Vaikka keinoja taloudellisten esteiden purkamiseen on nykyään enemmän kuin koskaan, voivat partion tarjoamat elämykset silti jäädä välistä korkeiden osallistumismaksujen ja leimautumisen pelon takia. Partio-lehti selvitti partiolaisten kokemuksia perheen toimeentulon vaikutuksesta partion harrastamiseen.
Juulia Tavasti jäi 14-vuotiaana ensimmäistä kertaa partiossa jostain paitsi rahan takia. Kaverit suunnittelivat lähtöä Ruotsin maailmanjamboreelle, mutta hänellä ei ollut mahdollisuutta lähteä mukaan perheensä taloudellisen tilanteen takia. Jamboreelta pois jääminen tuntui ainutlaatuisen kansainvälisen partiokokemuksen menettämiseltä. Hän oli kateellinen, ja asia harmitti pitkään.
Partio-lehden kysely taloudellisen tilanteen vaikutuksesta partion harrastamiseen
- Kyselyn linkkiä jaettiin Suomen Partiolaisten Instagram-tilillä ja kesäkuun Partiopostissa
- Kyselyyn vastasi 68 henkilöä
- Nuorimmat vastaajista olivat iältään 13–15-vuotiaita. Kyselyyn vastanneista 29 ilmoitti iäkseen yli 30 vuotta.
- Kyselyyn vastasi partiolaisia kaikista paitsi Etelä-Karjalan partiopiiristä. Enemmistö vastanneista oli Lounais-Suomen Partiopiiristä ja Pääkaupunkiseudun Partiolaisista. Kaksi henkilöä ei halunnut ilmoittaa partiopiiriään.
– En edes halunnut puhua tai kuulla mitään siitä tapahtumasta. Myöhemmin tajusin, ettei jamboree ole välttämättömyys. Kansainvälisiä kokemuksia saa muillakin tavoilla, nyt 23-vuotias Tavasti pohtii.
Taloudelliset tosiseikat ovat muistuttaneet Tavastia olemassaolostaan toistuvasti. Nuorempana halpojen retkivaatteiden käyttäminen muiden esitellessä kettuhousujaan hävetti. Ja toisinaan hänen vanhempiensa piti arvioida, riittävätkö rahat jäsenmaksun maksamiseen.
Tavasti ei ole kokemuksiensa kanssa yksin. Erityisesti suurissa perheissä jäsenmaksu ja retkivarusteet voivat muodostaa merkittävän menoerän.
Tapahtumissa keskitytään spektaakkeleihin pienimuotoisemman toiminnan sijaan
Partion “perustoimintaan” osallistuminen on Tavastin mielestä halpaa, mutta vähävarainen voi joutua miettimään leirille lähtemistä kahdesti. Hän uskoo, että partiotapahtumissa keskitytään toisinaan liikaa suuren spektaakkelin järjestämiseen, vaikka pienimuotoisempi toiminta voi myös olla elämyksellistä.
Osallistumismaksuissa ja varustehankinnoissa avustaminen on helpompaa kuin ihmisten asenteiden muuttaminen.
– Lippukunnan toimintakulttuuria voi kehittää esimerkiksi järjestämällä talkoita, jotta vähävaraisillakin jäsenillä on varaa maksaa kesäleirin osallistumismaksu, Tavasti ehdottaa.
Lippukunnanjohtajan näkökulmasta jäsenmaksu on pienellä paikkakunnalla korkein muihin harrastuksiin verrattuna. Esimerkiksi urheiluseurojen ja muiden yhdistysten jäsenmaksut ovat 15 – 25 €/vuosi. Tämä hankaloittaa hiipuneen toiminnan aktivointia. – Suora lainaus Partio-lehden kyselystä
Partion ulkoisella viestinnällä ja markkinoinnilla luoma kuva ei myöskään ole Tavastin mielestä ongelmaton.
– Mainoskuvat tuntuvat antavan kuvaa samanlaisista ihmisistä samanlaiset laatuvarusteet päällään. En usko, että kaikki kiinnittävät tähän huomiota, mutta mielestäni tällaiset pienetkin asiat vaikuttavat.
Varainhankinta mahdollistaa avustamisen
Tällä hetkellä Suomen Partiolaiset tukee vähävaraisten perheiden harrastusmahdollisuuksia myöntämällä jäsenmaksuvapautuksia, jotka rahoitetaan varainhankinnalla. Lippukunnat taas voivat tukea uusia partiolaisia lainaamalla varusteita, kuten makuupusseja tai rinkkoja, joita on saatu esimerkiksi adventtikalenterimyynnin tuotoilla.
Suomen Partiolaisten varainhankinnan koordinaattorin Simo Pynnösen mukaan keskusjärjestö pystyy tällä hetkellä myöntämään vapautuksen kaikille sitä hakeville. Vapautukset mahdollistavia lahjoitusvaroja kerätään Partion Ystävät -rahastolla. Se perustettiin, jottei partioharrastuksen mahdollistaminen vähävaraisille olisi sidottuna keskusjärjestön budjettiin.
– Partion taloudellinen tilanne on tällä hetkellä hyvä. Lahjoittajien avulla varmistamme, että avustuksia voidaan myöntää niitä tarvitseville, vaikka hakijamäärät kasvaisivat tai partion taloudessa tapahtuisi heilahduksia, Pynnönen sanoo.
Hänen mukaansa tällä hetkellä suurin haaste on tavoittaa ihmiset ja saada heidät hakemaan avustuksia.
Riittääkö jäsenmaksuvapautuksia ja leiristipendejä kaikille?
Partio-lehti teetti kesällä kyselyn, jolla kartoitettiin partiolaisten käsityksiä partioharrastuksen kustannusten vaikutuksesta harrastamiseen. Kyselyyn vastanneista 87 prosenttia oli tietoisia mahdollisuudesta hakea jäsenmaksuvapautusta. Heistä valtaosa kuuli asiasta omasta lippukunnastaan.
Jäsenmaksu suhteessa edullinen kun on koko vuodesta, mutta välineet maksavat turhan paljon. Köyhän ei kannata ostaa halpaa. – Suora lainaus Partio-lehden kyselystä
Jäsenmaksuvapautuksissa kaikkia partiolaisia Suomessa koskevat samat kriteerit ja sama lomake. Lomake pyrkii mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon partiolaisen perheen taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen.
Pääkaupunkiseudun Partiolaisten toiminnanjohtaja Mimmu Mannermaan mukaan jäsenmaksuvapautuksille ei ole ikärajaa, vaikka ne ovatkin ensisijaisesti tarkoitettu alaikäisille partiolaisille.
– Ei kuitenkaan ole mitenkään pois suljettua, etteikö aikuinen partiolainen tai vaikka opiskelija voisi sitä saada. Jos taloudellinen tilanne on sen kaltainen, että sen takia joutuisi harrastuksen lopettamaan, kannattaa ehdottomasti hakea.
Jäsenmaksuvapautusten lisäksi vuoden 2016 Finnjamboree Roihusta lähtien leirien järjestäjien käyttöön on vakiintunut stipendikassajärjestelmä. Suurleirien ja piirileirien järjestäjät tarjoavat mahdollisuuksien mukaan stipendeillä suoraa tukea niille, joille täyden leirimaksun maksaminen tuntuu mahdottomalta.
Kyselyyn vastanneista 85 prosenttia oli tietoisia mahdollisuudesta hakea leiristipendiä. Heistä valtaosa sai tiedon asiasta leirin oman viestinnän välityksellä.
Stipendejä voi tiedustella myös omalta piiriltä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla niitä voi hakea vaikkapa kansainvälisiin leirimatkoihin ja johtajakoulutukseen. Tällöin osan maksusta voi hyvittää stipendillä.
Aina ei jaksa todistella tarvitsevansa apua
Eero Löytömäki työskentelee Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssilla vaikuttamisen asiantuntijana. Hän vastaa erityisesti sosiaaliturvaan, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä.
Löytömäen mukaan on yleistä, että harrastamisesta säästetään ensimmäisenä talouden ollessa tiukoilla. Myös sosiaalinen paine uusien varusteiden hankkimiseen on yleistä.
Jotenki sellane fiilis, et ei mee nii huonosti et pitäis hakee. Njoo leiri jäi välistä, mut jollaki voi mennä vieläki huonommi. – Suora lainaus Partio-lehden kyselystä
Löytömäki muistuttaa, ettei köyhyys tarkoita mustavalkoisesti vain rahan puutetta, vaan kyse on myös sosiaalisesta köyhyydestä: henkilö saattaa jäädä ulkopuolelle siitä, mitä ympäröivä yhteiskunta pitää “normaalina”.
– Se, että jollain ei ole varaa uusimpiin varusteisiin näyttää, että hän on jollain tavalla erilainen kuin muut. Varsinkin lapsen asemassa kokemus on todella inhottava, Löytömäki sanoo.
Noin 15 prosenttia Partio-lehden kyselyyn vastanneista ilmoitti jättäneensä hakematta leiristipendiä syystä tai toisesta. Ilmiö on melko tyypillinen.
– Jos on vähävarainen, aika paljon aikaa voi mennä päivittäin raha-asioiden miettimiseen. Siinä tilanteessa ei välttämättä enää jaksa käyttää aikaa siihen, että täytyisi todistella “olevansa köyhä”, Löytömäki pohtii.
