”Mitä kuuluu?”
”Kuka on jumalasi?”
Ensimmäiseen osaisimme vastata mitään tarkoittamatta ”Kiitos, hyvää.” Toisen kysymyksen kohdalla häkeltyisimme ja sanat juuttuisivat kurkkuumme. Saattaisimme tuntea, että henkilökohtainen rajamme on ylitetty.
Mieti hetki maailmaa, jossa saisit kertoa, kuka sinua ohjaa ja keneen sinä turvaat. Mieti maailmaa, jossa saisit istua iltanuotiolla, laulaa sydämesi kyllyydestä jumalastasi, päättää illan sisaruspiirissä toivottaen juuri sitä hyvää, mitä sinä haluat toivottaa.
Nyt elämme todellisuudessa, jossa tämä ei tunnu oikealta. Vallalla on ajatus maailmasta, jossa katsomus on jokaisen oma asia ja vaarallinen toiselle.
Me partiossa luomme toisenlaista todellisuutta. Haluamme antaa jokaiselle tilan uskoa siihen, mihin uskoo. Ei ole parempia tai huonompia katsomuksia. Elämä ei ole oikeassa tai väärässä olemisen taistelu, vaan ainutlaatuinen mahdollisuus onneen.
Jokainen meistä kaipaa hyväksyntää, kokemusta siitä, että on rakastettu juuri sellaisena kuin on. Jokaisella meillä on elämänkatsomus, joka selittää meille oman olemassaolomme merkitystä. Sydämeni pohjasta toivon,
että sinun katsomuksesi kantaa sinua ja antaa sinulle kaikkea hyvää.
että sinun katsomuksesi antaa tilaa minun katsomukselleni.
että yhteisellä iltanuotiolla jaamme siitä hyvästä, mitä omat katsomuksemme antavat.
Voi olla, että opin sinulta jotain ja maailmani on taas hieman parempi paikka jätettäväksi joskus seuraaville.
