Näkökulmat

Pääkirjoitus: Meidän kaikkien yhteinen partio

Mikä erottaa partion luontokerhosta? Luontokerhossa mennään metsään kuten partiossa, mutta meillä metsään menemisellä on syynsä. Retki ei ole vain tilaisuus nauttia luonnon rauhasta vaan opetella tiimityötä, kunnioittamaan ympäristöä ja auttamaan toisia sekä samalla kehittää itseään.

Meillä tekemistä ohjaavat arvot, jotka määritellään partion peruskirjassa muun muassa lupauksen muodossa. Tätä peruskirjaa ollaan nyt uudistamassa, ja uudistustyö on saanut keskustelua aikaan monilla foorumeilla.

Voimakkaimmat mielipiteet koskevat lupauksen tulevaisuutta. Nykypäivänä lupaus rakastaa omaa jumalaa tuntuu monelle etäiseltä, ja yhä harvempi kuuluu mihinkään uskontokuntaan.

Keskusteluissa ratkaisuiksi on ehdotettu, että lippukunnat eriytyisivät selvemmin uskonnottomiin ja uskontokuntiin kuuluviin tai lupauksia olisi yksi jumalalla ja yksi ilman. Kaikissa näissä on yksi yhteinen piirre: ei tarvitsisi miettiä erilaisten näkemysten yhteensovittamista.

Ongelmat eivät lähtökohtaisesti ratkea luomalla kuppikuntia. Emmekö muka mahtuisi kaikki saman lupauksen ja samojen lippukuntien alle?

Haluan uskoa, että mahdumme. Valinnanvaraa lippukunnissa on jo, vaikka emme ehkä vielä osaa riittävän selkeästi viestiä siitä, miten lippukunta toteuttaa hengellisyyttä. Pelkkää luontokerhoa toivoville joudun tuottamaan pettymyksen: sellaista partiosta ei koskaan tule. Ehdotonta kristillistä uskontokasvatusta kaipaaville suosittelen pyhäkoulua.

Arvopohjan tulkinnat vaihtelevat maailman mukana, mutta perusasiat säilyvät. Siihen velvoittavat jo maailmanpartiojärjestöjen säännöt, joiden mukaan hengellisyys on osa partion arvoja.

Mitä kunkin oma hengellisyys tai henkisyys sisältää, voidaan varmasti jättää jokaisen itse pohdittavaksi. Oli vastaus mikä tahansa, partio on luonteva paikka tälle pohdinnalle, ja siksi yksi ihanteista on ”etsiä elämän totuutta”.