Ihmiset

Tutkimusmatkailija Pata Degerman tietää totuuden luonnon tilasta: “Jos lähdetään vain omasta halusta kiivetä vuorille, se on moraalitonta.”

Patrick “Pata” Degerman, 51, on tutkimusmatkailija ja puhuja, joka on viimeiset 25 vuotta kiertänyt maailmaa erilaisten retkikuntien matkassa. Hänen reissunsa suuntautuvat usein alueille, joilla ilmastonmuutos näkyy hyvin selkeästi. Tänä vuonna Degermanin pitämiä luentoja ja muita puhetilaisuuksia on ollut noin 150.

Mitä ajattelet ilmastonmuutoksesta? 

Uskon, että se on totta ja meidän syytämme. Olen nähnyt ilmastonmuutoksen niin läheltä ja teen hyvin tiivistä yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Näkemykseni takana on kaikki se data, jota tuhannet tutkijat ovat tuottaneet. Ilmastoahdistus iski muutama vuosi sitten, kun aloin näkemään muutoksia, joita Etelämantereella ja Grönlannissa on tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli eli IPCC on sanonut, että päättäjien kouluttaminen ei enää riitä, vaan meidän pitää kouluttaa ihan kaikkia. Tämä on agenda luennoillani.

Teetkö itse valintoja, jotka auttavat ympäristöä?

Patrik Degerman
Patrik Degerman. Kuva: Susanna Mikander

Teen valintoja jatkuvasti, melkein päivittäin. Valinnat ovat läsnä koko ajan: miten syö tai liikkuu, onko kotona liikaa lämpöä ja mitä ostaa. Kaiken ostetun pitää olla laadukasta ja kestää pitkään.

Valitsetteko kohteenne ilmastonmuutos edellä? 

Kyllä. Nykyään valitsemme ainoastaan sellaisia kohteita, joita voi käyttää ilmastonmuutoksen vaikutusten havainnollistamisessa. Tällaisia ovat napa-alueet, joissa vaikutukset näkyvät pahiten ja viidakot, joissa kaadetaan metsää sekä meret, joiden ekosysteemit ovat muuttuneet valtavasti. Seuraavat retkikunnat suuntautuvat juuri näihin paikkoihin.

Miten luonto ja eettisyys otetaan huomioon tutkimusmatkailussa? 

Ensinnäkin mietitään, miksi me lähdemme matkalle. Jos lähdetään vain omasta halusta kiivetä vuorille, se on moraalitonta. Sen jälkeen pitää suunnitella, miten matkustetaan. Pitäisi lentää mahdollisimman pitkiä lentoja, koska välilaskut ovat huono asia. Tai olla lentämättä ollenkaan. Lisäksi ajattelemme sitä, mitä jätämme jälkeemme. Roskat ja ne tuotteet, mitä meistä tulee, pitää viedä pois.

Tieteellistä tutkimusta varten voidaan tappaa eläimiä, esimerkiksi vatsan sisällön selvittämiseksi, mutta huvikseen sitä ei saa tehdä. Ruokaan liittyviä eettisiä kysymyksiä ei mietitä paljoa, koska ruoka on niin pieni osa matkaa ja tärkeintä on saada ravinnosta tarpeeksi energiaa. Luennointi, valistus ja valokuvien näyttäminen on myös tapa kompensoida matkoja.

Mitä konkreettisia muutoksia olet huomannut luonnossa? 

Korallien kuolemat esimerkiksi. Puolet Isosta valliriutasta on kuollut ja sama tilanne on Paoalla, Samoalla ja kaikkialla muuallakin. Grönlantiin ei tule merijäätä enää edes talvella. Siellä ei pystytä enää käyttämään moottorikelkkoja, vaan ne yritetään vaihtaa veneisiin. 

Miten tutkimusmatkat voivat auttaa pelastamaan luonnon? 

Matkoilta saadaan paljon tietoa ja kuvia, joita käyttämällä saadaan aikaan toimintaa ja tehdään vaikutus yleisöön.

Me teemme päätöksiä hyvin visuaalisesti nykyään. Konkreettista toimintaa ei saada, jos yleisö ei kuule, näe tai usko viestiä. Siksi haluan näyttää tutkimamme paikat videoiden ja kuvien kautta. Jos pystyn yhdistämään nämä kuvat kovaan viestiin, saan tehtyä vaikutuksen sekä hyvin vahvan kokemuksen katsojalle, ja saan aikaan toimintaa.

Miten uskot ilmastonmuutoksen vaikuttavan työhösi, työnkuvaasi ja tällaisten matkojen tulevaisuuteen? 

Bensa loppuu jossakin vaiheessa. Kysymys onkin se, onko teknologia silloin siinä vaiheessa, että voidaan lentää ilman sitä. Toisaalta lentäminen ei tule enää olemaan moraalisesti sallittuamikä tulee vaikuttamaan elämääni suuresti.  Joudutaanko palaamaan takaisin purjeveneisiin? Se olisi ihan kivaa.

Partio-lehti haastatteli Pataa Munksnäs Flickscouterin, Scoutkåren Munksnäs Spejarnan ja FiCCS:n järjestämän varainkeruutapahtuman “ Det omöjliga projektet Mount Sisu/ Antarktis -93°c”  yhteydessä.