Pinnalla

Nähtävyytenä luonto – vastuullinen luontokuvaaja miettii ennen kuin somettaa

Viime aikoina moni on innostunut tutkimaan lähiseudun luontoaarteita. Sosiaalisella medialla on vaikutuksensa tähän, mutta aina vaikutukset eivät ole hyviä, jos puolet pääkaupunkiseudusta ryntää aurinkoisena päivänä Nuuksion Haukkalammelle.

Sosiaalisen median tavoite on inspiroida. Eri sovellusten syötteet tutustuttavat käyttäjiään uusiin trendeihin, jotka innostavat pukeutumaan uudella tyylillä, korvaamaan perinnereseptit hittiruoilla ja laittamaan kestävyyden koetukselle mitä mielikuvituksellisimmissa urheilulajeissa.

Somen vaikutus yltää myös matkailutrendeihin ja tarjoaa käyttäjälle kurkistusikkunan mitä upeampiin matkakohteisiin, jotka moni haluaa lopulta nähdä omin silmin.

Kuvat Pariisista saattavat saada meidät haaveilemaan viikonlopusta Eiffel-tornin alla, mutta entä, kun kuvien loistavat katuvalot vaihtuvat kirkkaaseen tähtitaivaaseen? Kun voisarvien sijasta kuvataan nokipannukahveja ja vanhojen rakennusten asemasta vuoria?

Usein tutut ihmettelevät, kuinka hienoja paikkoja lähiseuduilta löytyykään”

Päivän polttavat puheenaiheet kuten ympäristö, luonnon terveysvaikutukset, säästäminen sekä yksinkertaisemman elämän tavoittelu eli downshifting ovat tehneet luontomatkailusta merkittävän haastajan kalliille ja kuluttaville kaukomatkoille.

Matkoja vertaillessa sosiaalinen media voi olla jopa ratkaisevassa roolissa, sillä kun irtiotosta haaveileva henkilö punnitsee kohdevaihtoehtoja New Yorkista Nuuksioon, kuvat auringonlaskusta kansallispuistossa saattavat hyvinkin vetää vertoja suurkaupungin pilvenpiirtäjille.

Näin uskoo ainakin kuopiolainen luontovalokuvaaja Niilo Isotalo, 21, jonka kuvausharrastusta seuraa Instagramissa yli 20 000 ihmistä. Isotalo taltioi muistikortille Suomen luontoa ja julkaisee otokset sitten sosiaalisessa mediassa, jossa kuvat keräävät paljon innostunutta palautetta. Kehuja jakelee myös Isotalon lähipiiri, jonka on toisinaan vaikea uskoa, että kuvat Isotalon tilillä ovat peräisin aivan lähimaastosta.

– Usein tutut ihmettelevät, kuinka hienoja paikkoja lähiseuduilta löytyykään, ja haluavat myös itse mennä katsomaan niitä. Ihmisten saaminen retkimielelle on paras motivaattori luontokuvaajalle, Isotalo toteaa.

Nuuksion Haukkalampi on suosittu maisemakuvauskohde. Kuva: Salla Varpula

 

Isotalon mielestä luonto vetää ihmisiä puoleensa tarjoamalla rauhaa ja ainutlaatuisia elämyksiä, joita kaupunki- tai rantalomilla ei voi kokea.

– On hyvä päästä välillä pois kaupungin hälinästä omien ajatustensa pariin. Lisäksi luonnossa oleilu on melko lailla ilmaista kaupunkilomiin verrattuna.

HARRASTUKSENA LUONTOKUVAUS: Näin pääset alkuun 

  1. ”Tärkeintä on keskittyä itse kuvaan, ei kalustoon. Huonollakin kameralla otettu kuva hienosta tilanteesta on aina mielenkiintoisempi kuin hyvällä kalustolla otettu kuva, jossa ei ole mitään sisältöä.” 
  2. ”Kuvaa ja liiku ulkona paljon. Kuvaamaan oppii parhaiten kuvaamalla, ei tutoriaalivideoita katsomalla.” 
  3. ”Jos kuvaat eläimiä, kannattaa ensin perehtyä kuvattavaan lajiin. Selvitä, miten eläin käyttäytyy, mistä sen voi löytää eri vuodenaikoina ja miten sitä voi lähestyä. On järkevää harjoitella ’helpoilla’ lajeilla esimerkiksi lintulautojen lähellä, jotta tositilanteen koittaessa harvinaisen lajin kanssa kameran käyttö, sommittelu ja muut jutut tulevat selkärangasta.” 

Vinkit antoi luontokuvausharrastaja Niilo Isotalo. 

Neljä vuodenaikaa, neljä maisemaa

Tilastokeskuksen raportin mukaan suomalaiset tekivät viime vuonna 17,1 miljoonaa kotimaan lomamatkaa, ja joka neljäs reissukohde valittiin ympäröivän luonnon perusteella.

Pienehköstä pinta-alastaan huolimatta Suomi tarjoaa mökkimaisemia ja kansallispuistoja joka lähtöön, joten nähtävää – ja kuvattavaa – riittää niin saariston kuin tuntureidenkin ystävälle. Vaihtelua lisäävät myös vuodenajat, joiden ansiosta sama maisema voi puolen vuoden välein näyttää täysin erilaiselta.

Luontokuvaajana Isotalon henkilökohtaisia suosikkeja ovat sumuiset kesäyöt.

– Hienot valo-olosuhteet tuovat kuviin tietynlaista unenomaisuutta. Tykkään kuvata ääriolosuhteissa, kuten myrskyissä, sateessa ja kovassa pakkasessa. Silloin ei muita kuvaajia näy, ja valo on usein todella hienoa. Myös revontulet ja muut valoilmiöt kiinnostavat kovasti.

Liialliset kävijämäärät näkyvät USA:n kansallispuistoissa

Aina muiden kuvaajien tai matkailijoiden välttely ei onnistu, sillä mitä erikoisemmasta kohteesta on kyse, sitä suurempi yleisö on valmis matkustamaan paikan päälle sitä katsomaan. Jos turistien määrä kasvaa rajusti, luonnon kantokyky voi ylittyä nopeasti ja kohteen autenttisuus ja turvallisuus joutua vaakalaudalle.

Siksi matkaajan on muistettava vastuullisuus kuvatessaan luontoa ja julkaistessaan otoksia sitten sosiaalisessa mediassa. Erilaiset julkaisut aina Maaseudun tulevaisuudesta The New York Timesiin ovat kirjoittaneet haavoittuvaisista luontokohteista, joista harva oli kuullut ennen Facebookia, Instagramia ja muita palveluita, joissa kuvan yhteyteen voi liittää sijainnin.

The New York Times nostaa jutussaan esiin Yhdysvaltain kansallispuistot, joiden päivittäinen suosio on voinut nousta muutamasta vaeltajasta satoihin somekuvien ansiosta. Kasvaneiden kävijämäärien jälkeen ilmestynyt häly, turismi ja infrastruktuuri osoittavat, että jotkin kohteet on parasta pitää poissa parrasvaloista.

Luonnon kantokyky säilyy, kun vähemmän tunnetut kohteet saavat huomiota

Metsähallituksen viestintäpäällikkö Päivi Rosqvistin mukaan sosiaalinen media ruuhkauttaa toisinaan myös suomalaisia luontokohteita, mutta ongelmaa voi lähestyä positiivisen kautta.

– Jotta tietyistä kohteista ei tulisi liian suosittuja ja maasto ei vahingoittuisi, voitaisiin somettaa myös vähemmän suosituista kohteista. Jos kaikki julkaisevat kuvia esimerkiksi Nuuksion Haukkalammelta, sinne tulee kamala ruuhka, mutta jos postailtaisiin myös Nuuksion pohjoisosista, kävijämäärät jakautuisivat tasaisemmin, Rosqvist ehdottaa.

On sanomattakin selvää, että vastuullinen luonnossa liikkuminen on iso osa partio-ohjelmaa – vaan niin on myös sosiaalinen media. Perinteisten erätaitojen lisäksi partio haluaa tarjota nuorille muita nykyaikana tärkeitä taitoja, ja niinpä partiolaisilla on mahdollisuus kouluttautua harrastuksensa parissa vaikkapa viestinnän osaajiksi.

Partiolaisilla siis riittää tietoa ja taitoa niin luonnosta kuin sosiaalisen median maailmastakin. Kuka tietää, vaikka luontomatkailun seuraava sometähti olisikin partiolainen?

SOMEN PELISÄÄNNÖT PÄTEVÄT LUONNOSSAKIN 

Suomen kansallispuistoista huolehtivassa Metsähallituksessa sosiaalinen media nähdään ennen kaikkea positiivisena asiana, mutta viestintäjohtaja Päivi Rosqvist haluaa muistuttaa ihmisiä myös somekäyttäjän vastuusta.  

–  Somekuvissa näkyy välillä nuotioita, jotka on pystytetty itse tehdyille, laittomille tulipaikoille joskus jopa metsäpalovaroitusten aikaan. Se lisää varomattomuutta ja välinpitämättömyyttä varoitusten suhteen, Rosqvist kommentoi. 

Rosqvist mainitsee myös kasvit ja eläimet, jotka saattavat kärsiä kuvaajien läsnäolosta. Esimerkiksi harvinaisia kasveja lähestyessä kannattaa varoa, ettei huomaamattaan tallo saman lajin versoja. 

Vastuullisuuden lisäksi somekäyttäjän on oltava rehellinen ja aito. 

– Jos sanotaan, että kuvat ovat Kolilta, niiden on oltava Kolilta. Lisäksi olisi hyvä antaa retkeilystä realistinen kuva eikä väittää, että kaikki retket ovat aurinkoa täynnä. 

Toisaalta luontokuvien realistisuus voi myös kannustaa ihmisiä retkeilemään. Rosqvistin mielestä ne nimittäin osoittavat, ettei luonnosta nauttimiseen tarvita hienoja varusteita, vaan farkuilla ja tennareilla pääsee jo pitkälle.