Suomalaiset partiotytöt toivat adventtikalenteriperinteen Suomeen vuonna 1947. Nyt adventtikalenteri on partion varainhankinnan kivijalka ja arvokas jouluperinne kymmenille tuhansille suomalaisille.

Ulla von Wendt kuvitti partiolaisten ensimmäisen adventtikalenterin vuonna 1947. Hän kuvitti kalentereita myös useasti tämän jälkeen.

Suomen Partiotyttöjen johtaja Tessi Fazer innostui Ruotsissa näkemästään adventtikalenterista 1940-luvulla. Tuolloin syntyi ajatus, että Suomessakin voitaisiin tehdä oma kalenteri, jolla kerättäisiin varoja partiotoimintaan. Fazer pyysi ystäväänsä Ulla von Wendtiä tekemään kuvituksen kalenteriin. Näin syntyi ensimmäinen Suomessa myyty adventtikalenteri vuonna 1947.

– Ensimmäinen kalenteri ei kuitenkaan ollut menestys. Se oli väritön, eivätkä suomalaiset ymmärtäneet avautuvien luukkujen ideaa, Suomen Partiolaisten varainhankinnan asiantuntija Iina Leppäaho kertoo.

Kalenterien julkaisua kuitenkin jatkettiin ja myynti alkoi menestyä vuonna 1949. Suomen Partiotyttöjärjestö ja Suomen Partiopoikajärjestö yhdistyivät vuonna 1972 Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:ksi ja seuraavasta vuodesta lähtien kalenteria tehtiin ja myytiin yhteisvoimin.

– Nykyisin kalentereita myydään vuosittain noin 300 000 kappaletta. Tämä tekee huikeat 3 miljoonaa euroa partion tukemiseksi, Leppäaho hehkuttaa.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Adventtikalenterien kuvittajina on toiminut monia tunnettuja taiteilijoita ja kuvittajia. Suomalainen lastenkirjailija ja kuvittaja Camilla Mickwitz (1937-1989) kuvitti kalenterit vuosina 1982 ja 1983. Edelleen Pikku Kakkosessa pyörivä Varokaa heikkoja jäitä -varoitus on myös Mickwitzin animoima.

Alusta lähtien ajatuksena on ollut, että ensimmäinen luukku avataan ensimmäisenä adventtina. Myös tiettyjen luukkujen kuva-aiheet ovat vakiintuneet kalenterissa. Adventtikynttilät, Lucia-neito, Suomen lippu ja Jeesus-lapsi kuuluvat edelleen partiolaisten adventtikalenterin vakioaiheisiin.

– Vuoteen 1980 asti kalenterin taustamateriaali oli ohutta voipaperin tapaista materiaalia, josta valo paistoi läpi, kun luukku oli avattu. Kalenterit neuvottiinkin kiinnittämään ikkunaan. 1960-luvun alussa adventtikalentereista muutamat olivat pystyyn koottavia, Leppäaho kertoo.

Vuonna 1991 alettiin adventtikalenterin takana julkaista lyhyt joulusatu. Joulusatuperinne oli joitakin vuosia katkolla, kunnes vuonna 2020 tarina muuttui pidemmäksi jatkokertomukseksi ja siitä alettiin julkaista verkkosivuilla ja podcast-palveluissa uusi osa jokaisena adventtisunnuntaina. Vuodesta 2000 kalenteriin on kuulunut pakkaus pakettikortteja. Vuonna 2019 kortit vaihdettiin tarroiksi.

Lähde: Visa Liippola, Partiomuseon vuosikirja 2017

Lue lisää adventtikalenterista ja selaile galleriassa vanhoja kalenterikuvia adventtikalenteri.fi-sivuilla