Jäsenmääräänsä kasvattaneita lippukuntia yhdistää halu taata lippukunnan jatkuvuus ja tarjota toimintaa mahdollisimman monelle lapselle ja nuorille. Tukea toivotaan erityisesti aikuisten rekrytointiin ja perehdyttämiseen sekä tarpoja- ja samoajaohjelman järjestämiseen.

Viime syksynä haastattelimme niitä lippukuntia, jotka ovat kasvattaneet jäsenmääräänsä useana peräkkäisenä vuotena. Kysyimme heiltä, mikä motivoi kasvamaan. Vastauksista käy ilmi, että kasvuun motivoi lippukunnan toiminnan jatkuvuuden takaaminen sekä mielekkään toiminnan tarjoaminen lapsille ja nuorille.

Itse ajattelen tämän tarkoittavan, että me partiossa todellakin haluamme, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori pääsee harrastamaan, saa olla osana kannustavaa ryhmää ja haluaa olla mukana rakentamassa maailmasta parempaa. Toiminnan jatkuvuus taas mahdollistaa terveen syklin pesteissä – nuoret pääsevät johtamaan ja vaikuttamaan lippukunnassa.

Haastateltujen lippukuntien kanssa keskusteltiin myös jäsenmäärän kasvuun johtaneista tekijöistä ja toimenpiteistä. Näissä keskusteluissa toistuivat onnistumiset aikuisten rekrytoinnissa ja perehdyttämisessä ja lippukunnan yksittäisten henkilöiden – tulisielujen – ponnistelut jäsenmäärän ja toiminnan kehittämisen eteen. Esiin nousivat myös viestintä sekä partio-ohjelmaan ja erityisesti tarpoja- ja samoajaikäkausiin panostaminen.

Lippukuntien johtokolmikot kertoivat, kuinka erityisesti aikuisten perehdyttämiseen ja kouluttamiseen on panostettu esimerkiksi lippukunnan oman perehdytyssuunnitelman avulla sekä kiinnittämällä erityistä huomiota lippukunnan avoimuuteen ja vastaanottavaan ilmapiiriin. Lippukuntiin on myös rekrytoitu uusia aikuisia ja kutsuttu lippukunnassa aiemmin toimineita takaisin mukaan. Tämä taas on mahdollistanut uusien sudenpentulaumojen ja seikkailijajoukkueiden perustamisen. Osalla lippukunnista perhepartio on tuonut uusia jäseniä pysyvästi mukaan.

Lippukunnat jakoivat onnistumistarinoitaan myös tarpoja- ja samoajaohjelmaan liittyen. Usealle kasvaneelle lippukunnalle onkin yhteistä, että tarpojaohjelmaan panostetaan ja siirtymät tarpojasta samoajaksi hoidetaan huolella. Myös luotsien ja ryhmänohjaajakoulutuksen merkitys tuotiin esiin. On hyvä muistaa, että partioon voi liittyä myös tarpojana tai samoajana – voisiko lippukuntaanne seuraavan ekstralauman lisäksi perustaa myös ekstravartion? Onko teillä jo yhteistä samoaja- ja vaeltajatoimintaa alueenne muiden lippukuntien kanssa?

Aikuisten rekrytointi ja perehdytys sekä tarpojiin ja samoajiin liittyvät asiat ovat myös niitä, joihin haastatellut lippukunnat kaipaavat lisää tukea. Tänä keväänä alkaneissa valtakunnallisissa kasvun treeniohjelmissa lippukunta saa yksilöllistä ohjausta oman kasvusuunnitelman tekoon sekä vertaistukea muiden lippukuntien johtokolmikoilta. Mukana on ollut jo lähes 40 lippukuntaa ja uudet ryhmät alkavat syksyllä. Mielenkiintoista onkin kuulla, minkälaisia kasvutoimenpiteitä lippukunnissa on päätetty lähteä tekemään!

Anni Karsma
Kirjoittaja on Suomen Partiolaisten aluetyöstä vastaava hallituksen jäsen