Näkökulmat

Keskustelua leiriromansseista ja omista rajoista — tällaista on seksuaalikasvatus partiossa

Kuuluuko partion tarjota lapsille ja nuorille seksuaalikasvatusta turvallisessa ja tutussa ilmapiirissä, vai onko pakotettu keskustelu aiheesta jätettävä koulun ja kodin tehtäväksi liian kiusallisuuden välttämiseksi?

Partio-lehden toteuttamassa kyselyssä noin puolet vastaajista oli saanut seksuaalikasvatusta partiossa ja noin puolet jäänyt ilman. Kokemukset ohjelmasta vaihtelivat suuresti.

Vaikka kyselyyn vastanneiden joukossa oli muutama, jonka mielestä partiossa ei ehdottomasti kuuluisi toteuttaa seksuaalikasvatusta, oli enemmistö kuitenkin sitä mieltä, että jonkinnäköinen valistus tulisi tarpeeseen. Olemassa oleviin aktiviteettivinkkeihin oltiin myös jossain määrin tyytyväisiä, joskin niiden toivottiin ottavan vähemmistöt huomioon kattavammin. Toiveena oli, että keskusteluissa otettaisiin esille myös muutkin kuin heterosuhteet.

Erään vastaajan mielestä partion tulisi tarjota eväät ja ympäristö keskustelulle:

“Partio on hyvä paikka vapaalle keskustelulle, jota ei koulussa tai vanhempien kanssa kehtaa pitää. Seksuaalikasvatuksessa olisi hyvä olla ajan tasalla olevat materiaalit, jotta lapset saavat hyvää tietoa, jota pohtia yksin tai kavereiden kanssa kokouksen tai leirin jälkeen. Kaikissa suhteissa on kuitenkin tärkeintä luottamus, toisen arvostaminen ja asioista puhuminen avoimesti.”

Seksuaalikasvatusohjelma leireillä ja suurleireillä oli saanut myös vaihtelevia vastaanottoja. Erityisesti viimeisimmän suurleirin Roihun seksuaalikasvatusohjelma, Säpinät, jakoi mielipiteitä. Ohjelmassa oli muun muassa suuseksisuojan askartelua sekä osallistavia työpajoja turvataidoista, mindfulnessista sekä leiriromanssista.

“Tarpojat arvostivat kovasti tätä tilaisuutta ja he saivat kaipaamaansa tietoa luotettavasta lähteestä asioista, joita ei uskalla tai kehtaa kysyä kotona tai koulussa aikuisilta.”

Monille vastaajille oli jäänyt ohjelmasta hyvä fiilis ja he olivat kokeneet sen avoimena ja hyväntuulisena. Joukkoon kuitenkin mahtui niitä, joiden mielestä kasvatus oli liian huumoriksi heitettyä, sillä uudesta ja vaikeasta aiheesta keskusteltaessa tulisi säilyttää tietty totisuus.

Säpinöistä vastannut seksuaalikasvattaja Anna-Riitta Kässi kertoi saaneensa palautetta, jossa nuoret kertoivat oppineensa, että mihinkään ei ole kiire, vaan asioita saa tehdä omassa tahdissaan.

Aktiviteettivinkeistä inspiraatiota seksuaalikasvatukseen

Partio-ohjelman seksuaalikasvatukseen liittyviä aktiviteettivinkkejä oli toteutettu ja sovellettu paljon. Tyypillisellä partiouralla keskustelu omista rajoista ja omasta tahdosta sijoittuu tarpojaikäkaudelle, ja partio-ohjelma tarjoaakin monipuolisia vinkkejä mielekkään ja turvallisen keskustelutilanteen luomiseen.

Tarpojaohjelmasta voi valita toteutettavaksi muun muassa Kehokartta-nimisen paussin, jossa johtaja levittää lattialle suuren paperisen ihmishahmon, jonka avulla vartio pääsee keskustelemaan omista rajoista.

Kaikki eivät kuitenkaan käy läpi tätä keskustelua tarpojavuosinaan, jos partiossa milloinkaan.

”Vaeltajien seksuaalikasvatusaktiviteetti meni läpi sillä, että vartiomme kävi katsomassa elokuvissa Muumit Rivieralla, josta aikoinaan kohuttiin muumeille poikkeuksellisen seksuaalissävytteisyyden vuoksi. Tämä oli siis 14-vuotisen partiotaipaleeni ainoa seksuaalikasvatukseen liittyvä kokemus partiossa.”

”Olen pitänyt tarpojille, sekä tyttö- että poikaryhmälle, kaikki seksuaalikasvatusaktiviteetit sekä muutaman paussin varhaisessa vaiheessa tarpojaohjelmaa (ensimmäisenä tarpojavuonna). Koin tärkeäksi opettaa tarpojille, miten asiat ovat, kun kuitenkin niistä oli puhetta. Tarpojat arvostivat kovasti tätä tilaisuutta ja he saivat kaipaamaansa tietoa luotettavasta lähteestä asioista, joita ei uskalla tai kehtaa kysyä kotona tai koulussa aikuisilta.”

Kysely toteutettiin Facebookin HC-partiolaiset -ryhmässä.


Kuvituspiirros: ryhmä partiolaisia osallistuu seksuaalikasvatukseen

Mitä on seksuaalikasvatus?

  • Seksuaalikasvatus on laaja-alaista seksuaalisen kehityksen tukemista.
  • Siihen kuuluvat esimerkiksi keho- ja tunnetaidot, turvataidot, terveystieto sekä vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot.
  • Seksuaalikasvatuksen avulla tarjotaan tietoa, taitoja sekä asenteita ja näkökulmia oman seksuaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Asiantuntijan kymmenen vinkkiä seksuaalikasvatukseen

piirros

  1. Huomioi kohderyhmän ikä ja kehitystaso. Saman ikäiset voivat olla hyvin eri kehitystasoilla. Esimerkiksi mitä nuorempi on, sitä vähemmän on tarve kertoa asioista yksityiskohtaisesti.
  2. Kiinnitä huomiota käyttämiisi termeihin esimerkiksi kehon osista. Esimerkiksi penis voi olla joillekin outo termi, kun taas pippeli sopivampi tai toisinpäin.
  3. Anna konkreettisia esimerkkejä, mutta älä shokeeraa. Seksuaalinen väkivalta voi olla sanahelinää, jollei sitä selitä. Esimerkkejä kannattaa antaa yleisellä tasolla, mutta ei esimerkiksi omien kokemusten kautta.
  4. Myös sinulla on oikeus yksityisyyteen. Nuoret voivat testata seksuaalikasvatuksen pitäjää esimerkiksi kysymällä, oletko neitsyt. Uteleviin kysymyksiin voi vastata näin: “Me ei olla täällä puhumassa musta. Se kuuluu mun yksityisyyteen, eikä sitä tarvitse jakaa”. On hyvä näyttää mallia, ettei kokemuksista tarvitse kertoa muille, jos ei halua. Kannattaa korostaa myös sitä, ettei kenelläkään ole oikeutta kertoa oman seurustelusuhteen seksiin liittyvistä asioista, ellei se sovi myös kumppanille ja tästä on sovittu.
  5. Varaudu kysymyksiin, esimerkiksi pyytämällä niitä etukäteen. Jos et osaa vastata, kerro se ja lupaa selvittää asia.
  6. Seksuaalisuus ei ole vakavaa, mutta se on vakavasti otettava asia. Huumoria saa ja kannattaa käyttää tunnelman vapauttamiseksi, kunhan huumorilla ei loukata ketään. Tunnelman olisi hyvä olla turvallinen niin, ettei kukaan koe olevansa pakotettu puhumaan tai tulemaan nolatuksi muiden edessä.
  7. Huomioi puheen ja kuvien tasolla sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuus. Jos aiheena ovat seksitaudit, on hyvä huomioida taudeilta suojautuminen myös muussa kuin heteroseksissä. Seksuaalikasvatuksen pitää olla kaikkia ihmisiä kunnioittavaa eikä sivuuttaa kokonaisia ihmisryhmiä.
  8. Kerro lopuksi, mistä saa lisätietoja. Nuoret ovat usein vielä tottuneita siihen, että vanhemmat hoitavat esimerkiksi terveyteen liittyviä asioita heidän puolestaan. Kerro, mitä kunnallisia palveluja paikkakunnallanne on ja vinkkaa esimerkiksi Väestöliiton nuorten sivusta, jonka kautta voi lähettää kysymyksiä ja keskustella asiantuntijoiden kanssa nimettömästi.
  9. Mieti etukäteen, mitä teet, jos nuori kertoo esimerkiksi seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Lippukunnassanne tästä voi etukäteen keskustella turva-aikuisen kanssa. Jos nuori alkaa puhua asiasta muun ryhmän ollessa läsnä, sovi, että juttelette asiasta kahden kesken kokouksen jälkeen.
  10. Seksuaalikasvatuksen on tarkoitus antaa ajateltavaa, ei vastauksia. Et ole huono auttaja, vaikka et tietäisi vastausta kaikkeen. Nuorilta tulee jatkuvasti kysymyksiä, joihin edes asiantuntijat eivät osaa heti vastata. Tärkeintä on tiedostaa, että itsekin toimii roolimallina.

Vinkkejä antoi Väestöliiton nuorten tiimin seksuaaliterapeutti Anne Pelander.

Koonnut: Sonja Parkkinen