Pinnalla

Kansainvälisyys on avain georgialaisen partion kehittämiseen 

Johtajuuskurssilla Rustavin partiokeskuksessa suomalaisille kävi ilmi, että georgialainen partiotoiminta kulkee vielä lapsenkengissä. Kansainvälinen yhteistyö voi kuitenkin kantaa pitkälle.

Kansainvälinen partiokeskus Rustavissa, Georgiassa. Kuva: Annemette Guldbæk

Lyhyenkin turistikierroksen jälkeen on selvää, että georgialaisen Rustavin kaupungin laidalla sijaitseva kansainvälinen partiokeskus kuuluu karun tehdaskaupungin hulppeimpien rakennusten joukkoon. Kirkkaanpunaiset seinät, viihtyisä nuotiopaikka ja pikkuinen uima-allas erottuvat helposti maisemasta, johon väriä tuovat ainoastaan parvekkeilla roikkuvat lakanat ja vaatteet.  

Vuonna 2013 perustettu, sveitsiläiseen malliin rakennettu keskus koostuu jatkuvasti kehittyvästä kampuksesta sekä kahdesta leirintäalueesta muualla Georgiassa. Tällä hetkellä työn alla on toinen konferenssihuone ja kolmas leirintäalue. Kampuksen oma ravintola taas valmistui vastikään.  

Alussa sveitsiläisten tuella rahoitettu keskus kattaa kulunsa nykyään vuokraamalla tiloja muun muassa Erasmus+-hankkeiden käyttöön.  

Tavoitteena tietoisuuden levittäminen

Keskuksen vieraista 80 prosenttia tulee ulkomailta, mikä kertoo paitsi keskuksen laadukkuudesta myös siitä, että kaikesta huolimatta partiotoiminta Georgiassa on yhä alkutekijöissään.  Vapaaehtoisten mukaan 3,7 miljoonan asukkaan maassa on noin 2000 partiolaista.  

Toistaiseksi meillä ei ole omaa partio-ohjelmaa.

— Me rustavilaiset olemme onnekkaita, sillä partiokeskus antaa meille paljon tilaisuuksia kansainvälistyä. Ainakin 70 prosenttia paikallisista nuorista tietää, mitä partio on. Muualla Georgiassa on vain vähän tietoa ja osallistumismahdollisuuksia, joten kaikki eivät osaa edes haaveilla tällaisesta toiminnasta, kertoo keskuksen vapaaehtoisiin kuuluva Data Tsiklauri. 

Tsiklauri itse liittyi partioon aikuisiällä huomattuaan, että hänen aiemmasta johtamiskokemuksestaan voisi olla hyötyä kansallisen partio-organisaation kehittämisessä. Hänen mielestään Georgian partiolaisten seuraava suuri haaste onkin tietoisuuden levittäminen, jotta yhä useampi nuori saisi mahdollisuuden harrastaa.  

Giorgi Kekelidze koulutti kurssilaisia muun muassa non-formaaliin oppimiseen liittyen. Kuva: Patrick Møller

Mallia maailmalta

Georgialaisen nuorisotyöntekijä ja kouluttaja Giorgi Kekelidzen mukaan partiotoiminnan kehittyminen edellyttää kansallisen partio-ohjelman kehittämistä vaikkapa Suomen tai Tanskan tyyliin.  

— Olemme kopioineet hyviä käytäntöjä esimerkiksi Sveitsistä ja Iso-Britanniasta, mutta toistaiseksi meillä ei ole omaa partio-ohjelmaa, kertoo Kekelidzen 

Myös tässä kohtaa Rustavin kansainvälisellä partiokeskuksella voi olla iso rooli, sillä maiden välisellä yhteistyöllä voidaan saada aikaan vaikka mitä. Esimerkiksi tammikuussa järjestetty johtajuuskurssi, johon osallistui joukko georgialaisia, ukrainalaisia, suomalaisia ja tanskalaisia, poiki luonnoksen kehitysyhteistyöhankkeesta Georgian ja Tanskan partiolaisten välillä. Jos hanke toteutuu, on sen tavoitteena luoda georgialaisille tanskalaiseen malliin perustuva, mutta maan omannäköinen partio-ohjelma.  

— Kansainväliset kohtaamiset voivat saada ison muutoksen aikaan myös yksittäisten ihmisten elämässäNäen paljon georgialaisia nuoria, ja heillä, jotka ovat päässeet mukaan kansainvälisiin projekteihin, on paljon enemmän osaamista. Se valaa minuun uskoa, että monikulttuurinen työskentely antaa uusia työkaluja ajatteluun ja oppimiseen, kertoo Kekelidze. 

Georgialaisten ystävällisyys hurmaa

Suomalainen Aino Halinen ja tanskalainen Annemette Mejlvang Guldbæk osallistuivat kumpikin tammikuussa Rustavissa järjestetylle johtajuuskurssille, jossa tutuksi tulivat paitsi Kekelidzen opit johtajuudesta myös Georgia ja paikallinen partiotoiminta. 

Kurssille osallistuneet nuoret tulivat Georgiasta, Ukrainasta, Suomesta ja Tanskasta.

— Georgian partiolaisilla on työkaluja, mutta myös paljon kehitettävää. Partioliike ei ole täällä yhtä tunnettu kuin Suomessa, jossa partio näkyy ja kuuluu kaikkialla, pohtii Halinen. 

Viikonmittaisen kurssin aikana osallistujat keskustelivat monenlaisia eroavaisuuksia georgialaisten, ukrainalaisten ja pohjoismaalaisten tavoissa tehdä partiota. Esimerkiksi puukon käyttöä harjoittelevat meilläpäin jo sudenpennut, kun Georgiassa ne nähdään vaarallisina teräaseina. 

Meljvang Guldbækin huomio kiinnittyi viikon aikana juuri tähän — ihmisten erilaisiin tapoihin toimia ja reagoida. Kaikista vaikuttavinta oli kuitenkin georgialaisten hämmästyttävä vieraanvaraisuus. 

— Täällä Rustavissa on suoraan sanottuna surullisen näköistä, mutta paikalliset ovat valtavan ystävällisiä, ihmettelee Mejlvang Guldbæk. 

Kotiin viemisiksi Mejlvang Guldbæk ja Halinen saivat paljon oppeja johtajuudesta. 

— Opin, että johtajuustaidot ovat tärkeässä roolissa monissa eri tilanteissa. Aina johtajan ei tarvitse erottua selkeästi ryhmän muista jäsenistä, vaan hänen tehtävänsä on yksinkertaisesti kommunikoida ja johdattaa ryhmää eteenpäin, tiivistää Mejlvang Guldbæk. 

 

Toimittajan kommentti: Partiolaiset voivat ottaa roolia georgialaisten hyvinvoinnin kehittämisessä

Ainon ja Annemetten tapaan sain osallistua johtajuuskurssille Rustavin kansainvälisessä partiokeskuksessa. Usein heti kotiinpaluun jälkeen on vaikeaa tiivistää matkan oppeja muutamaan lauseeseen, mutta tällä kertaa reissun tärkein oivallus on selkeänä mielessäni: jos georgialaiseen partiotoimintaan panostetaan, sillä voi olla valtava merkitys maan nuorten hyvinvoinnille. 

Niin johtajuuskurssilla kuin koti-Suomessakin on puhuttu viime aikoina paljon perinteisten oppituntien ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta. Alueilla, joilla perinteinen koulunkäynti ei välttämättä tarjoa nuorille tarvittavia eväitä tulevaisuuteen, järjestötoiminnassa hankitut tiedot ja taidot voisivat paikata puutteita ja auttaa nuoria löytämään omat mielenkiinnonkohteensa. 

Vain yksi johtajuuskurssille osallistuneista georgialaisnuorista oli partiolainen, toiset taas muilla tavoin tekemisissä nuorisotyön kanssa. Aivan kuten minäkin, Giorgi-niminen poika oli kehittänyt partiossa taitojaan muun muassa ryhmänjohtajana sekä valo- ja videokuvaajana. Hän oli osoitus siitä, ettei oppiminen ole kiinni isoista resursseista vaan oikeasta tahtotilasta. 

Kun Rustavin partiokeskusta rakennettiin, se herätti kateutta naapuritalojen asukkaissa. Tätä nykyä keskus pyrkii kuitenkin tukemaan yhteisöä tarjoamalla naapuruston nuorille pieniä työkeikkoja esimerkiksi piha-alueiden hoidossa. Partiolla on siis monia keinoja toimia ympäröivän maailman hyväksi.