Olarinmäen Samoojien samoajaryhmä sai lippukunnassa aikaiseksi kaikkien aikojen kasvun. Piirin varajohtaja Elias Hervan mukaan kasvu takaa lippukuntien elinvoimaisuuden ja vakauden.

Olarinmäen Samoojissa vaeltajaluotsien koordinaattorina toimiva Kira Järves oli lippukunnanjohtaja noin viisi vuotta sitten, kun lippukunta kasvoi räjähdysmäisesti. Syynä tähän olivat innokkaat tarpojat, jotka siirtyivät samoajiksi ja alkoivat rekrytoida tuttujaan mukaan.

– Meillä ei ennen tätä tarpojaryhmää ollut samoajaohjelmaa, joten samoajaohjelman käynnistämiseen laitettiin kunnolla paukkuja, Kira kertoo.

15-17 -vuotiaita samoajia partioasuissa

Muutaman innostuneen 15-vuotiaan voima yllätti, kun lyhyessä ajassa lippukunnan 10 samoajan joukko kasvoi 50:een. Uusia partiolaisia rekryttiin muun muassa lukioista.
Kiran mukaan uusien jäsenten rekrytointi ei kuitenkaan yksinään riitä. Olarinmäen Samoojissa tehtiin myös hallinnollisia muutoksia, jotka tukivat samoajaikäkauden kasvua: “Toiminta piti suunnitella kokonaan uusiksi kesken vuoden, koska huomasimme, että esimerkiksi toimintasuunnitelman osalta ei voida mennä vanhalla.”

Kaksi kalliolta laskeutujaa, takana järviToiminnassa ja sen suunnittelussa korostuikin samoajien itsenäisyys: retkien suunnittelun avuksi tehtiin tapahtuman suunnittelun tukilomake, jossa kysytään missä retkeillään ja milloin, millaista ohjelmaa retkellä on ja miten partiomenetelmän eri osat näkyvät ohjelmassa. Lomake auttoi samoajia hahmottamaan, millaista ennakkosuunnittelua retki vaatii. Samaan aikaan lippukunnassa tehtiin aktiivisesti töitä sen eteen, että johtajisto viihtyy keskenään. Lippukunta järjesti esimerkiksi euron juustohampurilaisten syöntikilpailut.
– Viimeistään tällaisissa johtajatapahtumissa samoajat huomasivat, että aikuisetkin voivat innostua ja hullutella, Kira kertoo.

Neljän viime vuoden aikana Olarinmäen Samoojien jäsenmäärä on kasvanut 100 hengellä. Kasvu on ollut antoisaa, mutta se on tuonut mukanaan myös käytännön pulmia: millaisiin tiloihin lippukunta mahtuu ja onko kalustoa tarpeeksi. Myös tietynlainen spontaanisuus vähenee kasvun myötä.

Iso lippukunta mahdollistaa monipuolisen toiminnan mutta myös hidastaa, koska asiat on suunniteltava huolellisesti ajoissa. Toisaalta uskon, että määrä tuo laatua ja erityisesti hyvä laatu mukanaan määrää.

Olarinmäen Samoojissa tehtiin kasvun aikana paljon oikeita asioita. Onko jotain, mitä Kira tekisi nyt toisin?
– Panostaisin ehkä vielä enemmän perehdytykseen. Perehdytimme uudet jäsenet hyvin samoajaohjelmaan ja samoajan velvollisuuksiin, mutta lippukunnan suuret linjat ja käytänteet jäivät ohuiksi, Kira miettii.

Kasvusta on opittu ainakin se, miten toimia uuden jäsenen kanssa. Voimakas kasvu muutti lippukunnan kulttuurin vastaanottavaksi, ja jäsenet oppivat suhtautumaan innostuksella uusiin kasvoihin, vaikka se ei aina tuntuisikaan helpolta.

Kaikista vaikeinta oli hyväksyä, että nuori tulee mukaan ja toteaa, että partio ei ole mun juttu. On vain ymmärrettävä, että kaikki eivät jää, ja otettava jokainen uusi jäsen avosylin vastaan, jos tälle pystyy tarjoamaan vaikka edes yhden viikonlopun mittaisen partiokokemuksen, Kira pohtii.

Nykyään Olarinmäen Samoojilla on noin 250 jäsentä. Lippukunnan tulevaisuuden suunnitelmiin Kira ei ota kantaa, mutta mieleen muistuu lupaus:
– Kirjoitin aikoinaan kesäleirillä lupauksen, että kun 300 jäsenen raja menee rikki, hankin lippukunnalle mönkijän. Tuolloin jäseniä oli noin 200. Tulevaisuuden haave on toki saada yli 300 jäsentä, mutta se ei varmaan tapahdu ihan lähiaikoina.

Kiran vinkit uuden jäsenen mukaan ottamiseen:

  1. Nimetkää selkeästi lippukunnasta joku, joka ottaa uuden jäsenen vastuulleen.
  2. Kannustakaa kaikkia tutustumaan uuteen jäseneen ennakkoluulottomasti.
  3. Lippukunnan toiminnan pitää olla sellaista, että uusi jäsen löytää paikkansa. Rikkokaa rajoja esimerkiksi perinteiden osalta ja ottakaa uusi tyyppi rohkeasti mukaan. Yrittäkää myös välttää välitilaan jäämistä: partiosta kiinnostuneen aikuisen kanssa kannattaa heti sopia tarkka päivämäärä ja aika, milloin kahville ja jutellaan lisää.

Pienilläkin teoilla on merkitystä

Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa kasvu strategisena tavoitteena on piirin varajohtajan Elias Hervan vastuulla. Eliaksen mukaan kasvu ei ole erillinen projekti, joka päättyisi jossain vaiheessa, vaan kasvua tekevät kaikki toiminnanalat yhdessä.

Eliaksella on selkeä näkemys siitä, miksi kasvu on tärkeää. Yksilölle partio on kasvattava ja vaikuttava harrastus, jolla on paljon annettavaa monelle. Lippukuntien kannalta kasvu tukee laadukasta toimintaa: kun on enemmän vapaaehtoisia, on myös enemmän toimintaa. Asioita on mukavampaa tehdä, kun vastuu ei ole aina samoilla henkilöillä.

– Tällöin kaikki lippukunnassa voivat aidosti keskittyä siihen, mikä kiinnostaa. Samalla pystytään luomaan kukaan ei jää yksin -kulttuuria, Elias perustelee.

Kasvulla on vaikutusta myös yhteiskunnallisella tasolla. Partio on kasvatuksellinen nuorten liike, jonka tavoitteena on aktiivisesti toimia paremman maailman hyväksi. Partio vaikuttaa kasvattamalla lapsia ja nuoria tarttumaan itse toimeen sekä toimimaan globaalien ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden, ratkaisemiseksi.

Tilastojen mukaan partion kasvu Suomessa on valtakunnallisesti pysähtynyt. Mitä mieltä Elias on asiasta?

– Pääkaupunkiseudun osalta kasvu on pikemminkin hiipunut. Viimeisen kahden vuoden aikana olemme kasvaneet vain maltillisesti eli noin prosentin vuosivauhtia. Edelleen on paljon lippukuntia, jotka ovat kasvaneet, ja eri vuodet eivät tietenkään ole keskenään samanlaisia.

Eliaksen mukaan pääkaupunkiseudulla on kuitenkin yhä useampia lippukuntia, jotka eivät ole kasvaneet viime vuosina. Hän korostaa, että kasvun mahdollistamiseksi kaikkien lippukuntien pitäisi saada toimintaan uusia jäseniä. Pelkästään Kliffalle osallistui noin 500 ei-vielä-partiolaista.

Pääkaupunkiseutu on muuttovoittoalue, joten lasten ja nuorten määrä kasvaa täällä jatkuvasti. Tämä tarkoittaa, että myös meidän on kasvettava, jos haluamme yhä useamman lapsen harrastavan partiota pääkaupunkiseudulla, Elias perustelee.

Eliaksen mukaan partion harrastamisessa on neljä vaihetta, joiden pitäisi toimia saumattomasti yhteen: partiosta tiedetään, partioon halutaan, partioon päästään ja partiossa pysytään.

Onnistuneella viestinnällä ja markkinoinnilla voidaan vaikuttaa kahteen ensimmäiseen, mutta meidän yhteinen haasteemme olisi pystyä ottamaan kaikki halukkaat mukaan. Uusia johtajia tarvitaan jatkuvasti, joten muista kysyä omia tuttujasi tai partiolaisten vanhempia. Ihmiset lähtevät helposti mukaan, jos joku kysyy.

Elias haluaa lähettää Hepun ja Partiomedian lukijoille tsemppaavia terveisiä:

Muistetaan, että kasvu tehdään yhdessä! Se tehdään lippukuntien ja lasten ja nuorten takia, ja meillä jokaisella on siinä rooli. Pienilläkin teoilla on merkitys.

Däppääjiä kalliolla lumisessa maisemassa

Juttu on julkaistu Pääkaupunkiseudun Partiolaisten jäsenlehti Hepussa 5/2018. Näköislehti on luettavissa Issuussa: https://issuu.com/heppu/docs/heppu5_2018