Katriina Valkeapää toimi Roihulla somemarkkinoinnin parissa tiimiään johtaen, Taru Pulkkinen puolestaan talouspäällikkönä. Hiekkaa pöllyävässä komentokeskuksessa Evolla vaihdettiin kesällä 2016 niin ylävitoset kuin väsyneet halauksetkin.

Roihu-projektin päättyessä polut olivat ristenneet sopivasti ja Katriina pyysi Tarua mentorikseen uudessa pestissään Suomen Partiolaisten viestinnästä ja markkinoinnista vastaavana hallituksen jäsenenä. Millaisia kokemuksia, oppeja ja ajatuksia vuoden mentorointirupeama on herättänyt kummassakin?

Katriina:

”Pyysin Tarua mentorikseni, koska Roihu2016-projektin myötä uskoin, että kemiamme synkkaavat ja tiesin, että Tarulla on kovaa osaamista niin viestinnästä ja markkinoinnista kuin organisaation johtamisestakin sekä partio- että yritysmaailmasta. Näitä taitoja hyödynnän jatkuvasti niin Suomen Partiolaisten hallituksen jäsenen pestissä kuin työelämässäkin.

Sitä en osannut arvata, miten oikeassa suhteessa Taru osaakin haastaa ja kysellä oikeita kysymyksiä ja kertoa omista kokemuksistaan. Parasta on ollut päästä pallottelemaan käytännön haasteita ja saada ulkopuolista näkökulmaa ratkottaviin asioihin. Taru auttaa laittamaan asiat oikeaan mittakaavaan ja muistuttaa tärkeästä johtamistaidosta, kokonaisuuden katsomisesta.

Suosittelen lämpimästi mentorointia jokaiselle — omien taitojen lisäksi kehittyy itsekin jatkuvasti hyvässä seurassa.”

Taru:

”Olen toiminut Katan mentorina nyt vuoden. Olen halunnut viedä tähän mentorointisuhteeseen sitä samaa, jota itse sain omalta partiomentoriltani Petteri Juusolalta Roihun talouspäällikön pestissäni: tukea, oivalluksia, kuuntelevaa korvaa ja kokemusta.

Koska sekä Katan partiopesti SP:n hallituksessa viestinnän ja markkinoinnin parissa että hänen siviiliammattinsa ovat hyvin tuttuja oman työni ja kokemukseni puitteissa, olemme päätyneet partio- ja työmentoroinnin hybridimalliin. Tapaamme noin kerran kuussa joko kasvotusten tai Skypen välityksellä. Mentorointitapaamiset on rakennettu teemoittain keskittyen niihin asioihin, jotka ovat Katalle arjessa sillä hetkellä tärkeimpiä.

Mentorointisuhteen alussa työstimme harjoituksia, joiden avulla haarukoin yläteemoja keskusteluillemme. Välillä peilaamme menneeseen ja pohdimme, missä vaiheessa samat teemat olivat vuosi tai puoli vuotta sitten? Näin edistys, oppiminen ja oivallukset tulevat konkreettisiksi — vau, tämäkin asia ratkesi ja tämänkin asia on hoidettu ja opittu!

Koen, että mentori voi parhaimmillaan auttaa aktoria hahmottamaan kokonaiskuvaa, reflektoimaan omaa osaamistaan ja toisaalta välillä myös tarjoamaan omiin kokemuksiinsa pohjautuvia neuvoja. Suoria vastauksia tai ratkaisuja mentorina annan harvoin — aktorilla on itsellään paras käsitys ja kyvyt toimintatapojen valintaan. Minun tehtäväni on tukea ja auttaa analysoimaan.”

Sekä mentori että aktori ovat päässeet rooleissaan eri näkökulmista kurkistamaan moneen johtamisen, vapaaehtoistyön ja työelämän onnistumiseen ja vaikeaankin paikkaan mentorointivuoden aikana.

Parhaita ovat Tarun ja Katriinan mukaan olleet ne hetket, kun mentorointikeskusteluissa jaetaan arkea: nauretaan tai itketään johtamista, budjetteja, osaamista ja ihmisten välistä vuorovaikutusta — siis niitä arkisia juttuja ja pieniä oivalluksia, joita on hyvä peilata toisen saman alan osaajan kanssa.

Lue lisätietoa mentoroinnista partiossa