Keskusjärjestössä toimii noin 500 luottista erilaisissa pysyvän organisaation vapaaehtoistehtävissä mahdollistamassa partiotoiminnan onnistumisen edellytyksiä Suomessa. Keskusjärjestöpesteissä kehitetään partion koulutusjärjestelmää, johdetaan partioviestintää, tehdään partion vaikuttamistyötä – ja paljon muuta.
Toiminnanalat muodostavat organisaation peruspilarit. Niistä kutakin johtaa SP:n hallituksen jäsen yhdessä toiminnanalasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajan kanssa. Toiminnanaloilla on erilaiset vastuut ja niiden alla huomattavan erilainen määrä ryhmiä, projekteja ja kokonaisuuksia.
Vuoden 2022 aikana on tutkittu nykyisen organisaation kipukohtia ja tunnistettu ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi hallituksen Vapaaehtoisresurssistrategia -kärkihankkeen muodossa. Hankeryhmä toteutti laajan tiedonkeruun loppukevään ja kesän aikana sisältäen mm. ryhmätehtävän kaikille nykyisen organisaation ryhmille, yksilökyselyn sekä erilaisia ryhmä- ja yksilöhaastatteluja. Iso kiitos kaikille näihin osallistuneille!
Kärkihankkeen havaintoja on käyty erityisesti SP:n luottiksille suunnatuissa, samasisältöisissä tilaisuuksissa 3.10. etänä ja kasvotusten laajennettujen yhteydessä perjantaina 21.10..
Kärkihankkeen havainnot voisi tiivistää seuraavasti:
- SP:n luottisten hyvinvointia ei johdeta kokonaisuutena
- Vapaaehtoisorganisaation rakenne on sekava ja pirstoutunut
- Organisaatio on vahvasti siiloutunut
- Nykyinen toiminnanalojen johtamismalli on liian raskas
Käytännössä siis eri luottisryhmät tuntevat toisiaan huonosti, ja yhteydenpito tuntuu hankalalta.
Toiminnoissa on toisaalta päällekkäisyyttä – toisaalta läpileikkaavat tai uudet teemat jäävät helposti toiminnanalojen ”hissikuilujen” väliin. Näitä valuvikoja on pyritty korjaamaan erilaisilla verkostoilla ja koordinaatiopesteillä. Pestaamisen taso vaihtelee, kun organisaatiossa ei ole selkeää HR-tukea luottiksille. Vastuut kertyvät pienelle joukolle, rekrytointi on vaikeaa.
Organisaatiossa toiminta turhauttaa, eikä tunnu välttämättä houkuttelevalta.
On mielestäni järjestön johtajina vastuullamme huolehtia, että jokaisen keskusjärjestön luottiksen antama arvokas työpanos käytettäisiin hyvin. Tässä voisimme olla nykyistä parempia, se vaatii eheämpää kokonaisuuden johtamista.
Jotta jokainen SP-pestissä toimiva voisi hyvin, ja keskusjärjestö olisi entistä houkuttelevampi vapaaehtoistyöpaikka – ja toisaalta että meillä olisi riittävät resurssit järjestön tavoitteiden kannalta tarpeellisten asioiden toteuttamiseksi – on mielestäni selvää, että jotain on tehtävä.
Tunnistettujen kipupisteiden ratkaisuja on pohdittu kärkihankkeen tiimin toimesta, sekä tullaan tämän syksyn aikana pohtimaan – muun muassa aikaisemmin mainituissa luottisten illoissa. Mitään päätöksiä seuraavista askeleista ei ole tehty. Tiivistelmä hankkeesta ja sen tuloksista esitellään Partioneuvostossa marraskuun lopulla.
Onko nyt aika päivittää SP:n luottisorganisaation rakenteita?
