Suomessa on nykyään neljä ilmailupainotteista lippukuntaa. Uutta toiminta ei kuitenkaan ole, sillä ilmapartiota on ollut jo partioliikkeen alkuaikoina ja Suomessakin jo 50-luvulla. Ilmapartion aktiviteetit liittyvät lennokkeihin, säähän, avaruuteen, lentävään luontoon ja lentokoneisiin.
Vuonna 1958 perustettiin Turussa ilmapartiolippukunta Pilven veikot, jonka toiminnassa haluttiin yhdistää ilmailu ja partio. Taustatukena toimi Turun lentokerho. Jo vuonna 1946 Suomen partiopoikajärjestöllä oli ilmailumerkki. Ihan uudesta asiasta ei siis ole kysymys, kun partiossa puuhataan ilmailua. Tällä hetkellä ilmapartiolippukuntia on Suomessa neljä, joista suurin on Malmin Tuulenkävijät ja uusin Nummelan Tuulenkävijät, joka perustettiin viime vuoden lokakuussa.
Mutta mitä ihmettä on ilmapartio? Meripartiolaisten ohjelma sisältää tavallisen partio-ohjelman lisäksi erilaista vesillä liikkumiseen liittyvää toimintaa ja samaan tapaan ilmapartiolaisilla on erilaisia ilmailuun liittyviä aktiviteetteja, kuten lentokoneisiin tutustumista, ilmailukarttaan tutustumista ja lennokkien lennättämistä.
Ilmapartio viihtyy lentokenttien lähellä
Partion perusti Robert Baden-Powell vuonna 1907 Englannissa. Hänen veljensä Baden Baden-Powell järjesti ilmapartiotoimintaa jo vuonna 1921, 18 vuotta ensimmäisen lentokoneen ensilennon jälkeen. Iso-Britanniassa ilmapartio toimii hyvin paljon RAF:n eli kuninkaallisten ilmavoimien kanssa.
Suomessa ilmapartio on liittynyt lennokkien rakentamiseen ja lennättämiseen. Edelleenkin ilmapartiolaiset harrastavat paljon lennokkeja. Yksi kaikkia kiinnostava juttu on lentokoneen kyytiin pääseminen, joka onnistuu esimerkiksi leireillä. Monet vaeltajaikäiset ilmapartiolaiset hankkivat purjelentolupakirjan, jonka voi saada jo 16-vuotiaana. Muut ilmapartion omat aktiviteetit liittyvät säähän, avaruuteen, lentävään luontoon ja lentokoneisiin. Esimerkiksi Nummelan Tuulenkävijöiden ainoa sudenpenturyhmä Kotkat on väsännyt paperilennokit ja pienet laskuvarjot sekä tutustunut Nummelan lentokentän uusimmassa hallissa oleviin lentokoneisiin, joista osassa päästiin käymään sisälläkin. Pilvet ovat ilmailussa tärkeitä, joten erilaisia pilviä on opeteltu tunnistamaan.
Suomessa suurin ilmapartiolippukunta on Malmin Tuulenkävijät, jolla on sata jäsentä. Tällä hetkellä Malmin lentoasema on suljettuna, koska sinne suunnitellaan asuntorakentamista. Siihen lentoaseman alue todettiin soveltumattomaksi jo 1930-luvulla ja juuri siksi lentoasema rakennettiin juuri sinne. Siis yksi ilmapartiolippukunta on tällä hetkellä ilman lentokenttää.
Yleensä ilmapartiolaisten leirit järjestetään Suomessa lentokenttien metsissä, jotka tasaisina mäntykankaina tarjoavat hyvät mahdollisuudet teltoissa yöpymiseen. Nummelan Tuulenkävijöiden viikkotoiminta tapahtuu Nummelan lentokentän koulutusluokassa sekä sen välittömässä läheisyydessä.
Melkein avaruuslento
Ilmapartiolaiset muodostivat Kajolla yhden leirilippukunnan. Ilmapartiolaisilla oli leirillä purjelentosimulaattori, joka oli lainassa Suomen Ilmailuliitolta. Se oli hyvin suosittu ja siihen jonotettiin. Lisäksi esillä oli radio-ohjattavia lennokkeja ja drone, joita myös lennätettiin.
Ilmapartiolaiset toteuttivat leirillä myös erikoisemman hankkeen: vähän matkan päästä leirialueelta lähetettiin vetytäytteinen ilmapallo, joka nousi noin 30 kilometrin korkeuteen eli niin korkealle kuin ilmakehässä on mahdollista nousta. Hyötykuormana oli kolme kameraa ja neljä partiohuivia. Jälkimmäiset ovat tulevia keräilyharvinaisuuksia, koska ne kävivät avaruuden rajalla ennen pallon puhkeamista. Pallon lähettämiseen oli luvat Traficomilta ja aluelennonjohdolta. Puolustusvoimilta ei tarvittu lupaa, vaikka mukana oli kameroita, koska pallon reitin lähellä ei ollut mitään sotilaallisesti kiinnostavaa. Pallon jäännökset löytyivät hausjärveläisestä kuusesta 35 km lennon jälkeen. Tuulten ennustamisessa auttoi Ilmatieteen laitoksen meteorologi, joka on Malmin Tuulenkävijöiden jäsen.
Kaasupullossa oli vielä runsaasti jäljellä vetyä, joten syksyllä lähetettiin toinen pallo ilmapartioleiri Lupukselta, joka järjestettiin Hyvinkäällä. Pallon lahjoitti Vaisala Oy, joka toimittaa Ilmatieteen laitokselle radiosondeja, joilla tutkitaan säätä ja ilmakehää. Tämä pallolento nousi ”vain” 21 km korkeuteen, koska pallolle haluttiin suuri nousunopeus ja siinä oli siksi enemmän vetyä, minkä vuoksi se pamahti alemmassa korkeudessa.
Pallon hyötykuorma eli kylmälaukku kameroineen löytyi kätevästi tien vieressä olleelta pellolta noin 15 km idän suuntaan. Kamerat on syytä kiinnittää kylmälaukkuun, jonka sisällä on kädenlämmittimiä, koska suurimmassa lentokorkeudessa voi pakkasta olla 60 astetta. Silti yksi kamera huurtui kummallakin lennolla.
