Joka kesä turkulaisen Mikaelin Sinikellot -lippukunnan leirillä toistuu sama jännittävä tilanne. Ensimmäisen seikkailijavuotensa päättäneet tytöt saavat öisessä leirikasteessa uudet nimet. Seuraavana päivänä muulle lippukunnalle esitellään ”uudet” partiolaiset. Siitä eteenpäin heistä käytetään vain ja ainoastaan partionimiä.
– Partionimen saaminen on meillä kunnia-asia, jota odotetaan sudenpennusta asti, kertoi Mikaelin Sinikellojen lippukunnanjohtaja Maria ”Hilla” Ruohola (nyk. Suomen Partiolaisten puheenjohtaja) vuonna 2016.
– Lasten lisäksi toimintaan uutena tulevat aikuiset odottavat jännityksellä omaa nimeään.
Uniikki nimi yksilöi
Lippukunnilla on erilaisia tapoja partionimien antamiseen ja keksimiseen. Aiemmin yleinen perinne on monissa lippukunnissa jäänyt kokonaan pois käytöstä. Erilliset partionimet voivat tuntua keinotekoisilta, kun samat ihmiset ovat tekemisissä myös harrastuksen ulkopuolella. Periaatteessa partionimet ovat kuin mitä tahansa lempinimiä.
Kuten virallisen nimen, myös partionimen tärkein tehtävä on yksilöidä henkilö, josta puhutaan. Tutkimusten mukaan ihmisillä on luontainen halu antaa toisilleen nimiä, vaikka se ei edes olisi välttämätöntä. Ruoholan mielestä partionimistä on myös käytännön hyötyä.
– Tykkään partionimien käytöstä tosi paljon! Uniikit partionimet ovat hirveän käteviä, koska lippukunnassa on aina etunimikaimoja. Partionimien kanssa ei tarvitse aina selventää, että ”tarkoitin Siiri K:ta”.
Yhteinen tapa yhdistää
Epäviralliset lempinimet syntyvät usein samanlaisten kaavojen mukaan. Nimi voi viitata yksilön rooliin yhteisössä tai kuvailla henkilöä. Sinikelloissakin nimet liittyvät usein saajansa persoonaan.
– Räiske on melko räiskyvä tyyppi, Säde on hyväntuulinen ja Kiwi pirteä ja iloinen, Ruohola havainnollistaa.
– Nimen ei kuitenkaan ole pakko tarkoittaa mitään. Tällaisia nimiä ovat vaikkapa Demi, Piko ja Kiki. Tärkeintä on, että nimi on lyhyt ja helppokäyttöinen. Tällainen käytännöllisyys on partionimissä hyvä lähtökohta. Keskenään samantyyliset nimet voivat yhdistää lippukunnan jäseniä. Humoristinen merkitys nimellä on silloin, kun sillä pyritään hauskuuttamaan. Jos muut päättävät nimen, on muistettava, että ihmisten käsitykset kivasta nimestä voivat olla erilaisia.
Puhumme toisistamme aina partionimillä, jos asia liittyy partioon.
– Meillä seikkailijajohtajat saavat päättää nimet, mutta usein niitä suunnitellaan muidenkin johtajien kesken. Keksimiseen käytetään paljon aikaa, sillä myös nimen antaminen on kunniatehtävä, Ruohola painottaa.
Ajat muuttuvat, entä tavat?
Nimiperinne voi kuulostaa kiehtovalta tai oudolta – omasta taustasta riippuen. Aikojen ja tapojen muuttuessa on ymmärrettävää, että partionimet jäävät pois käytöstä. Lippukuntaa yhdistäviä perinteitä on lukuisia, ja nimien antaminen on vain yksi vaihtoehto muiden joukossa.
– Meillä partionimet pysyvät käytössä todennäköisesti siksi, että niiden keksimiseen panostetaan niin paljon. Myös perinteeseen liittyvä jännitys on tärkeä tekijä, Ruohola sanoo. Mitään negatiivista entinen lippukunnanjohtaja ei Sinikellojen tavasta löydä, vaikka nimet joskus hämmentävätkin.
– Puhumme toisistamme aina partionimillä, jos asia liittyy partioon. Joskus lippukunnan ulkopuolisissa tapahtumissa tulee eteen hassuja tilanteita, kun osa porukasta voi kutsua partionimellä ja osa oikealla etunimellä.
Juttu on julkaistu alun perin Partio-lehdessä 4/2016
Lähteenä on käytetty Terhi Ainialan, Minna Saarelman ja Paula Sjöblomin (2008) teosta Nimistöntutkimuksen perusteet.
