Parhaat ideat syntyvät mukavuusalueen ulkopuolella, meille kerrotaan usein. Mutta entä jos mukavuusalueella viihtyy?
Partiossa, kuten muussakin elämässä, on monia erilaisia polkuja, joista valita. Toiselle sopii johtaminen, toinen viihtyy parhaiten taustavoimana eikä voisi kuvitellakaan ohjaavansa sudariryhmää.
Jäämme helposti tekemään niitä asioita, jotka jo osamme ja joissa olemme hyviä. Näistä asioista koostuu mukavuusalue, jonka ulkopuolelle meitä kehotetaan usein astumaan.
Usein itsensä likoon laittaminen kannattaa, mutta tarvitseeko niin aina tehdä?
Jaksamisen rajoilla
Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori ja aivotutkija Minna Huotilainen sanoo, että epämukavuusalueella oleminen ja paineen alla toimiminen aiheuttavat väkisinkin stressiä. Huotilainen on tutkinut sitä, mitä aivoissamme tapahtuu stressaavissa tilanteissa ja kuinka loppuun palamisen raja tunnistettaisiin ajoissa.
Huotilaisen mukaan elimistömme yrittää viestittää jaksamisesta, kun raja alkaa tulla vastaan. Ensin alkaa väsyttää, kyllästyttää, ärsyttää ja hermostuttaa. Sen jälkeen mukaan tulee fyysisiä oireita: päätä särkee, vatsa menee sekaisin, lihakset jumiutuvat ja kipeytyvät. Flunssa saattaa tarttua entistä helpommin. Keho antaa hälytysmerkkejä siitä, ettei kaikki ole ihan ok.
– Aivomme on ohjelmoitu stressaantuneena yrittämään enemmän ja takertumaan yksityiskohtiin. Meidän on kovin vaikea arvioida tilannetta kokonaisuutena silloin, kun stressi iskee päälle, Huotilainen kertoo.
Monet tutkimukset ovatkin osoittaneet, että stressi lisää suorituskykyä hetkellisesti, mutta pitkäaikainen stressitila ei ole kenellekään suositeltavaa.
Enemmän ei ole aina enemmän
Esimerkiksi partiossa viime aikojen ongelmana on ollut aikuisten johtajien määrän vähyys. Monissa lippukunnissa toimintaa pyöritetään pienellä aktiivisella johtajaporukalla, ja yksittäisille ihmisille saattaa kasaantua useampikin vastuupesti niin viikkotoiminnassa kuin hallituspesteissä.
Jokainen meistä on yksilöllinen, eikä kaikille välttämättä ilmene samanlaisia stressin oireita.
Paineen alla ja epämukavassa tilanteessa on helppo vain myöntyä kohtaloonsa ja vastata ”kyllä” esitettyyn pestiin. Kaikkeen ei kenenkään ole pakko suostua. Vaikka projektit ja kokouksissa istuminen voivat hyvässä porukassa tuntua mukavalta ja innostavalta, jatkuva puurtaminen kuormittaa meistä jokaista.
Jokainen meistä on yksilöllinen, eikä kaikille välttämättä ilmene samanlaisia stressin oireita. Siksi olisikin hyvä oppia tuntemaan itsensä ja jaksamisensa rajat ja sanomaan ei, kun oma to-do-lista venyy liian pitkäksi.
– Mitä stressaantuneempi on, sitä heikommin osaa lukea jaksamisen merkkejä. Toivottavasti silloin joku läheinen ehdottaa, että voisi vähän rentoutua, Huotilainen toteaa.
Omia mukavuuden rajoja voi venyttää
Vaikka on opittava sanomaan ei, on hyvä muistaa, että itseään kannattaa uskaltaa myös haastaa. Yhdelle haaste voi olla puhelun soittaminen lippukunnan uudelle aikuiselle, toiselle laulaminen iltanuotiolla ja kolmannelle puheen pitäminen partiojuhlassa.
Partiolainen Salla Korteniemi, 29, kertoo laittaneensa itsensä usein likoon partiossa ja muussa elämässä. Näin kävi esimerkiksi vuonna 2012, kun hän ryhtyi ystävän pyynnöstä Saraste-piirileirin iltaohjelmamestariksi, eikä tiennyt mitä kaikkea olisi luvassa.
– Minulla oli aavistus siitä, että voisin osata homman, mutta en tiennyt mitä kaikkea pesti tarkoittaa. Silloin poistuin niin sanotusti mukavuusalueeltani, Korteniemi kertoo.
Heittäytymiskykyä vaati myös muutto ulkomaille. Korteniemi asuu nykyään Britanniassa ja työskentelee Lontoon Merimieskirkon liikkuvana sosiaalikuraattorina. Käytännössä Korteniemen työ on vapaaehtoisten motivointia sekä suomalaisten yhteisöjen ja yksilöiden hyvinvoinnin tukemista Britannian ja Irlannin alueella. Työssä kohtaa paljon erilaisia ihmisiä.
Partio on sellainen potentiaalin toteutusjärjestö.
Itsensä haastamiseen kannattaakin opetella suhtautumaan positiivisesti, sillä se tekee siitä helpompaa, sanoo aivotutkija Huotilainen.
– Se kuitenkin vaatii sitä, että on oikeus mokailla, hän huomauttaa.
Korteniemen mielestä partio rohkaisee astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle tai ainakin laajentamaan omaa mukavuuden reviiriään. Stressaavissa tilanteissa on muun partioyhteisön tuki, eikä uutta tarvitse oppia yksin. Ei haittaa, vaikka vähän mokaisikin.
– Partio on sellainen potentiaalin toteutusjärjestö, Korteniemi kiteyttää.
Korteniemi uskoo, että epämukavuusalueelle siirtyminen voi tuoda myös hyvinvointia. Kun uskaltaa tehdä itselle uusia asioita ja saa siitä hyvää palautetta, nostattaa se tunnetta siitä, että pystyy ja osaa.
Pitääkin muistaa iloita onnistumisesta ja uskaltaa heittäytyä oppimaan uutta, Korteniemi muistuttaa.
– Vaikka en vielä tiedä mitä kaikkea tulen osaamaan elämän aikana, niin minulla on silti se itsetunto, jonka avulla uskallan kokeilla.
