Pidä vastuullisuus ja ekologisuus mielessä myös varusteostoksilla

Metsään mentäessä pukeutuminen on ratkaisevaa, ja siksi retkeilijällä on hyvä olla päällään laadukasta ja kestävää vaatetusta. Ulkonäkö ja ominaisuudet eivät kuitenkaan saisi olla ainoa ratkaiseva tekijä ostopäätöstä tehtäessä. Nykyään on yhä tärkeämpää, että pysähtyisi miettimään myös kaupassa olevan tuotteen valmistusprosessia ja -materiaaleja.

Vastuullisten urheiluvarusteiden myyntiin erikoistuneen Weekendbee-verkkokaupan perustajajäsen Aissa Paronen vastasi Partio-lehden kysymyksiin varusteiden vastuullisuudesta, valmistusmateriaaleista sekä tuotteiden erilaisista sertifikaatteista ja niiden luotettavuudesta.

Valmistusmaat ja materiaalit

Yhden puuvillapaidan valmistamiseen kuluu noin 2 500 litraa vettä. Fleece-kangas ja tekniset urheiluvaatteet vapauttavat mikromuovia meriin. Monet materiaalit kuormittavat ympäristöämme, minkä lisäksi ne valmistetaan usein ulkomailla.

Vaatteiden valmistusprosessien vastullisuus jää kuluttajalle epäselväksi. Weekendbeen Aissa Parosen mukaan suurin osa ulkoilu- ja urheiluvaatteista tehdään Kiinassa ja muualla Aasiassa. Kuinka paljon Suomessa sitten ylipäätänsä valmistetaan ulkoiluvaatteita?

– Suomessa valmistetaan tällä hetkellä urheiluvaatteiksi soveltuvaksi vain villa- ja neulosvaatteita sekä jonkin verran trikoota, joten valikoima on hieman rajallinen. Suomessa valmistetut tuotteet ovat erinomaisia laadultaan ja vastuullisuusasioista valmistuksen osalta voidaan olla täysin varmoja.

Paronen kertoo villan valmistuksella olevan Suomessa pitkät perinteet ja esimerkiksi Kelin tuotteet valmistetaan vanhassa Marimekon tehtaassa Kiteellä.

– Näin voidaan olla varmoja, että varsinkin ompelun laatu on erinomaista.

Valitettavasti villavaatteiden valmistajat eivät tällä hetkellä pysty juurikaan hyödyntämään kotimaista villaa. Syynä on hinta. Jo lampaiden keritseminen on niin kallista, että myyty villa ei kata kuluja. Lampuri joutuu myös itse maksamaan villan kuljetuksen ostavaan kehräämöön. Siksi monet lampurit mieluummin käyttävät vain lampaan lihan eivätkä ala lajittelemaan ja puhdistamaan villaa.

Näistä syistä valmistuksessa käytetään ulkomaista villaa esimerkiksi Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Etelä-Afrikasta. Tällöin joudutaan luottamaan vastuullisuussertifikaatteihin.

Sertifikaatit

On olemassa monenlaisia sertifikaatteja, joilla halutaan taata tuotteen ekologisuus tai eettisyys.

– Untuvalle on käytössä Responsible Down Standard -sertifikaatti ja merinovillalle muun muassa ZQ-sertifikaatti.

Sertifikaattien on tarkoitus helpottaa kuluttajan ostopäätöstä, mutta usein sertifikaatit ovat hankalasti ymmärrettäviä. Vaikka untuvaa ja villaa valvotaan suhteellisen tarkasti, ei ole kuitenkaan sataprosenttisen varmaa keinoa varmistua valmistusprosessin vastuullisuudesta. Valvonta on haastavaa, ja väärinkäytöksiä tapahtuu paljon.

– Tärkeintä olisi ymmärtää, mitä sertifikaatti oikeasti tarkoittaa, jotta kuluttaja voi sen jälkeen arvioida, soveltuuko tuote hänen arvomaailmaansa.

Osa yrityksistä käyttää tuotteen sertifiointia niin kutsuttuun viherpesuun eli pinnalliseen ympäristöystävällisyyteen, ja yrittävät markkinoinnin ja retoriikan keinoilla saada tuotteensa myytyä. Siksi on hyvä perehtyä siihen, mitä sertifikaatteja oikeasti valvotaan ja mitkä taas eivät ole niin luotettavia. Suomessa pahimmilta markkinointiväärinkäytöksiltä on kuitenkin toistaiseksi vältytty.

– Kyllä kuluttajan kannattaa silti olla kriittinen ostaja ja kysellä kaupasta lisätietoja, jos jokin asia arveluttaa.

Käytetyt vaatteet

Suomessa tekstiilijätettä syntyy vuosittain noin 70 miljoonaa kiloa, eli noin 13 kiloa henkeä kohden. Tätä kuormitusta jokainen voi keventää marssimalla suuren halpakauppaketjun sijaan lähimmälle kirpputorille. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että vaatteen saaminen käytettynä ja halvalla ei automaattisesti tarkoita, että se olisi vastuullisesti valmistettu.

Käytettyjen vaatteiden löytäminen on nykyään hyvin helppoa. Lähes jokaisesta kaupungista löytyy useampia erilaisia kirpputoreja, joista voi tehdä yllättävän hyviä löytöjä pilkkahintaan, valikoiman vaihdellessa retrovaatetuksesta aina uusimpiin trendeihin. Lisäksi monilla paikkakunnilla järjestetään myös pop-up -kirppareita.

Jos koet, että etäisyydet parhaisiin kirppisapajiin kasvavat liian suuriksi, voit suunnata nettikirpputoreille.

Myös sosiaalinen media, kuten Facebook ja Instagram tarjoavat tänä päivänä runsaasti mahdollisuuksia kiertotalouden harjoittamiseen verkossa. Sosiaalinen media mahdollistaa tietysti myös nopean viestittelyn ystävä- ja tuttavapiirien kesken. Muistathan siis aina kysyä kaverilta ensin!