tunteminen ja elämän pohdiskelu yhdessä, ovat se partion suola. Mitä enemmän saamme keskityttyä näihin, niin sitä enemmän teemme asioita oikein. Nuo kaikki edellä mainitut työt on vain sitä ennen saatava kuntoon, mutta lopussa kiitos seisoo – aina.
Kymmenen kultaista sääntöä kasvuun
- Suunnittele TARKKA päämäärä lippukunnalle ja sen rakenteille (resurssitaulukko)
- Määrittele tarkasti kuinka paljon johtajia tarvitaan, kun halutaan yksi pesti per johtaja (organisaatiokaavio)
- Tunnistakaa rehellisesti ongelma ja rekytoinnin todellinen tarve koko johtajiston kesken
- Tartu toimeen, aloita rekrytointi rohkeasti kysymällä
- Panosta lippukunnan toiminnan laatuun, jäsenmäärä kyllä seuraa perässä
- Määrittele lippukunnan vuosikello ja pestikuvaukset
- Luo muistilistoja ja ohjeita eri tehtävistä, jotta niitä on mielekkäämpi tehdä
- Panosta kaikki mahdollinen aika johtajien ja lasten tukemiseen
- Ole tasa-arvoinen ja nöyrä päätöksissäsi
- Lasten ja johtajien motivaatio on bensiini lippukunnan moottorille
Kuva lippukunnan Roihu-tervehdyksestä partioparaatissa 2016
Jukka Vainio, Jokikylän Pojat ry, lippukunnanjohtaja
Teksti kirjoitettu syksyllä 2019
