Partion merkityksellisyys voi kummuta vaikkapa partiokavereista, luontoelämyksistä tai kansainvälisyydestä. Joku taas haluaa viikosta toiseen toimia akelana tai ratkoa huoltajien Kuksa-ongelmia partion päämäärä mielessään.
Ihmistä ohjaavat useat psykologiset tarpeet. Näitä pyrimme täyttämään siinä vaiheessa, kun fyysiset tarpeet, kuten syöminen ja nukkuminen ovat jo turvattuna. Psykologiassa puhutaan itseohjautuvuusteoriasta, jonka mukaan meitä kaikkia yhdistävät kolme perustarvetta:
1. omaehtoisuus eli kokemus siitä, että on vapaa päättämään itse tekemisistään
2. yhteisöllisyys
3. kyvykkyys.
Omaehtoisuus voi lisääntyä pestin vastuullisuuden ja vaikutusvallan kasvaessa, ja pestissä pääsee usein toteuttamaan itseään entistä laajemmin.
Yhteisöllisyydeltä ei voi välttyä partiossa, mutta isoissa pesteissä sosiaalista kanssakäymistä voi olla useampien tahojen kanssa ja useammista rooleista käsin kuin pienemmissä.
Kyvykkyyden tarve täyttyy, kun pesti vaatii uuden oppimista, mahdollistaa erilaisten taitojen käyttämisen ja tarjoaa onnistumisen kokemuksia.
Kyvykkyyden kokemisen tarve tarkoittaa myös, että samanlaisena pitkään toistuva tehtävä alkaa helposti tuntumaan tylsältä, jolloin into “liian helppoa” tehtävää kohtaan laskee. Jokaisen on löydettävä partiosta sopivan kokoiset, ei liian pienet eikä liian suuret, saappaat, jotta harrastus pysyy mielekkäänä.
Ehdotan, että pysähdyt pohtimaan, mistä partion merkityksellisyys sinulle syntyy? Tunnistatko itsessäsi tarpeen kokea omaehtoisuutta, yhteisöllisyyttä ja kyvykkyyttä? Miten tarpeet täyttyvät partiossa?
Huom: Mielestäni pestin koon arvioi parhaiten pestissä toimiva henkilö itse. Jollekin vaikkapa lippukunnan retken johtaminen on todella suuri pesti, kun taas toinen ajattelee isona pestinä finnjamboreen johtajuutta.
Kirjoittaja on ammatiltaan psykologi ja toimii Lounais-Suomen Partiopiirin piirihallituksen jäsenenä.
