Vinkit

Näin kerrot ilmastonmuutoksesta eri-ikäisille – kokeile myös uutta peliä

Kokeilkaa ryhmänne kanssa peliä, jonka avulla on helppo keskustella ilmastonmuutoksesta ja ympäristönsuojelusta.

Ympäristönsuojelupeli 

  • 5–11 pelaajaa, tarpojille ja sitä vanhemmille
  • Kesto: 20–30 minuuttia
  • Jokainen pelaaja saa ryhmän koosta riippuen noin 2–4 lappua, joissa on jokin ympäristöä auttava teko. Tässä pelissä sitoudut kuvitteellisesti toteuttamaan omassa elämässäsi lapuissa olevat asiat. Tehtävänäsi on yrittää vaihtaa muiden kanssa omat lappusi itsellesi mahdollisimman mieluisiksi.

Pelin jälkeen: miten keskustella ympäristönsuojelusta ja ilmastonmuutoksesta?

Keskustelkaa ryhmässä lopuksi, mitä ajatuksia peli herätti. Minkä lapun moni olisi halunnut? Mitä kukaan ei ollut halukas tekemään? Millä perusteella kukin päätyi niihin lappuihin, jotka lopulta jäivät käteen?

 

Tarpoja- ja samoajaikäiset ovat usein hyvin tietoisia ilmastonmuutoksesta. Yleistä on, että nuoret ovat huolissaan tilanteesta, kertoo Suomen WWF:n ympäristökasvatuksen johtava asiantuntija Essi Aarnio-Linnanvuori.

– Nuoret voivat kokea voimattomuutta, ja siksi keskusteluun on hyvä liittää ryhmässä tekemisen näkökulma. Painopisteenä pitäisi olla se, mitä me voimme yhdessä ilmastonmuutokselle tehdä.

Pelkästään uhkakuvista puhuminen ei siis ole kannattavaa. Toisaalta keskustelussa on myös hyvä purkaa harhakäsityksiä: esimerkiksi roskien keräämisellä ei ole suoraan vaikutusta ilmastonmuutokseen, vaikka se onkin ympäristölle hyväksi.

– Vaikuttavimmat teot liittyvät energiankäyttöön, liikkumiseen ja syömiseen. Kierrätys on hyvä asia, mutta sillä ei ole ilmaston kannalta niin suurta merkitystä.

Aarnio-Linnanvuori korostaa, että nuoren täytyy kokea tekevänsä riittävästi. Kaikesta ei tarvitse luopua eikä kukaan voi yksin pelastaa maailmaa. Jokaisella on myös oikeus itse päättää, mitä on valmis tekemään. Ilmastoteot voivat vaihdella elämäntilanteesta riippuen. Uuvuttamalla itsensä ilmaston pelastamiseksi ei tee haittaa kuin itselleen.

– Vierailin Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirileiri Kliffalla, ja
oli aika hurjaa, kun monet samoajat kertoivat, että ajattelevat ilmastonmuutosta päivittäin. Yksi poika sanoi, ettei ajattele sitä enää ollenkaan, koska ahdistaa niin paljon.

Ilmastoahdistusta kannattaa lähestyä omien tunteiden hyväksymisen ja positiivisten ratkaisujen kautta. Ahdistumisessa ei ole mitään väärää tai hölmöä, ja monia aikuisiakin ahdistaa.

– Kääntöpuolena voidaan kertoa, että isoja ongelmia on jo pystytty ratkaisemaan. Omassa lapsuudessani kohuttiin otsonikerroksen heikkenemisestä, mutta se on saatu jo ratkaistua kansainvälisen yhteistyön avulla. Monia muitakin ongelmia on hillitty tai ratkaistu.

Aarnio-Linnanvuori muistuttaa, että monia ilmastoa auttavia teknologioita on jo kehitetty, mutta ne pitäisi saada politiikan ohjauksella käyttöön. Kaikki uutiset eivät siis ole huonoja, vaikka siltä tuntuisi.

Miten puhun ilmastonmuutoksesta sudenpennulle? 

”Supeille ilmastonmuutoksesta ei tarvitse puhua mitään. Ongelma on kuitenkin aika monimutkainen. Tärkeää on puhua luonnosta ja luonnonsuojelusta: että miten ihanaa luonto on ja miten siellä voi toimia vastuullisesti.”

Miten puhun ilmastonmuutoksesta seikkailijalle?

”Seikkailija on jo kuullut ilmastonmuutoksesta ja he ovat hyvässä iässä ympäristökasvatukselle. Pääpisteenä on empatiasuhteen kehittäminen luontoon ja vastuullisen elämäntavan harjoittelu. Ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä perustaa ei tarvitse ymmärtää.”