Suomalainen metsä on täynnä mitä ihmeellisempiä asioita. Se on kasvien, sienten, hyönteisten, lintujen ja eläinten oma valtakunta, johon meillä onnekkailla on pääsy oikeastaan milloin tahansa. Me partiolaiset olemme vielä ihan erityisellä tavalla onnekkaita, sillä meidät on opetettu kulkemaan ja toimimaan metsässä luonnon ehdoilla. Joskus kuitenkin unohdamme, että metsät ja niiden monimuotoisuus eivät ole itsestäänselvyys.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että metsä rauhoittaa ihmistä. Metsässä samoilu vähentää
stressiä ja kohentaa mielialaa. Suuntaa siis lähimetsään, jos arki alkaa tuntua raskaalta! Oikeastaan metsään kannattaa lähteä aina, kun siihen on aikaa ja se tuntuu edes pikkuisen hyvältä idealta. Harvemmin tulee kaduttua sitä, että lähti kävelylle luonnon keskelle – tuli sitten takaisin kuivin tai märin jaloin. Jos märät sukat metsälenkin jälkeen harmittavat, ainakin sai liikuntaa ja seuraavana yönä nukkuu todennäköisesti vähän makeammin.

Kun mietimme metsää, mieleemme tulee todennäköisesti kuva vehreästä paikasta puiden lomassa ja voimme kuulla metsän ääniä. Ne kuvat ja äänet ovat ainutlaatuisia, sillä samanlaista metsän kohtaa ei takuuvarmasti löydy muualta. Polut ovat aina vähän eri kokoisia tai kaartuvat eri tavalla, puut kohoavat eri korkeuksille ja laulavat linnut oksalla kuulostavat kuorossaan hieman erilaiselta kuin viereisessä metsässä. Myös se tunne, jonka tunnemme metsässä, on ainutlaatuinen. Kukaan muu ei voi tuntea täysin samaa. Jokainen saa metsästä hieman erilaista energiaa itselleen, ja toivottavasti se on juuri sitä, mitä sillä hetkellä kaipaamme. On aika mahtavaa, että meillä Suomessa on niin paljon kauniita metsiä, joista voimme saada voimaa arkeemme.

Kysymyksiä pohdittavaksi esimerkiksi hartauden päätteeksi:

  • Milloin sinä olet käynyt viimeksi metsässä?
  • Mikä on parasta sinun lähimetsässäsi? Miksi juuri se on suosikkiasiasi?