Puutiaiset, eli tuttavallisemmin punkit, herättävät aina kesän alkaessa runsaasti keskustelua ja jopa punkkihysteriaa. Se on toki ymmärrettävää, kun joku tulee yllättäen imemään vertasi ja tartuttaa vielä huonolla tuurilla ikävän taudin kaupan päälle. Hysteriaan ei punkkien kanssa ole kuitenkaan aihetta, sillä harva meistä haluaa telkeytyä neljän seinän sisään koko kesäksi. Oikeilla tiedoilla ja taidoilla voit nauttia retkestäsi punkit ja niiden aiheuttamat taudit mahdollisimman hyvin torjuen.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Turun yliopistossa borrelia-tutkimusryhmässä.

Puutiainen eli punkki

Punkit  ovat hämähäkkieläimiin kuuluvia niveljalkaisia. Punkkeja on maailmassa kymmeniä tuhansia lajeja, mutta meitä ihmisiä täällä Suomessa kiusaa kaksi lajia, puutieinen (Ixodes ricinus) ja taigapuutiainen (Ixodes persulcatus). Ihmisen kannalta ei ole mitään merkitystä kumpi punkeista hänen vertaan imee.

Punkit näyttävät päälisin puolin samoilta ja levittävät samoja tauteja. Ainoa erottava tekijä on levinneisyysalue ja aktiivisuushuippu: taigapuutiaiset heräävät aiemmin keväällä kuin tavalliset puutiaiset.

Punkin elämänkierto koostuu kolmesta vaiheesta, toukkamuodosta (larva), nymfistä ja aikuisesta punkista. Kehittyäkseen muodosta toiseen punkki tarvitsee veriaterian, jonka se hankkii esimerkiksi jyrsijältä, hirvieläimeltä, linnulta tai meiltä ihmisiltä.

Punkit elelevät varsin rauhallista ja paikallista elämää. Se, mihin eläimeen punkki tarttuu, on sattumaa, sillä punkki ei juurikaan itse vaella, vaan nappaa ohikulkevaan eläimeen kiinni siitä, mihin se on viimeksi sattunut tippumaan.

Punkille otollisia elinympäristöjä ovat korkeat heinikot, mustikanvarvut ja muut vastaavat varjoa ja kosteutta tarjoavat paikat; muualtakin voi toki punkin saada, mutta tällaisissa paikoissa todennäköisyys on suurin.

Punkit eivät ole yksin metsien vitsaus, niitä löytyy myös kaupunkien puistoalueilta ja teiden varsien heinikoista. Punkin elinolosuhteet huomioiden, paras keino torjua punkit omalta pihalta on pitää nurmikko lyhyenä.

Maantieteellisesti ajateltuna punkin voi kohdata koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta. Toki punkkitiheys on suurin rannikkoalueilla, mutta punkkeja lähetetty Turun Yliopiston kansalaiskeräykseen runsaasti koko maasta. Näin ollen ei siis pidä ajatella, että jokin tietty leirialue pitäisi asettaa pannaan punkkien vuoksi. Jos emme ole valmiita siirtämään kaikkia leirejä tunturiin, ei yksittäisten leirialueiden karttaminen punkkien vuoksi ole millään tavalla perusteltua eikä järkevää.

Kartta kansalaiskeräyksessä saaduista punkkihavainnoista. Sinisellä puutiaiset ja punaisella taigapunkit. (Laaksonen ym. 2017)

 

Punkit eivät itsessään ole ihmiselle vaarallisia, mutta niiden levittämät taudit ovat. Suomessa punkit levittävät kahta ihmiselle merkityksellistä taudinaiheuttajaa, Borrelia-bakteeria ja TBE-virusta.

Punkkien levittämät taudit

Borrelioosi

Borrelia-bakteeri aiheuttaa borrelioosina tunnetun tautitilan. Borrelia tarttuu punkista ihmiseen verrattain hitaasti. Yleisesti arvioidaan, että punkin pitää olla kiinnittyneenä ihoon vähintään 12 tuntia,  jotta tartunta tapahtuisi. Näin ollen paras ja ainoa keinoa torjua Borrelia-infektio ajoissa on jokailtainen punkkisyyni aina luonnossa liikkuessa.

Kun punkit poistetaan ajoissa, riski infektioon pienenee merkittävästi. Punkin saa poistettua ihosta pinseteillä, tarttumalla punkista mahdollisimman läheltä ihoa, ja vetämällä rauhallisesti. Punkki tulisi poistaa kokonaisena.

Borrelioosin oireet ovat moninaiset, mutta muutama nyrkkisääntö pätee. Taudin ensimmäinen oire on leviävä punainen, rengasmainen ihottuma, joka on halkaisijaltaan vähintään 5 senttimetriä. Punkin purema aiheuttaa lähes aina paikallisen allergisen ihoreaktion, aivan kuin hyttysenkin purema, mutta tämä ei ole merkki infektiosta.

Ihottuma ilmenee usein vasta viikkojen kuluttua puremasta, joten puremakohtaa tulisi tarkkailla useamman viikon ajan punkin poistamisen jälkeen. Jos ihottuma havaitaan, tulee hakeutua lääkäriin, jonka määräämällä antibioottikuurilla bakteerit kuolevat. Joissain tapauksissa leviävän ihottuman yhteydessä ilmenee myös flunssan kaltaisia oireita.

Jos tauti pääsee etenemään ihovaiheesta pidemmälle hoitamatta, se saattaa levitä keskushermostoon, niveliin tai sydämeen tai aiheuttaa kroonisia iho-oireita. Suurin osa suomalaisista levinneistä tautitapauksista leviää keskushermostoon ja aiheuttaa niin sanotun  neuroborrelioosin.

Tauti on ikävä, ja oireet voivat olla rajuja (päänsärky, raajojen särky tai jopa kasvohermohalvaus). Oireet poistuvat onneksi antibioottikuurin myötä. Onkin siis erittäin tärkeää muistaa tehdä punkkisyyni aina ulkona liikkumisen jälkeen ja pyrkiä poistamaan punkit ajoissa, jotta ikävältä borrelioosilta vältyttäisiin! Onneksi antibioottihoito on toimiva apu borrelioosia vastaan. Toimivaa rokotetta borrelioosiin ei vielä ole olemassa.

Varhaisten Borreliainfektioiden tarkkaa määrää suomessa on mahdotonta arvioida, mutta levinneitä tautitapauksia ilmenee vuosittain hieman yli 2000.

Puutiaisaivotulehdus

Puutiaisaivotulehdus on borrelioosista poiketen viruksen aiheuttama tauti. TBE-virus on Borrelia-bakteeria ongelmallisempi tapaus siinä suhteessa, että se tarttuminen tapahtuu heti punkin kiinnittymisen jälkeen, joten aikainenkaan punkin poistaminen ei auta. Onneksi TBE-virus on harvinainen, ja sitä esiintyy toistaiseksi pääasiassa rannikkoalueilla ja Ahvenanmaalla.

Puutiaisaviotulehduksen oireet ovat kaksiosaiset. Ensimmäinen oire on lievän flunssan kaltainen tila ja kuumeilu, johon suurin osa taudeista myös päättyy.

Jos tauti kuitenkin etenee, seuraa varsinainen aivotulehdus, jonka oireena voi olla kuumetta, päänsärkyä, niskajäykkyyttä, valon arkuutta, pahoinvointia ja mahdollisesti tajunnanhäiriöitä, kouristuksia tai halvausoireita. Oireita havaittaessa tulee luonnollisesti hakeutua lääkäriin.

Suurin osa TBE-tartunnan saaneista ihmisistä ei koskaan oireile mitenkään, eikä tiedä tartuntaa saaneensa. TBE voi olla tappava sairaus, mutta todennäköisyys tähän on erittäin pieni.

Puutiaisavotulehdukselta on mahdollista suojautua rokottautumalla, ja rokottautuminen on järkevää, jos liikkuu paljon riskialueella.

Puutiaisavotulehdustapauksia on suomessa vuosittain noin 80, eli määrä on hyvin vähäinen. Leireilyä ei TBE-riskin vuoksi kannata lopettaa, sillä leireillä kohdataan paljon yleisempiä ja vaarallisempiakin riskitekijöitä aivan normaalissa toiminnassa.

Punkeilta suojautuminen ja vinkit leireille

Punkeilta ja niiden levittämistä taudeilta suojautumiseen on olemassa muutama tärkeä perussääntö. Kuten jo mainittua, punkkisyyni tulee toteuttaa joka ilta jos retkeillään alueella, jossa on paljon punkkeja. Koska me partiolaiset liikumme vielä paljon pusikossa, on punkkisyyni erityisen tärkeä!

Muistilista leirille

  • Varautukaa punkkisyyniin jo leiriä suunniteltaessa
  • Tiedottakaa vanhemmille aiheesta todenmukaisesti, oikea tieto vähentää harhaluuloja ja hysteriaa
  • Varmistakaa, että lippukunnan EA-laukussa on punkkipihdit
  • Merkatkaa punkinpuremat ylös ja ohjeistakaa tarkkailusta
  • Älkää panikoiko punkeista, vaan ottakaa ennaltaehkäisevät toimet osaksi toimintaa ja vähentäkää riskiä tartuntoihin

Punkkien tarttumiselta voi jossain määrin suojautua vaatetuksella. Pitkälahkeiset ja -hihaiset vaatteet auttavat, varsinkin jos lahkeet ovat sukkien tai saappaanvarsien sisällä. Tämä ei kuitenkaan ole kovin käyttökelpoinen neuvo kesähelteellä, joten muistakaa punkkisyyni. Hyttyskarkotteista voi olla apua punkkeja vastaan.

Punkkien poistaminen kannattaa huomioida varmistamalla, että ensiapulaukussa on hyvät pinsetit ja että niitä osataan käyttää. Punkin poistamisen jälkeen ihoa tulisi tarkkailla borreliainfektion varalta useampia viikkoja. Tästä kannattaa tiedottaa vanhempia kesäleirien yhteydessä ja pitää mielessä myös se, että kaikkia punkkeja ei välttämättä olla huomattu.

Hyvänä vinkkinä tarkkailua varten on jokaiselle leiriläiselle tulostettava kehon ääriviivakuva, johon poistetut punkit voidaan merkata vanhempien tarkkailutyötä helpottamaan.

Kaupoissa on myynnissä kaikenlaisia testejä, joiden luvataan kertovan, kantaako irrotettu punkki borreliabakteeria. Nämä testit voi kuitenkin jättää kaupan hyllyyn, koska alustavissa Turun yliopiston testeissä ne näyttivät aivan mitä sattuu, kun niihin laitettiin suoraan laboratoriossa viljeltyä bakteeria. Lisäksi on huomioitava, että vaikka punkki kantaisi bakteeria, ei se suurella todennäköisyydellä ole vielä ehtinyt infektoida ihmistä, jolloin testin perusteella syötäisiin täysin turha pitkä antibioottikuuri. Punkkitestit eivät siis kuulu EA-laukun varustukseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että punkkihysteriaan ei ole syytä, sillä punkkitietoisuudella ja oikealla toiminnalla riskit voidaan minimoida. Punkkeja ei pääse pakoon kuin sisätiloihin eristäytymällä. Menkää siis rohkeasti leirille, kunhan tiedotus vanhemmille, johtajien informointi ja oikea toiminta punkin havaitsemisen jälkeen on hallussa!

Lisää tietoa punkeista ja niiden levittämistä taudeista löytyy esimerkiksi Terveyskirjaston sivuilta täältä ja täältä  sekä THL:n sivuilta täältä ja täältä